Näyttää siltä, ettei kunto kohenekaan operaatioiden jälkeen kuten olin kuvitellut. Halu olisi kuitenkin kova päästä edes vähän sahaamaan, niin tuollainen 4,4 kg saha olisi ehkä omiaan.
Tällaisella vaari-ikäisellä olisi kevyt saha tarpeen.
Yhden sahan olen sahannut pehmoiseksi ja totesin että tarvitsen enemmän voimaa. 2Kw on mulle se minimi metsään mentäessä.
Samalla havaitsin että ketjunkiristys ilman työkaluja ei ole minun juttuni. Raksasahaksi stihlin pikkusahat sopii paremmin kun niissä on ohkasemmat ketjut ja sahausura tulee lähemmäs rungon ulkoreunaa kun 440:sessä lukitus systeemi lihotti saa sentillä tai kahdella.
Kevythän se on käytellä ja käsitellä samoin tasapaino on erinomainen. Tykkäsin sahasta ja kilowatteja suhteessa painoon oli mukavasti, mutta siltikin se jäi vähän mopomaiseksi.
Kuusitukkia tehdessä, käytin sitä karsintaan ja katkontaan. Terävänä siinä riitti jerkku kun ei kiirettä pitänyt, mutta kaatamiseen tarvittiin paria pykälää isompi soitin.
Sitten koivurankaa tehdessä tuli sen tehottomuus esiin. Kahdelta puolelta sahatessa työntävällä ketjulla tuli voiman puute esiin, jos malttoi kiertää puuta, niin ongelmaa ei ollut. Karsintaan oli oiva peli kun sitä jaksoi kannella yhdellä kädellä mukavasti.
Ainoa vika tuli kun takapotku suoja otti muutaman osuman kuusen oksista ja meni poikki, mutta muuten saha kesti minun sahauksilla pari vuotta ja sitten se piti siirtää helpompiin hommiin.
Mulla on sahoja itsellä Huskin 55 440e ja 235e Dolmarin 420sc ja stihlin ms180
Nyt käytössä on ollu se 55:nen sekä dolmari ja stihli ne muut on jääny levälleen pajan pöydälle. Nyt taitaa 55:nen vedellä viimeisiään ja alan katsella tuota vajaan kolmen kilowatin sahoja avoimin silmin.
Olen sahannut 435 (ja 440) huskulla kolme ja puoli vuotta ympäri vuoden. Teen pääasiassa energiapuuleimikoita, myös talvella.
Kokemusta pikku huskusta on paljon.
Tässä joitakin ongelmia ja ratkaisuja.
Öljypumpun männän ohjaintappi irtoaa kolostaan ja pumppu ei pelitä.
Heti uutena syvennän poraamalla tapin koloa ja vetoniitistä teen vähän paksumman ja pitemmän tapin ja pikaliimalla kiinni. Tämä on ratkaissut ongelman.
Kytkimen alla, öljypumpun päällä on alumiininen suojapelti, joka on turhan ohut ja pehmeä. Kiinteän vetorissan takia päältä hyppäävä ketju repii peltin pilalle. Asiaa on auttanut, kun naputtelee ja muotoilee peltin ketjusiepon kohdalta rungon muotoiseksi eli peltin ja rungon väliin ei jää tyhjää tilaa. Ketju ei saa otetta peltistä.
Talvella lunta kertyy kaasuliipaisimen sisälle, eikä kaasu painu pohjaan. Korjaantui, kun porasin liipaisimen kärkeen sen vahvuisen reiän. Lumi valuu pois.
Primeriä en käytä, koska murtuu ja alkaa vuotamaan.
Kun moottori käytetään auki, pitää muistaa laittaa laakerilukitetta, muuten kytkimen puolelta laakeripesä kuluu väljäksi. Muutama moottori on tullut pilattua, kun itse tein remontit.
Kokemuksia sahasta.
.
Sahailen 435:lla (sama kuin 440, vähän heikompi teho) 7 -8 tuntia / pv, 5pv viikossa eli tunteja kertyy paljon. Olen kehitellyt oman talvisarjan koville pakkasille. Kovin keli ollut -34 ja saha toimi. Saha on tosi lujilla energiapuurisukossa talvella pölylumessa.
” Muovisaha” näkyy kestävän pakkasellakin.
Edellinen muovisahamalli oli 340, jolla sahailin 5v.
Viime helmikuussa ostin 435:n hintaan 320 e( – alv ).Jos se vajaan puoli vuotta kestää sahaamista, niin voi ostaa jo uuden.
Mukava käsitellä, yksinkertainen rakenne, kevyt (4,2 kg), pieniruokainen, tarkka säädettävä.
Oikeassa kohteessa tulee jälkeäkin. Pelittää kun on oppinut tuntemaan sahan. Pieni saha opettaa pitämään terän terävänä.
Isot puut teen 550 xp:llä. Sillä ei vaan viitsi sahata risukossa.
Nyt vasta on itse alkanut ottaa tuon tasaisemman tahdin ohjenuoraksi. Vaikka vain harrastepohjalta sahailen olen senverran nuorempana ollut ”työhullu” että isompikin ”tilhi” kyllä laukesi aika tuoreena käsiin. Kytkin tosin vain mutta kun luotti liikaa niin sen päivän reuhtominen jäi kesken. Ja toisen kerran kun ketju katkesi.
Pikku hiljaa on koneet pienentyny ja kas kummaa on silti alkanu kestää. Yksi kakssatanen kyllä on vieläkin verstaskierroksella kun kone hajosi kaksi kertaa peräkkäin. Mutta sitkeä konereeraaja lupasi että kasataan kolmannen kerran hiljaisiksi talvipuhteiksi.
En malttanut sisäänajaa riittävän kauaa.
Oma kroppa on nyt sitten myös sisäänajettu ja molemmat kädet leikattu. Mutta olosuhteisiin suhteutettuna aika ehjä vieläkin.
Vielä sitä kun sen pään ottaa niin menee useampi tankillinen peräkanaakin mutta sitten on kaikki paikat nin ”klompissa” ettei oikein hirviä enää. Mutta jos oikein haluaa nauttia metsätyöstön meiningistä niin kuuma hiki pintaan vaan niin ei sitä mikään voita.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.