Ilmasto on aina muuttunut ja tulee aina muuttumaan

Yksi kommentoija oli lukenut Blairin raportin, tässä tiivistelmä.

”Kolumni oli aika provokaatio (Sipilällä usein, ehkä aina, on). Kun itse raportin lukee, niin kyllä siellä kehityksestä huolissaan ollaan. Kolumnin ongelma on, että ei avata mikä sitten on ”pragmaattista ja realistista” ja mikä sitten ”ideologiaa”, ellei sitten se että kehtaa ehdottaa lihan syömisen ja lentämisen vähentämistä. Viherpesua ja tyhjiä sanoa lienee erilaiset ilmastolupaukset.

Raportti ei todellakaan ehdota, että pää pensaaseen, koska sen seuraukset ovat kestämättömät sekä ihmisille että taloudelle. Ainakin näitä ehdottavat: uudet teknologiat (hiilidioksidin kaappaus ja tekoäly), uudenlainen kansainvälinen yhteistyö (COP ei toimi, yksittäinen maa ei voi toimia yksin, Pariisin ilmastosopimus kuuluu toiseen aikaan, Kiinan ja Intian painostaminen toimiin) ja sitten uudenlaiset rahoitusmuodot (hyväntekeväisyyden uudenlainen hyödyntäminen, hiilimarkkinoiden optimisointia). Se on mielipideasia ovatko nämä sitten pragmaattisempia ja realistisempia kuin aikaisemmat, mutta näin he haluavat että nykyinen ”apaattinen aika” (Apathy Era) muuttuu ”kehityksen ajaksi” (Progress Era).”

Blair ei ole enää poliitikko, joten hän voi ajatella vapaasti. Jatkoon menevien ratkaisujen tulee olla toteutuskelpoisia eli enemmistön hyväksyttävissä, muuten ei edistystä tapahdu. Meillä ollaan Suomessa ja EU:ssa vähän pattitilanteessa, kun sitouduttiin liian optimististen tietojen pohjalta hiilineutraaliusagendaan, joka ei sitten toiminutkaan.

Kommentti Sipilän jutussa vihjaa, että niin kauan kuin emme ole hiilineutraaleja, olemme ilmastomuutosta kiihdyttävä maa ja maanosa. Tuleeko huomioida seuraukset joita EU-alueen hakkuiden merkittävä vähentäminen voi aiheuttaa muissa maanosissa? Tuleeko huomioida muihin maanosiin ulkoistamamme päästöt (tuonti)? Entä päästöinventaarioiden epävarmuudet: ollako vai eikö olla hiilineutraali tiettynä vuonna.

Metsätuholaisista ja puulajeista tulevassa ilmastossa. Kuuselle ennustetaan huonoa tulevaisuutta. Kuusi esiintyy Euroopassa kuin Baltiaa etelämpänäkin, mutta millaisissa oloissa elinvoimaisia kuusimetsiä vielä on?

Jari Kaitila 18.4. 12:31:

”Perhoslajistoa pitempään seuranneille nämä ”uudet tuhohyönteiset” ei tule millään tavalla yllätyksenä (päinvastoin), koska olemme havainneet perhoslajistomme todella muuttuneen viimeisen 30 vuoden aikana aivan valtavasti. Etelärannikolla lajistokoostumus ei juuri muistuta sitä, mitä alueella esiintyi 30 vuotta sitten, mutta siinä on huomattavan paljon samaa, mitä tuolloin oli Latviassa ja Liettuassa. Näin, vaikka perhosetkin pystyvät reagoimaan ilmaston muutokseen vasta pienellä viiveellä. Ne ovat kuitenkin eliöistä nopeimpia tässä ja muut eliöryhmät sitten seuraavat kukin omalla tahdillaan perässä ja kaarnakuoriaiset ehkä vain 10 vuotta perhosten perässä.

Ennuste siis on, että uusia ”riesoja” on tulossa ja sitä kautta luontomme tulee jonkinlaisella viiveellä muuttumaan rajusti ja osa muutoksista vaikuttaa ”mullistavasti” myös metsätalouteen. Esimerkiksi kuusimetsille (kuusi ei lajina kuitenkaan häviä) tulee eteläisessä Suomessa käymään huonosti joidenkin vuosikymmenien kuluessa. Näin, koska ilmastomme on jo nyt ”Liettuan ilmasto”, niin luontomme muuttuu väistämättä samaan suuntaan ja kun Liettuassa kuusimetsät olivat jo 30 vuotta sitten hyvin harvinaisia (pohjoisin alavan maan kuusimetsä löytyy Koillis-Puolasta), niin logiista on, ettei kuusi enää menesty hyvin eteläisessä Suomessa.

Minusta Suomen metsäsektorin kannattaisi ennakoida tulevaa paremmin. Toimimalla kuten ennenkin odotettavissa on kasapäin ”ikäviä yllätyksiä”. Vaikka se varmasti ”epätaloudelliselta” kuulostaa, niin silti varsinkin eteläisessä ja keskisessä Suomessä (Kuopion korkeudelle) taloudellisistakin syistä kannattaa luopua yhden puulajin metsiköistä ja istuttaa kuusta vain sille luonnonoloiltaan kaikkein suotuisampiin kohtiin eikä silloinkaan yhden puulajin istutuksena. Näin, koska tämän hetken istutukset täytyy suunnitella ilmasto-oloihin, jotka meillä vallitsevat 30-50 vuoden päästä, mikä tarkoittanee trendin jatkuessa kaakkoisen Puolan tai pohjoisen Ukrainan ilmastoa 30 vuotta sitten.”

http://www.hs.fi/suomi/art-2000011179556.html