Keskustelut Metsänhoito Ilmastonmuutokseen sopeutuminen metsätaloudessa

Esillä 10 vastausta, 591 - 600 (kaikkiaan 620)
  • Ilmastonmuutokseen sopeutuminen metsätaloudessa

    Merkitty: 

    Olin seminaarissa nimeltään ”Ilmastonmuutokseen sopeutumisen tila ja tutkimus”. Raporttia pukkaa myöhemmin. Sopeutumista tutkiskelleet asiantuntijaryhmät olivat tulleet siihen tulokseen, että metsiä koskevat ainakin mm. seuraavat näkökulmat:

    – Tuuli- ja lumituhoriski kasvaa talvien leudontuessa.

    – Alemman tieverkon kunto tulee kriittiseksi puuhuollon kannalta.

    – Huonot talvikorjuukelit yleistyvät lumi- ja routa-ajan lyhentyessä.

    – Hyönteistuhoriski kasvaa.

    – Ravinteita ja kiintoainetta voi huuhtoutua enemmän vesistöihin vuotuisen sadannan kasvaessa (nimenomaan talvella).

    – Sopeutumiskeinot. Riskipuita poistetaan jo nyt sähkölinjojen, ratojen ja teiden varsilta. Sekametsiä pitäisi suosia. Korjuukaluston kehittäminen tärkeää.

  • Puuki

    Lehtikarike lisää ainakin maaperän mikrobitoimintaa samoin kuin lämpötilan nousukin.  Se lisää puille käyttökelpoisten ravinteiden määrää hajotustoiminnan vilkastuessa. Veden määrä voi olla kasvua rajoittava tekijä kuivemmilla alueilla ja kuivina kasvukausina. Mutta kosteilla turvemailla ja paikoissa joissa pohjavesi on korkeammalla koivut saattaa haihduttamalla lisätä maan kasvukykyä.  Myös eri puulajien ravinteiden ottaminen eri maakerroksista voi lisätä pääpuulajin ravinteiden saantiakin. Ja esim. leppä sitoo typpeä myös  ilmasta.

    Gla Gla

    Visakallon kommenttiin sekametsän hokeman kritisoimisesta vastaan, että vuoroviljely on ikivanha keksintö. Koska metsässä kiertoaika on pitkä, ei mies- tai naismuisti yllä kuin yhden tai korkeintaan kahden puusukupolven taakse, eikä siten kuvion historiasta ole vuoroviljelyä ajatellen tietoa. Koska sekametsässä maaperän mikrobitoiminta on ainakin kuusikkoon verrattuna monipuolisempaa ja nopeampaakin, voi sekoituksella vähentää vuoroviljelyn puuttumisen vaikutuksia. Tutkijoiden tai muiden tahojen mielipiteitä en tiedä, mutta näin itse ajattelen.

    Gla Gla

    Tolopaisen kysymykseen kuusen ja männyn sekapuustosta totean, että minulla on kauniita mäntyjä omt-kuusikossa. Ilmeisesti sopiva varjostus mahdollistaa männyn kasvatuksen rehevälläkin maalla. Kuusi varjostaa riittävästi pienemmällä runkoluvulla kuin koivu tai mänty. Muistaakseni Iitissä on meneillään koe, jossa istutettiin 3000-5000 mäntyä rehevälle paikalle. Ensiharvennus, joka tehtiin hiukan tavanomaista männikköä aikaisemmin energiakorjuuna oli kannattava ja puuston laatu ilmeisesti kohtalaisen hyvä. Ja meneehän kuusen ja männyn kasvupaikat muutenkin mt:llä ristiin, kun kasvupaikat ei portaittain vaihtele.

     

    mehtäukko

    Huhusta ei ole painettua tekstiä.Asia on tullut peräti kaksi kertaa eri yhteydessä eri henkilöiden sanomana.

    Metsuri motokuski

    Ymmärsin tuon Aarre-lehden tarinan niin että kun metsä on saanut tartunnan niin kantokäsittelystä tai kantojen poisotosta ei ole hyötyä.  Kantokäsittelyllä vain pyritään estämään sienitaudin leviäminen. Töissä olen myös huomannut kun aukkoja olen hakannut että ainakin meillä saastuneita alueita on paikoitellen leimikossa. Koskaan en ole vielä törmännyt että koko alue olisi kauttaaltaan saastunut. Etelässä asia on varmaan toisin. Itse ole monesti kertonut isännälle saastuneet alueet ja suositellut koivun laittamista sinne. Sen mukaan sekametsä syntyy hyvin ja uskon itsekkin että sekametsällä hyvä vaikutus metsäpohjan terveyteen.

    sitolkka

    Onko toiset puuyksilöt herkempiä saamaan juurikäävän kuin toiset. Onko tätä tutkittu ja huomioitu metsänjalostuksessa? Vaarana on, että jalostetaan tautiherkkiä puita. Juuri tästä syystä suhtaudun metsänjalostukseen kriittisesti. Luonto on miljoonien vuosien kuluessa kehittänyt havupuista selviytyjiä muuttuvissakin olosuhteissa. Ihmisen ei pitäisi jalostamalla kaventaa puiden geneettistä perimää.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    En ole jalostusasiantuntija, mutta arvelisin, että laatu- ja kasvuominaisuuksien perusteella tehtävä valinta ei automaattisesti lisäisi tautiherkkyyttä. Jalostus ei tuulipölytteisillä kasveilla kavenna kovin paljon perimän monimuotoisuutta, kun siemenviljelmälle tulee aina ’villin’ alkuperän siitepölyä sekaan. (Samasta syystä jatkuva kasvatus ei pienessä määrin harrastettuna heikennä puuston perimää.) Puidemme perimä on hyvin monimuotoinen, joten sopeutumisominaisuuksia riittää.

    Sinänsä kysymys kestävyysjalostuksesta on mielenkiintoinen: olisiko mahdollista löytää juurikäävälle kestävä kuusi- ja mäntyalkuperä? Sitä pitäisi varmaan etsiä Metsuri motokuskin juurikääpämetsistä, joissa osa puustosta on tervettä.

    Puuki

    Luulisi että koska juurikääpä aiheuttaa niin paljon tal.haittoja, että sitä olisi jo  joskus tutkittu tarkkaan Metlassa (?).  Sehän saa alkunsa sienitartuntana sopivissa olosuhteissa puun vioittuneista kohdista ja leviää entisten kantojen /juuriyhteyksien kautta.

    Paikallisten alkuperien puut saattaa olla ainakin joillekin taudeille vastuskykyisempiä kuin pienemmän ehkä sopeutumattomamman  perimän siirrokset. Ainakin kloonit voi olla liian herkkiä joillekin metsätuhoille. Samasta syystä suositellaan sekametsärakennettakin ; yhden puulajin metsä tuhoutuu herkemmin esim. ytimennävertäjien takia.

     

    Visakallo Visakallo

    Tolopainen: ”Mikäs hokema, se on jos tuloksena on parempi taloudellinen tulos, kun kuusikko istutaan tiheyteen 1000 tainta hehtaari ja niistä osa kupsahtaa tai poistetaan raivaussahalla ja päätehakkuussa korjataan sato hyvällä hinnalla. ”

    Miten Tolopainen perustelet oheisen esimerkin hyvän taloudellisen tuloksen? Jos kuusia on päätehakkuuta edeltävässä kasvatuksessa yli 600 runkoa hehtaarilla, jää hakkuun tukkiprosenti väkisin pieneksi, jopa vain 50 prosenttiin. Jos kuusikko harvennetaan ajallaan, saadaan harvennuksesta jo 50 prosenttia tukkia ja sitä kautta aivan kelvollinen hakkuutulo ennen päätehakkuuta. Päätehakkuussa tukkiprosentti nousee helposti 90 prosenttiin ja ylikin.

    Gla Gla

    AJ: ”Sinänsä kysymys kestävyysjalostuksesta on mielenkiintoinen: olisiko mahdollista löytää juurikäävälle kestävä kuusi- ja mäntyalkuperä?”

    Varmasti perimässäkin on eroja, mutta myös maaperässä. Tällä hetkellä tutkitaan biologista keinoa torjua juurikääpää eli sitä, mikä sieni on juurikäävän vihollinen. Ajatus on siis sama kuin monimuotoisuus hyöteisten suhteen. Pitää olla myös tuholaisten vihollisia, jotta vastustuskyky ei perustu pelkkään hygieniaan. Talousmetsä kun ei mikään sairaalan laboratorio ole.

    Tällaisetkin asiat puhuvat monimuotoisuuden puolesta. Monokulttuuri altistaa riskeille. Ja kun ilmastonmuutos on evoluution näkökulmasta nopea prosessi, silloin näiden asioiden merkitys korostuu.

     

Esillä 10 vastausta, 591 - 600 (kaikkiaan 620)