Karjalaisen ko. uutisessa mainitun hirvitutkija Jyrki Puseniuksen mukaan ”paikalliseksi osaselitykseksi geeniperimän muutos kelpaa”, onhan hirvenmetsästystä tietoisesti suunnattu isoihin uroksiin.

– Minä kuitenkin epäilen hirvikannan liian suurta määrää käytettävissä olevaan talviravintoon nähden. Eihän nykyisin viljavammille metsämaille synny hirvien talviravintona käyttämiä männyntaimikoita. Korkeintaan luontaisia männyntaimia kehittyy joskus sekapuustoksi kuuselle istutetuille kuvioille. Sieltä ne tulevat syödyiksi jo syksyllä ennen hirvien muuttoa nykyisin entisaikoja karummille talvehtimisalueille.

Pehmeä ja hirville hyvin maistuvaa männynhavua kehittyi runsaasti 1980-luvulla tuoreiden kankaiden avohakatuille alueille, jotka oli suurin ennakkotoivein istutettu männylle. Näille aloille kehittyi männyntaimia varjostavaa vesakkoa, minkä varjostus teki männynhavusta hyvin maittavaa hirvelle. Jo 1990-luvulta lähtien vastaavat alueet on hirvivahinkojen pelossa istutettu entistä tarkemmin kuuselle, joten hirvien hyvät talvilaitumet ovat vähentyneet.

Talvilaitumet ovat nykyisin karuhkoilla soilla tai kankailla, jossa on sopivankorkuista männyntaimikkoa. Näille alueille ei synny kovin runsaasti männyntaimia varjostavaa lehtipuustoa. Ehkä joillekkin aloille syntyy vähän koivua tai haavanvesaa. Männynhavu kehittyy ehkä ravintona heikkolaatuiseksi ja auringon valossa huonommin hirvelle maittavaksi. Tästä johtuen kantavan hirvilehmän sikiö jää ehkä entisaikoja pienemmäksi. Tämä tuntuisi minusta luonnolliselta selitytkseltä.

Vain emien talviravinto on minimitekijä, kun hirvikanta on käytettävään talviravintoon nähden liian suuri. Sitten aletaan tutkimusen voimin keksimään ilmaston lämpenemistä syylliseksi pienentyneeseen vasapainoon.

Kesällä ei hirvenvasalla ole puutetta ravinnosta. Keväällä synnyttyään se saa ensin ravintonsa emän maidosta. Syksyllä se voi tulla jo kaadetuksi. Ilmaston lämpenemisen luulisi pikemminkin lisäävän vasan keskipainoja.

Mielestäni Suomen metsätaloudelle ja kansantaloudelle olisi ensiarvoisen tärkeää, että RKTL sekä Metla saataisiin siirretyksi esimerkiksi suoraan valtiovarainministeriön tai muun ministeriön alaisuuteen, joka tutkimusohjelmissaan ottaisi paremmin huomioon yhteiskunnan ja kansantalouden näkökulman. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla Merja Kyllösen johtama liikenneministeriö

Ko. tutkimus väliotsikollaan, ”Tärkein saaliseläin” (aikomani uusi aihe, koska luettelo tuntuu tutkimuslaitoksen uutisessa hyvin tarkoitushakuiselta kuten itse tutkimuskin), lähtee nykyisestä hirvikannan koosta vaikkakin se otsikon, ”Hirvi muuttaa pohjoiseen”, alla mainitseekin seuraavaa:
”Tutkimuksen mukaan keskeistä on hirvieläinkantojen pitäminen tasolla, jolla metsätuhot jäisivät siedettäviksi. Myös valkohäntä- ja metsäkauriin kannansäätelyn tehostaminen tulee entistä tärkeämmäksi, mikäli ne levittäytyvät nykyistä metsävaltaisemmille alueille.”