Noniin, nyt varmaankin saamme ne konkreettiset luvut niistä taloudellisista hyödyistä, joita Jovain laskutusperusteisella puukaupalla hankkii ja lisäksi vielä mihin sijoittaa rahat.
Rahattomia isäntiä on mutta isännättömiä rahoja harvemmin. Mutu-tuntumalla tätä ns. ongelmaa ei voi ratkaista, joten sama kuin Tolopaisen kommenttissa ; luvut näkyviin viimmeinkin, niin loppuu vuosien turha arvuutteleminen.
Kiitos paljon Jovain! Jos olen oikein ymmärtänyt, ainut ero Jovainin systeemissä ja normaalissa pystykaupassa on se, että Jovain maksaa puunkorjuun eli hakkuun ja lähikuljetuksen alveineen. Mielestäni Puuki osoitti jo esimerkkilaskelmallaan, että tästä ei suurta hyötyä koidu. Paitsi tietenkin se että saa tietää paljonko korjuu maksoi. Voisiko tämän hyödyn saada kysymällä?
Ennen vanhaan hyvinä aikoina oli erittäin havainnollista, kun puun ostomies näytti taulukoista, paljonko eri leimikkotekijät vaikuttivat puun hintatarjoukseen. Myyjien tietoisuutta korjuun kuluista olisi hyvä lisätä, ja tiedonvaihto olisi yksi keino siihen.
Siis: lisää avoimuutta puukauppaan, sekä hinnoitteluun että sinne katkontapuolelle. Puumarkkinatyöryhmälle töitä?
Puuki on jäljillä.Jovainin talousteoriassa nimenomaan väitetään että kun isännättömän rahan määrä lisääntyy niin samassa suhteessa lisääntyy myös rahattomien isäntien määrä.
N. 2,5 vuotta sitten oli keskustelussa. Ja löytyihän se isännätön raha tai sen väitetty oleminen ainakin. Eli LV väitti, että koska metsäyhtiöillä ei ole vastuuta korjuukustannuksista , niin puuhuollon lisääntyvät kulut maksaa aina mo.
Voi siinä olla jotain perää, koska puun hinnat on laskeneet aika paljon . Mutta korjuukulutkaan ei ole niin kovin paljon nousseet metsäpäässä. Enemmän toki kuin puun hinnat jotka ei ole nousseet ollenkaan vaan laskeneet. Edit : Metsätehon tilaston (-17) perusteella korjuun yksikköhinnat ja kuljetushinnat on laskeneet ( reaalisesti , vain nimelliset hinnat nousseet vähän ) esim. vv. -90-16. ( Urakoitsijoiden korjuun ja kulj. kannattavuuteen vaikuttaa myös korjuun ja kuljetuksen tehostuminen. )
Nyt puuttuu enää se ”porkkana” eli miten ja miten paljon vähennysoikeuden siirtäminen mo:lle lisää käytännössä mo:n tuloja yksittäistapauksessa. Jovain voinee sen ystävällisesti kertoa, kun on sitä ”vähennysbisnestä” tehnyt.
( PS Kiitokset serveri/hakkerille vai kuka tai mikä robotti lienetkään joka nostit ML:n vanhan ketjun näkyviin koneelleni).
Mielenkiintoinen näkemys, mutta ei yhtiöt noin toimi, että jakaisivat rahaa holtittomasti urakoitsijoille, kyllä ne maksavat korjuusta mahdollisimman vähän. Kun yhtiön tarkoitus on tehdä voittoa omistajilleeen, ne pitävät itsellään niin suuren osuuden tuotteiden myyntitulosta kuin mahdollista. Kun suurin osa sahoista tekee tappiota, mistä se ylimääräinen jaettava urakoitsijoille tulisi, kun pitää kilpailla hyvistä leimikoista puunhinnalla.
AJ: ”Kaikki raha tulee tuotteen ostajalta”. Ei voi muuta sanoa kuin halvasta menee metsäpäässä. Koska kaikki se raha tulee tuotteen myyjältä eli metsänomistajalta.
Tolopainen: Eihän se isännätön raha voi näkyä teollisuusyrityksissä muutoin kuin korkeintaan etuutena, koska se raha kerätään metsäpäässä puukaupan yhteydessä.
Puuki : Jallittaminen jatkuu. ”Koska metsäyhtiöllä ei ole vastuuta korjuukustannuksista, niin puuhuollon lisääntyvät kulut maksaa aina mo.”. Ei maksa vain puuhuollon lisääntyvät kustannukset, vaan maksaa puuhuollon kustannukset.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.