Keskustelut Metsänomistus Isien metsä

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 134)
  • Isien metsä

    Makasiinissa 3/21 oli juttu helsinkiläisen toimittajan näkemyksistä metsästä. Minusta se oli erinomainen katsaus ihmisen sielunmaisemaan.

    Toimittajan isoisä on tilan aikoinaan hankkinut, raivannut sinne kotipaikan, isäkin on tottunut metsätöihin, mutta tämän lapselle eli jutussa esiintyvälle helsinkiläiselle toimittajalle metsä on jäänyt etäiseksi asiaksi. Ilmeisesti kiinnostus kotona asuessaan on ollut jossain muualla kuin osallistua metsänhoitoon, eikä aihe ole ennen perinnönjakoa tullut ajankohtaiseksi. Hienoa sinänsä, että toimittaja näkee tässä kytköksen yhteiskunnalliseen ilmiöön ja sen takia alkoi tutustua metsän omistamiseen liittyvien asioiden lisäksi tähän ilmiöön.

    Metsäsuhteen heikkoudesta huolimatta niin toimittajalla, kuin luultavasti useimmilla muillakin suomalaisilla on mielipide metsistä ja niiden hoidosta. Tekihän Annukka Valkeapää Helsingin yliopistossa gradun kansalaisten käsityksistä metsistä ja metsäpolitiikasta, jossa ilmeni kiinnostavia, joskaan tätä taustaa vasten ei kovin yllättäviä asioita. Toimittajankin käsitys metsistä perustuu ulkoiluun Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa, ei kahden edeltävän sukupolven työnteon merkitykseen.

    Pitkän prosessin jälkeen syntyi päätös, jossa tilalla luovutaan metsätalouden harjoittamisesta ja metsät saavat olla tai kuten toimittaja sanoo, levätä. Tätä päätöstä muiden täytyy kunnioittaa. Itse kuitenkin haluan kyseenalaistaa perusteita päätöksen teolle.

    Tila on siis tarjonnut elinkeinon nykyistä omistajaa edeltäville kahdelle sukupolvelle. Kolmas sukupolvi eli metsän nykyinen omistaja on saanut yhteiskunnan varoilla hankittua korkea-asteen tutkinnon ja nykyisen työpaikankin toiminta rahoitetaan verovaroilla. Luettuaan palkitun kirjan Metsä meidän jälkeen on omistajalle muodostunut mielipide, jonka mukaan hän ei metsän tarjoamia tuloja tarvitse ja metsä saa ”levätä”.

    Vaikka jokaisella on oikeus tehdä metsilleen melkein mitä tahansa, tämä yhtälö saa minut surulliseksi. Toimittaja ei metsiään tarvitse, koska velkaantuvan valtion verorahat ja siten myös hänen palkkansa ja muutkin työnantajan kulut tippuu taivaasta. Minusta päätös kuvaa äärimmäistä itsekkyyttä, jollaisella asenteella tämä yhteiskunta ei tule selviytymään. Toimittaja väittää olevansa kiitollinen isän ja isoisän työstä, mutta mielestäni ei ymmärrä, mitä kiitollisuus tarkoittaa. Päätöksellään hän mitätöi kahden sukupolven työn merkityksen. Hän myöskään ei huomioi oman lapsen asemaa. Elämän pitäisi jatkua, aivan kuten tähänkin saakka.

    Koska metsät käsitetään kansallisomaisuutena, minulla on oikeus vaatia kyseistä omistajaa jatkamaan edeltävien sukupolvien harjoittamaa metsätaloutta. Sama oikeus on metsän omistajan lapsella, joka tarvitsee monen vuoden ajan mm. yhteiskunnan kustantamaa koulutusta ja terveydenhuoltoa ennen pääsyään työelämään.

    Usein puhutaan pankeissa makaavan laiskan rahan aiheuttamista taloudellisista tappioista. Mielestäni suhtautumisessa metsään on kyse täysin samasta asiasta. Ellei halua harjoittaa metsätaloutta, kansallisomaisuus-ajattelumallin mukaan metsille pitäisi asettaa suojelumetsän status. Silloin metsä osallistuisi yhteiskunnan toimintaan, koska suojelulle asetetaan samanlaisia tavoitteita kuin taloudelliselle toiminnalle. Saman lehden kolumnissa Annika Kangas avasi hienosti tämän asian merkitystä. Kyseessä on sen mittakaavan asiat, ettei yhteiskunta vapaamatkustajia tarvitse.

  • Haba Haba

    Kepukommunismi on uskonto joka tarvitsee vastavoiman eli käytännössä harhakuvan jotta pysyisi hengissä.

    Tieto ei ole uskonto, tieto kehittyy…

    Visakallo Visakallo

    Vai olisiko niin päin, että Haba tarvitsee ympärilleen kepukammon suojakseen pahaa maailmaa vastaan?

    jees h-valta

    Haba siis kaipailee alkiolaisuuden syvimpään olemukseen? Kyllähän siinä paljon kommunismin piirteitä olikin mikä ei siihen maailman menon aikaan ollut mitenkään kumma juttu. Taitaa olla aika vanha käppänä tuolla naamion takana?

    Haba Haba

    1939

    Rane
    Haba Haba

    Sieltä löytyi harhakuva, seuraavaksi perustetaan komitea….

    Gla Gla

    Metsille saa tehdä mitä haluaa, siihen ei ole muilla mitään sanomista. Pätee myös niihin, jotka pahoittavat mielensä toisten avohakkuista. Ongelma tässä jutussa oli se, että omistaja on saanut kotona leivän pöytään isiensä metsistä, sen jälkeen koulutuksen ja nyt vielä työpaikan kulttuuritoimittajana yhteiskunnalta verovaroina kustannettuna. Silti hän ajattelee, ettei hän tarvitse metsien tuottoa.

    Tuo on jotain, mihin en kiitollisuutta osaa yhdistää. Siinä määritellään isien työ itsestäänselvyydeksi. Se on vaarallista yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta. Kun lisäksi ajattelua on ohjannut kirja Metsä meidän jälkeen, kyse on suoranaisesta hybridivaikuttamisesta, jossa yhteiskunnan rakenteita pyritään rapauttamaan.

    Jos Haba on eri mieltä, pyydän perusteltua kommenttia. Muussa tapauksessa pyydän poistumaan tästä keskustelusta.

    Rane

    Ikävämpi tässä tapauksessa oli kun toimittajan isä yritti saada tytärtään ymmärtämään metsien arvo ja miten paljon vaivaa niiden eteen on nähty ja tytär lyö sitten märän rätin naamalle.

    jees h-valta

    Myös sellainen tuli mieleen että on metsä kuitenkin aika tuottoisa aina ollut kun jo parissa sukupolvessa on tultu tilanteeseen että jälkipolvi oli varaa hemmotella pilalle eikä sinne metsän töihinkään varmaan enää haluttu tyttöä sen ajan rahvaan oloiseen työhön. Metsähän oli kuitenkin jostain kummajaisesta juuri tytön aikuiseksi kasvamisen aikoihin hyvinkin huonosti arvostettu omaisuus. Ehkä ajatus sukupolvijatkumosta olikin tässä tapauksessa väärä ajatus ja myynti vieraalle parempi suunta. Sikälikin harmillista että hänen vanhempansakin varmaan ajattelivat hyvällä perillisen tulevaa metsäsuhdetta mutta eivät osanneetkaan siirtää edes ideatasolla metsän ”henkeä” oikeassa muodossa hänelle. Pojan kanssa tuo olisi ollut helpompaakin kieltämättä. Onhan isä/poikasuhde aina aika työn täyttämä ja juurruttaa siihen heti lapsesta alkaen.  Monesti emäntä talossa jopa hiukan halveerasi omankin kokemukseni mukaan metsässä reuhuavaa isäntää joka saattoi taas enemmän tuvassa äidin helmoissa pyörivälle tytölle jäädä pitkäkestoiseen muistiin.

    Rukopiikki

    Suomalaista huolettaa yleensä toisten rahat ja metsät enemmän kuin omat.

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 134)