Lisäksi tällä hetkellä ei ole kovin kiinnostava tieto, onko tuon ikäinen puusto luontaista vai istutettua. Se on viljelty jo harvinaisuudeksi jääneellä menetelmällä. Kiinnostavaa sillä kuviolla on vain se, miten se on tähän saakka kasvanut eli millainen on ennuste tästä eteenpäin ja millainen on puuston laatu.

Menetelmien suhteen kiinnostavaa on mielestäni se, mikä on nyt ja tulevaisuudessa uudistettavan puuston ennuste. Vertailu pitäisi tietysti tehdä vertailukelpoisissa olosuhteissa. Itse olen viime aikoina perannut luontaisesti syntyneitä kuusia, eikä laatu päätä huimaa. Tosin ne ovat kasvaneet heinikossa. Muokattuun maahan istutetut kuuset ei oleensä vastaavista olosuhteista joudu kärsimään, joten tuossa verrataan heinikossa kasvaneen ja vapaasti kasvanutta tainta. Toisaalta luontaisia tuskin tulee aivan alkuvaiheessa niin heinättyä esiin kuin istutustaimia, jos ja kun kuusen tapauksessa yleensä kyse on luontaisesta töydennyksestä. Hankalaa on siis tasapuolinen vertailu.

Laatupuusta puhutaan mielellään ja kyllä sitä istutusmetsäänkin syntyy ja joskus ei. Sama koskee luontaista uudistumista.

Hiukan häiritsee ”varmat” puheet nykymetsien huonosta puun laadusta. Just. tänään oli Hesarissa juttu pärekaton tekijästä, joka valitteli, että nykymetsistä ei löydy kunnon puuta.

Väärin valitettu ja vanhat ajat unohdettu. Ei löytynyt hakematta kunnon puuta entisistäkään metsistä. Piti etsiä ja myös etsittiin kuhunkin käyttötarkoitukseen erikseen. Taisivat käydä jopa kaulaamassa valittuja pärepuita ennen kaatoa.

Minun on vaikea omissa metsissäni verrata istutettujen ja luontaistaisesti syntyneiden puiden laatueroja, sillä kaikki päätehakkuumetsätkin ovat istutusmetsiä.
Laatuongelmat ovat olleet niissä vähäisiä.
Siitä kertoo selvimmin tukkiprosentti, joka on ollut 90% kahta puolen.

Vaikka avojuurisia taimia ei enää istutetakaan, on niistä kehittyneiden runkojen tyvilenkous ajankohtainen ongelma nyt ja vielä pitkään ennen kaikkea harvennuspuulla, jossa tukin mitat täyttävä puu lankeaa herkästi kuiduksi lenkouden takia. Metsänomistajan kannalta hakkuumies on äärimmäisen tärkeässä roolissa, kun lenkouden arviointi on viime kädessä nopeasti tehtävä subjektiivinen valinta. Puustoltaan samanlaisilla leimikoilla saattaa tukkiprosentti vaihdella rajustikin riippuen ostajasta ja konekuskista ja erityisesti pikkutukin teko on tarkkaa.

Huolestuneena olen pannut merkille hyväkasvuisilla istutuskuusilla toisinaan runsaslukuisina esiintyvät poikaoksat. Jos laatuviaksi tulkittavan poikaoksan paksuusraja asetetaan aikanaan matalaksi ja jos niitä ei kenties sallita yhtään tukkipöllissä, niin muutoin laadukasta puuta uhkaa mennä kuitukasaan valtavia määriä.