Ihan oikeaa jatkuvaa kasvatusta tehtäessä metsään täytyy jäädä kelvollinen puusto. Ei ole järkevää hakata muita, kuin vain järeitä tukkirunkoja = väh. kolmen tukin puita.
Pienet reiät mahdollistavat uuden puusukupolven syntymisen, mutta kenttäkerroksessa oleva paksu kuntta tekee sen lähes mahdottomaksi.
Jatkuvaa kasvatusta taloudellisempi vaihtoehto on yläharvennus ja sen synnyttämä parikymmentä vuotta pidempi kiertoaika, jonka jälkeen uudistaminen.

Yläharvennuksesta on minulle esitetty Metsäkeskuksen koulutuksessa, että oikeassa kohteessa taitavasti ja varoen tehty yläharvennus antaa moninkertaisen taloudellisen tuloksen alaharvennukseen verrattuna.
Laskelmissa oli myös tulevaisuutta arvioitu niin, että koko kiertoajan kuluessa rahaa tuli tuplamäärä, mutta silloin oli laskelmissa mukana puunmyyntitulojen korkotuototkin.
Meillä oli n. kolmenkymmenen vuoden vertailukoealat määrämittahakkuusta, ohjeenmukaisesti harvennetusta ja hoitamattomasta metsästä.
Kun nuo koealat pystymitattiin ja tarkasti harvennettiin, sekä laskettiin rahat korkoineen, ylivoimaisena voittajana oli määrämittaan hakattu koeala. Se tuotti eniten tukkia ja dikontattuna kantorahatulot se oli selvä voittaja.
Toiset koealat olivat hävityshakkuualue, johon oli jäänyt tiheä alikasvoskuusikko. vertailuala oli avohakattu ja istutettu, hoidettu ja harvennettu ja puumäärät mitattu ja laskettu ohjeiden mukaan. Alikasvoskuusikko veti pidemmän korren. Se oli kehittynyt n. sata vuotta hävityshakkuun jälkeen.
Tuo kohde on hyvin suosittu retkeilykohde, mutta viimeisiä laskelmia ei MHY:n porukoille kerrota.

Jos tavoitteenasi on hyvä taloudellinen tuotto metsästä, älä sorru tähän. Laskelmat ovat epärealistisilla arvoilla tehtyjä kirjoituspöytäkikkailuja kokemusperäisen tiedon sijaan. Jotain kertonee, että aiemmin tässä ketjussa on todettu euromääräisen realistisen laskelman löytämisen olevan vaikeaa.

Jos tavoitteena jotakin muuta arvoja, niin sitten ehkä.

Omia kokemuksia: Käytetty nyt 3 erikoiskohteella jk-hakkuuta ja on mielestäni oiva lisä työkalupakkiin, mutta ei ykköspyssyksi ole tästä.

Tuo mäntyä kasvava kalliomäki on onnistunut hyvin, josta on jo tässä ketjussa kerrottu. Taimet hyvässä kasvussa näyttävät olevan ja yhteensä alle 10 runkoa nurin, joka tuulisella paikalla aivan ok tulos.

Toinen kohde hiekkainen harjun rinne, järeä männikkö, jossa osittain pyritty pienaukoilla paahdelajeja auttamaan ja haetaan myös männyn luontaista uudistumista kokeena. 1,2 hehtaaria, jolta poistettiin järeimpiä mäntyjä ja tehtiin pienaukkoja 2. Yhteensä 4 kaatunutta runkoa tähän mennessä.

Kolmantena järvenrantakuusikko vuokrausmökkien ympärillä. Vanhimmat puut alkoivat tulla tiensä päähän. Epätasaisesti syntynyt ja kehittynyt kuusi+koivu puusto, joten ajattelin kokeilla kun mökkiläiset niin pitivät tuosta metsästä. He kuitenkin ovat alueen päätulonlähde itselleni, ei metsätalous. Poistettiin tukkikoivut+kaikkein isoimpia tukkikuusia 3 hehtaarin alalta. No, tuuli oli projektistani eri mieltä tänä keväänä ja nyt alalla on koivuntaimikko, jotta saadaan metsä nopeasti takaisin.

Puunhinta tuolla harjukohteella oli jäämässä tavallisksi harvennukseksi, kunnes löydettiin ostaja noille järeille männyille. Kuusikon tein itse, joten hankintahinnalla meni.

Omalla mitättömän pienellä otannallani näyttäisi parhaiten soveltuvan männiköihin, vaikka markkinointipuheissa mainostetaan kuusikoihin. Ja toisaalta, kun miettii noiden kahden puulajin juuristoja ja tuulenkestävyyttä muuten, niin tuntuu aivan järkevältä näin päin!

Kovin on vaihtelevia kokemuksia. Sain juuri tarjouksen aukkohakkuu tai yläharvennus, tukilla hinnanero 2€ ja kuitupuulla 1.5€. Meni yläharvennukseksi.

Jälleen kerran tuntuu vähän siltä, että menetelmät ovat menneet ”sekaisin”. Tarkoitetaanko nyt normaalia yläharvennusta vai poimintahakkuuta (ns. jatkuvaa kasvatusta)?