Kyllä se nyt vain tuo 0,3ha se virallinen pienaukko on ja tuollainen ”suuruudenhulluus” joka Ammatti Raivoojaa vaivaa taitaa olla vain vauhtisokeutta. Teen joka vuosi päätehakkuita vähintään yhden ja kertaakaan se ei ole vielä ollut 10 ha:a Eikä tule olemaankaan.
Yhden sellaisen sensijaan olen joutunut metsittämään jonka edellinen omistaja oli suuri repäissyt ennen koko metsätilansa myyntiä. En pidä kovin tavoiteltavana urakkana. Varsinkin kun se osui erittäin kovalle hirvialueelle.

Olen nyt ajellut traktorillani metsätöihin omalle palstalle naapurin pienaukon reunaa ja kyllä aika liki vanhaa metsää pitää jo mennä ettei sotke terhakoita taimia. Ja aukko on sen Tapanin myrskyn aikaansaannoksia. Ensin siihen tuli semmoinen heinä että traktorikin sinne hukkui näkyvistä mutta nyt siellä heinikon joukossa on paljon tainta ja mielestäni aivan asiallisen riittämiin. Ehkä yksi tekijä oli juuri ne tuulenkaatojen avaamat ja sen jälkeisen konekorjuun rikkoma maanpinta. Se aukko ei tarvitse kyllä mitään muuta kuin antaa kasvaa. Ja minun haavikon aitani suojaa nousevia männyn ja koivun taimia suuren metsäyhtiön eduksi kaiken lisäksi.

UM: ”Muiden puulajien alle syntyy kuusentaimikko sen sijaan varsin nopeasti. mitä harvempi metsä, sitä nopeammin taimikko syntyy.”

Tuo ei pidä paikkaansa. Joskus alikasvosta ilmaantuu, joskus ei. Minä en osaa sanoa, mistä vaihtelu johtuu. Itselläni on koivikoissa paikoin runsaasti kuusta, paikoin on aivan tyhjää. Koivikot ovat n. 10-20 vuotiaita ja maaperä näyttää kullakin kuviolla varsin tasalaatuiselta.

UM: ”Normaalissa metsäsässä tälläisiä aukkoja on harvassa.”

Ihmisen tekemistäkin 0,1-0,5 ha aukoista huomaa, että taimettuminen on varsin satunnaista. Joskus taimettuu, joskus ei. Tuskin löytyy henkilöä, joka tuon vaihtelun osaa ennustaa niin hyvin, että voidaan puhua suunnitelmallisesta tai hallitusta metsätaloudesta.

UM: ”Miten koetaan JK metsän taimettumisen avustaminen keinotekoisella maaperän rikkomisella? Puhutaanko silloin JK-metsästä? Entä taimien istuttaminen JK-metsän aukkopaikkoihin? Vieläkö puhutaan JK-metsästä?”

Taimettumisen avustaminen eri tavoin on noissa tilanteissa tarpeen. Minulle on yhdentekevää, kutsutaanko sitä jatkuvaksi, jaksolliseksi vai joksikin muuksi kasvatustavaksi. Ainoa merkittävä asia on se, millä tavalla toteutettuna metsän kasvatus on taloudellisesti kannattavaa. Täydennysistutus ei perinteisesti ole ollut tässä suhtessa tavoiteltavien asioiden kärkipäässä.

UM: ”On esitetty, että JK-metsä onnistuu ehkä yhden kasvukierron ajan, mutta sitten se pitää uudistaa keinotekoisesti. Puhutaanko tällöin JK-metsästä?”

Sama päte tähänkin. Jos koivikkoon kasvaa riittävästi alikasvoskuusta, koivujen päätehakkuun yhteydessä voi kuusten kasvatusta jatkaa hetken ja sitten tehdä lopullinen päätehakkuu. Se on oleellista, ei kasvatustavan nimi.

Siihen ettei kuusentaimia aina synny otolliseenkaan maahan voi olla syynä ettei ole ollut siemeniä. Lähikuusissa voi olla ylen määrin käpyjä eli puu on kukkinut. Ainahan kuusi ei tee käpyjä. Mutta sienitaudit ja hyönteistuhot voi tuhota siemenet.

Pitkän metsämiesuran tehnyt kaveri kertoi harjoitteluaikanaan hakeneensa pluspuu männyistä käpyjä tolppakenkiä käyttäen. Oli aika huimaa puuhaa! Puhui myös että kuusilla hyviä siemenvuosia on harvassa. Silloinkin hyvien siemensatojen väliä oli ollut 16 vuotta.

Kun laittaa netin hakuun ”maaseudun tiede” ja lukee lehden 4/2014 niin siellä kerrotaan miten kuusella tuotetaan laatusiementä. Käytetään gibberelliiniä ”kukitukseen” Ei vaan taida sopia jatkuvan kasvatuksen ideologia omaksuneille?