Mitä noita jatkuvan kasvatuksen ohjeita lukee niin osassa kyllä äkkinäistä johdetaan harhaan. Melkein väittäisin, että jk touhussa valehdellaan rutkasti. Minäkään en ekspertti ole, mitä nyt vähän metsiä nähny ja miten 50 vuotias kuusikko on hädin tuskin ensiharvennus koossa mäntyjen poiston jälkeen tai miten 50/50 Ku – mä kuviolta aliskuusista kehittyneet saa harventaa tyvilahon takia harventaa puolet maahan kaatona tai hehtaari tolkkulla ennakkoraivauksilla nähny miten on lahoa paljon aliskuusissa tai miten kuusikkoon tehdyssä pienaukossa myrsky kaataa. Ja nämä kokemukset vasta omissa puhumattakaan sitten muiden.

Aika paljon olen edellisten kirjoittajien kanssa samoilla linjoilla.

Puulajistahan riippuu aika paljon. Jos vanhan kuusikon alla on ikivanhaa pientä kituvaa taimikkoa, ei siitä mitään tule. Lisäksi kuusikoissa JK:n ongelmana tulee olemaan myös juurikääpä, ilmaston myötä paheneva ongelma, joka leviää sienirihmoja pitkin vanhoista puista jo taimiin/nuoriin kuusiin. Kuten Piri ja Valkonen totesivat tutkimuksessaan toissa vuonna: ”Kun metsänomistaja tekee päätöksen eri-ikäisrakenteisen metsikön kasvattamisesta, kannattaa ensimmäiseksi varmistaa, että kasvupaikka on vapaa juurikäävästä. Yhtä tärkeää on huolehtia, että juurikääpä ei pääse tartuttamaan metsikköä hakkuiden yhteydessä.”
Viimeksi mainittu riski kasvaa, mitä useammin metsässä toimitaan.

Viime vuonna julkaistiin Eerikäinen ym. tutkimus:
Pienten taimien kasvu on hidasta erirakenteisessa metsässä: (tila ei salli koko selosteen kopioimista, mutta pari olennaista seikkaa).
”Tutkimus perustui 16 poimintahakkuin käsitellystä metsiköstä 15 vuoden aikana ja viiden vuoden välein mitattuun kestokoeaineistoon. Eri-ikäiskuusikoiden pienten puiden kasvu oli varsin hidasta, mikä korostui erityisesti pienimpien kokoluokkien kohdalla. Hiljattain syntyneeltä kuusen taimelta kului rinnankorkeuden saavuttamiseen keskimäärin noin 60 vuotta. …… Taimia kuoli sekä luontaisesti että puunkorjuun yhteydessä. Keskimääräinen kuolleisuus viiden vuoden kasvujaksolla oli kuusella 17,0, koivulla 40,9 ja männyllä 33,9 prosenttia. …… Lisäksi tutkimus osoitti, että varjostusta heikosti sietävät koivu ja mänty eivät kykene tuottamaan elinkelpoista alikasvosta poimintahakattuihin kuusimetsiin, mikäli niitä kasvatetaan koemetsiköitä vastaavissa tiheyksissä.”
Jos sitten mennään selvästi pienempiin puustotiheyksiin, voi puuston kokonaismäärä jäädä niin pieneksi, että metsikön tuotto jää heikoksi.
Metlan, nykyisen Luken sivuilta löytyy tarkempaa selostusta

Edellä Eerikäisen tutkimuksesta lainattua: ”Hiljattain syntyneeltä kuusen taimelta kului rinnankorkeuden saavuttamiseen keskimäärin noin 60 vuotta.” Itsekin siis synnyin hiljattain samoihin aikoihin kuin nuo puut ja pää kiikkuu hieman rinnankorkeuden yläpuolella! Aikamääritelmäthän ovat maailmankaikkeudessa suhteellisia Einsteinin mukaan.

Mutta tästä kysymys tietäjille: Jos kuusen luontainen elinikä on noin 150 vuotta, niin onko tuo elossa sinnitellyt kääpiöpuu jo käyttänyt kolmanneksen elinajastaan ja siten tuomittu jatkossa elämään parhaan kasvuikänsä ohittaneen puun elämän? Vaikkakin valolle altistus muutaman vuoden juromisen jälkeen potkaisee sen taimen kasvuvauhtiin. Ovatko vanhuuden taudit jo iskeneet ja geeneissä jo ikääntymisvirheitä kertynyt?