› Keskustelut › Metsänomistus › Joko talven selkä taittuu?

Esillä 3 vastausta, 1 - 3 (kaikkiaan 3)

  • Joko talven selkä taittuu?

    Lähetetty: 18.1.2015, 15:23

    Perinteen mukaan talven selkä taittuu Heikin päivänä 19. tammikuuta.
    Talven syvin hetki on ajoitettu myös tammikuun 25. päivän jälkeen. Tilastojen mukaan talven kylmin keskiarvo osuu vasta helmikuun toiselle viikolle.
    Heikin päivänä piti vanhassa maatalous-Suomessa olla vielä ladossa puolet heinistä lopputalvea varten.
    Tarinan mukaan Heikin päivänä karhu käänsi talvipesässään kylkeä talven selän taittumisen merkkinä.
    Auringon kaaren mukaan laskettuna keskitalvi osuu joulun tienoille. Keskilämpötiloja laskelmalla talven selkä taittuu vasta helmikuussa. Jos vuoden joka päivälle lasketaan keskilämpötila, kylmin aika eli keskitalvi osuu Etelä-Suomessa helmikuun toiselle viikolle.
    Yle

    Tekijä
    Visakallo
    Teema Metsänomistus Metsänomistus
  • Metsuri motokuski 18.1.2015, 19:03

    Itse muistan kun appiukko kertoi että Heikkinä karhu kääntää kylkeä ja sanoo että talvi on puolessa. Maalla tuota Heikinpäivää pidettiin käännekohtana jolloin karjan rehut oli oltava vielä puolet jäljellä jotta talvesta selvittiin.

    Eli ilmeistä on että talven kylmin tai lumen määrässä syvin kausi ei vielä ole käsillä mutta ajallisesti karjan kesälaitumille pääsyyn on yhtäpitkäaika kuin syksyyn kun ne sisään otettiin.

    Pähkäilijä 18.1.2015, 21:07

    Suomenuskon facebook sivulta kopioituna

    Vanha kansa on ajatellut, että keskitalvi muodostaa talven korkeimman kohdan: harjan tai selän, joka tiettynä päivänä katkeaa. Katkeaminen on ajoitettu sydäntalven kylmimpiin päiviin. Talven selän on sanottu katkeavan esimerkiksi huomisena Heikin päivänä (19.1.), Paavon päivänä (25.1.) tai kynttilänpäivänä (2.2.). Monissa kalenterisauvoissa talven selän taittumista kuvaava kaarimerkki löytyy tammikuun 14. päivän kohdalta. Itä-Karjalassa talvenselän korkein kohta, »harja», ajoitettiin helmikuun kylmiin alkuviikkoihin.
    Sananparsissa Heikin päivä mainitaan »talvennavaksi», jolloin Heikki lyö kurikalla talven selän poikki. Keski-Pohjanmaalla lapsia kehotettiin menemään Heikkinä tunkiolle kuuntelemaan, kun talvenselkä paukahtaa poikki. Joillakin alueilla on ollut tapana lyödä kurikalla seinään katkeamisen merkiksi ja juhlistaa paukahdusta kovalla melulla ja helinällä. Lapset ovat kiertäneet Heikin iltana jokaisen talon vuorollaan kelloja, kulkusia ja metalliastioita helistellen ja kolistellen.

    Keskitalven taittumisen jälkeen vuoden pimein aika alkaa väistyä ja kevään odotus alkaa. Karhun sanottiin kääntävän Heikin päivänä kylkeään talvipesässä ja kysyvän: »Joko päivä on?» Kansankielessä talven selällä viitattiin myös linnunrataan, jonka ajateltiin esittävän talven kulkua. Linnunradan alkupäässä auringonnousun puolella on syystalvi ja toisessa päässä kevättalvi. Sydäntalven aikaan on edetty linnunradan korkeimpaan kohtaan eli nimensä mukaisesti harjalle.

    jatkuu

    Pähkäilijä 18.1.2015, 21:07

    Linnunradasta ennustettiin lumisateiden ajankohtaa ja pakkasen purevuutta. Uskottiin, että talven noustessa harjalle pakkaset kiristyvät ja laskevat vuorostaan sitä mukaa kun laskeudutaan kevääseen. Harjapäivän aikaan arvioitiin siis olevan usein ankaria pakkasia. Sanottiin, että »harjan purut purkuisimmat, harjan pakkaset pahimmat».
    Säiden puolesta Heikki ja Paavo muodostavat parin. Jos Heikkinä on leudot säät, Paavalina paukkuu ja päinvastoin. Heikkiä on myös pidetty taitekohtana säissä. Jos sitä ennen on ollut huono ilma, alkavat sen jälkeen hyvät ilmat ja päinvastoin. Talvea on vielä jäljellä, joten eläinten rehusta piti olla käytettynä vasta puolet ja ihmisten viljoista vasta kolmasosa. Kesäpuut piti Heikin päivään mennessä »puirostaa» eli koota rangoiksi kasoihin.

Esillä 3 vastausta, 1 - 3 (kaikkiaan 3)