› Keskustelut › Metsänhoito › Juurikääpäisen kuusikon uudistaminen savimaalla

Viewing 10 replies - 11 through 20 (of 66 total)
1 2 3 … 5 6 7

  • Juurikääpäisen kuusikon uudistaminen savimaalla

    Sent on: 22.12.2013 at 11:29

    Jos on tällainen tilanne – lahovikaisen kuusikon päätehakkuu alavalla savikolla, kuten valitettavan usein on, miten toimitte?
    Metlan tutkijoiden mukaan rauduskoivu on huono vaihtoehto paitsi turpeelle myös hienojakoiselle kivennäismaalle.

    Oman jälkiviisaan näkemykseni mukaan hieskoivun jalostukselle olisi ollut jopa suurempi tarve kuin rauduksen kohdalla.

    Creator
    hikoileva torso
    Theme Metsänhoito Metsänhoito
  • Gla 23.12.2013 at 05:53

    Minä en innostu lepän tms. lehtipuun nopeakiertoisesta viljelystä. Todennäköisesti päätehakkuun jälkeen on tiedossa mahdoton savotta uuden kuusikon perustamisessa. Päätehakattavaksi tarkoitetussa 20-30 vuotiaassa puskassa on 3000-5000 kantoa, jotka aloittavat vesomisen hakkuun jälkeen. Sen sijaan vaihtoehtoja on muita, kuten kantojen nosto + istutus kuuselle. Kantojen nostoon liittyy riskejä, joten ihan suoraan ei kannata uskoa kaikkea, mitä sen juurikääpää vähentävästä ja muista vaikutuksista sanotaan.

    Saastuneella alalla sekapuusto ei paljon juurikääpää vähennä kuusista, mutta pudottamalla kuusen määrän niin alas kuin kehtaa ja täydentämällä aukot siemensyntyisellä lehtipuustolla, jotain sekin auttaa. Osa hakattavasta puustosta on koivua, joten lahon kuusen määrä alenee, vaikka kuusen lahoprosentti ei paljon alenekaan. Ehkä jopa yhdistettynä kantojen nostoon tätäkin voisi harkita. Menetelmän potentiaali on tosin parempi ennalta ehkäisevässä kasvatuksessa. Ensiharvennuksella ei ole niin merkitystä, mitä puulajia poistetaan. Sekapuuna mänty on osoittautunut koivua tehokkaammaksi juurikäävän torjunnassa.

    Timppa 23.12.2013 at 08:48

    Ihmettelen sitä, että häviääkö se juurikääpä, jos puusto vaihdetaan vaikka valtaosin toiseksi? Kuten tiedetään, niin sankkaan kuusikkoon tehtyyn aukkoon saattaa ilmaantua mitä erilaisempia kasveja, joiden juuret tai siemenet ovat olleet ”pankissa” kymmeniä vuosia. Miksi sitten se juurikääpä olisi poikkeus? Maahanhan jää kantoja ja juuria, joissa se sen luulisi säilyvän vaikka kuinka kauan.

    Ja ilmassa sen itiöitä kerrotaan olevan kaikkialla. Eihän sitä kantokäsittelyä muuten tehtäisi. Vai tehdäänkö käsittely (veronmaksajien rahoilla) vain omantunnon rauhoittamiseksi. Onko sen hyödystä todellista näyttöä? Miksi sitten voi raivata kuusentaimikkoa ilman kantokäsittelyä? Mielestäni siinä on omituinen ristiriita.

    Mielestäni pitäisi siis olla koesarjoja kestoltaan vähintään 100 vuotta, jotta jotain voitaisiin ennustaa. Onko sellaisia? Vai ovatko ohjeet tutkijoiden toiveajattelua?

    Onko siis kyse pääasiassa kuitenkin maanlaadun, kosteusolojen ja yksittäisen puun huonon kasvupaikan yhdistelmästä? Kun en tiedä, voin esittää tällaisenkin vaihtoehdon.

    Pete 23.12.2013 at 15:50

    Torso voisi vielä arvioida paljonko sitä juurikäävän kuviolla oikeasti on. Tällä palstalla vallitsee juurikäävän suhteen aikamoinen hysteria. Muutama lahorunko leimikolla tuntuu riittävän siihen, että puulaji menee vaihtoon. Miksi näin? Minun kohdalle ei ainakaan ole osunut tutkimusta, jossa selkeästi olisi osoitettu riski seuraavalle istutetulle kuusisukupolvelle.

    Jos savimaan uudistaa koivulla, niin riski ainakin toteutuu varmuudella. Tukkia ei tule eikä paljon mottejakaan.

    Kuusi/mänty sekametsä saattaa hyvinkin olla järkevä ratkaisu. Mäntysekoitus on tosin kuusikossa aina positiivinen asia.

    Jos lahjoa oikeasti on, niin en epäröisi kannonnostoa varsinkin jos joku vielä niistä maksaakin.

    Jos lahoa epäilee olevan paljon, niin kannattaa varmasti koittaa saada ”lahopesäkkeet” jotenkin merkittyä. Voi sitten välttää kuusen istuttamista niihin. Laittaa vaikka tervaleppää niihin niinkuin täällä jo esitettiinkin.

    raivuri 23.12.2013 at 17:06

    EI lahon kuusikon tilalle noin periaatteessa tulisi laittaa kuusta maahan. Järkevintä tulevaisuuden kannalta voisi olla nopea 30v energiapuukasvatus, vaikka lepällä. Laho puhdistuisi taas kahdeksi kuusisukupolveksi ja muutenkin maaperä saisi uutta puhtia kasvuun. Toisaalta ei kuusen viljelykään huono vaihtoehto ole. Kannonnosto ja kuusta maahan, enintään 1000 tainta. Hyvä taimikonhoito ja vain YKSI harvennus. 60 vuotiaana nurin.

    Itse en muutenkaan hirveän huolissani ole lahosta. Sitä esiintyy lähinnä yli-ikäisissä metsissä tai kesäharvennetuissa kuusikoissa. Ja näitä ei mun mailta löydy.

    kuusessa ollaan 23.12.2013 at 19:02

    Ja lepän etuna on sen typpeä maahan sitova vaikutus. Vaikka sitten kuusien istutusvaiheessa puskisikin lepän kantovesaa, se samalla lannoittaa kuusten kasvua. Tuttavan peltokuusikko tuuppaa hienoa kasvua matalien leppien avustuksella, lepät kahdesti harvennetun kuusikon aukkopaikoissa puskina, eivätkä kiduta kuusia.

    Leppä on muutenkin helppoa raivattavaa ja vähentää muun vesakon kasvua.

    hikoileva torso 23.12.2013 at 23:37

    Hyviäkin näkemyksiä olette esittäneet, kiitos niistä!
    Petelle: Aloitukseni tarkoitin yleisellä tasolla, yksi akuutti kohde on kyllä omallakin maalla. Kohde on ojitetulle tulvaniitylle lehtisekapuuston alle noussut ja sittemmin vapautetttu 50 –vuotias kuusikko. Harvennuksen ja myöhempien tuulenkaatojen perusteella arvioituna tyvilahoja on 20 % lukumäärästä.

    Maapohja on ”dynamiittia”, kasvu nykyisellään noin 20 mottia vuotta ja hehtaaria kohti. Lisätyppeä ei tarvita, mutta leppä muuten tuntuisi varteenotettavalta vaihtoehdolta. Se ainakin pärjäisi savessa, eikä olisi hirvillekään ykkösherkku.

    Gla 24.12.2013 at 05:27

    Timpalle ja muillekin joululukemista, näistä selviää hyvin se, mitä aiheesta tiedetään ja miten kehitystä ennustetaan:

    http://www.metla.fi/aikakauskirja
    /f ull/ff02/ff021042.pdf

    http://www.metla.fi/aikakauskirja
    /f ull/ff01/ff013458.pdf

    http://www.metla.fi/aikakauskirja
    /f ull/ff07/ff071005.pdf

    http://www.metla.fi/aikakauskirja
    /f ull/ff01/ff013453.pdf

    Timpalle kommenttina, että minusta kuusitaimikkoa ei pidäkään raivata kesäaikaan. Jossain tutkimuksessa riskirajana on pidetty 4-5 sentin kantoja, mutta missään ei tietääkseni ole osoitettu, että tuota pienempiä olisi turvallista raivata. Koska juurikääpä leviää juurien kautta puusta toiseen suhteellisen hitaasti, vahinko näkyy vasta varttuneessa puustossa selvästi. Lahon kuusikon tilalle istutetussa kuusikossa ei vielä ensiharvennuksella erityistä ongelmaa lahosta ole, mutta päätehakkuussa ennustetaan olevan 1,5-kertainen määrä lähtötilanteseen verrattuna. Siksi varovaisuusperiaate on minusta tarpeen.

    A.Jalkaselle kiitos, kun nämä linkit aikanaan palstalle laittoi.

    Timppa 24.12.2013 at 09:46

    Kiitos Gla:lle. Eivät linkit kuitenkaan auenneet minun koneella. Siis tutkijat ”ennustavat” tuhon 1,5-kertaistuvan. Onko tarkkuus sama kuin myyrätuhoennusteissa?

    Jos kyseessä on kuuselle hyvin soveltuva maapohja, niin vaihtoehto voisi luonnollisestikin olla myös päätehakkuun aientaminen 50 vuoteen jolloin tuhot ovat vielä vähäisiä, mutta suurin hyöty saatu. Jotenkin hoopolta tuntuu leikkiminen lepänkasvatuksen kanssa, kun varmuutta ei kuitenkaan ole auttaako se edes.

    Jos siellä juuristossa kaikkialla on sieniä, niin miksi sitten vain osa puista varioituu?

    Tietysti vesitalouden pitää olla kunnossa. Tämä nopeuttaa taimikon kasvuun lähtöä merkittävästi. Luulisi myöhemminkin parantavan kuusien vastustuskykyä.

    Gla 25.12.2013 at 05:20

    Uusi yritys linkkien kanssa, edellisiin jäi välilyönnit. Laitan tähän lisäksi artikkelien tiedot, joilla artikkelit löytyy ilman linkkiäkin.

    1/2002, Tyvilahoisen kuusikon uudistaminen

    http://www.metla.fi/aikakaus
    kirja/full/ff02/ff021042.pdf

    3/2001, Juurikäävän torjunta kuusikoissa – simulointituloksia

    http://www.metla.fi/aikakaus
    kirja/full/ff01/ff013458.pdf

    1/2007, Juurikäävän leviäminen Etelä-Suomen kuusikoissa ja kuusi–mänty-sekametsissä mekanistisen mallin mukaan

    http://www.metla.fi/aikakaus
    kirja/full/ff07/ff071005.pdf

    3/2001, Juurikääpä – lajit, levinneisyys ja torjunnan nykytilanne

    http://www.metla.fi/aikakaus
    kirja/full/ff01/ff013453.pdf

    Gla 25.12.2013 at 05:26

    Timppa: ”Siis tutkijat ”ennustavat” tuhon 1,5-kertaistuvan. Onko tarkkuus sama kuin myyrätuhoennusteissa?”

    En halua ottaa kantaa tuohon muiden puolesta. Perusteet on parasta selvittää artikkelit lukemalla ja muodostaa oma mielipide sen jälkeen. Myyrätuhoennusteissakin suuret linjat ovat kohdillaan, joten vaikka lukemattomia mahdollisuuksia epäkohtiin tarttumiseen tarjotaankin, ei periaatteen vuoksi kannata mitään vastustaa.

    Timppa: ”Jos kyseessä on kuuselle hyvin soveltuva maapohja, niin vaihtoehto voisi luonnollisestikin olla myös päätehakkuun aientaminen 50 vuoteen jolloin tuhot ovat vielä vähäisiä, mutta suurin hyöty saatu. Jotenkin hoopolta tuntuu leikkiminen lepänkasvatuksen kanssa, kun varmuutta ei kuitenkaan ole auttaako se edes.”

    Vaikka leppä olisikin juurikäävän hävittämisen kannalta hyvä ratkaisu, on se minusta liian riskialtis talousmetsän tavoitteita ajatellen.

    Päätehakkuun aikaistaminen kuusikossa kuulostaa hyvältä, mutta toisaalta nopeakasvuisessa kuusessa myös laho etenee nopeasti. Voi siis olla nollasummapeliä.

    Timppa: ”Jos siellä juuristossa kaikkialla on sieniä, niin miksi sitten vain osa puista varioituu?”

    Kyse lienee ihan normaalista luonnon toiminnasta, jossa kaikilla eliöillä on vastustuskykyä tuholaisia vastaan. Ei kaikki meistäkään sairastu supermarketin jouluruuhkassa, vaikka taatusti siellä liikkuu jos jonkinlaista pöpöä.

    Timppa: ”Tietysti vesitalouden pitää olla kunnossa. Tämä nopeuttaa taimikon kasvuun lähtöä merkittävästi. Luulisi myöhemminkin parantavan kuusien vastustuskykyä.”

    Ylipäätään terve ja elinvoimainen puusto on hyvä asia, joten vesitalous toimii sitä kautta. Tosin käsittääkseni turvemailla jostain syystä juurikääpä on pienempi ongelma kuin muualla, mutta ojitusalueilla tuo etu menetetään. Syytä en tiedä. Ehkä vesi liittyy siihen jollain tavalla?

Viewing 10 replies - 11 through 20 (of 66 total)
1 2 3 … 5 6 7