› Keskustelut › Metsänhoito › Juurikäävän vaivaaman kuvion käsittely

  • Tämä aihe sisältää 137 vastausta, 31 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 4 kuukautta sitten Avatarkim1 toimesta.
Esillä 7 vastausta, 131 - 137 (kaikkiaan 137)
1 2 3 … 12 13 14

  • Juurikäävän vaivaaman kuvion käsittely

    Sent on: 19.2.2013, 11:54

    Metsälakikritiikkikeskustelussa Anneli ja Pete käyvät kiinnostavaa keskustelua. Otan tähän otteet parista viimeisestä kommentista, koska mielestäni ne ansaitsevat oman ketjunsa.

    Pete:

    Edelleen peräänkuulutan tutkimustietoa siitä millä päätehakkuun lahoasteella kuusen viljely ei ole järkevää. Onko sinulla Anneli selkeää ohjetta?

    Itselläni on esimerkkinä 20ha kuvio, josta puolet uudistettiin 70-luvun alussa alikasvoksesta ja toinen puoli raivattiin ja istutettiin kuuselle. Ensiharvennus tehtiin pari vuotta sitten tuloksena se, että viljelyltä alalta lähti reilu 100mottia puuta ja tukkia siitä noin 30 mottia. Alikasvoksesta uudistetulta alalta lähti 60 mottia ja lahokuitua noin kolmannes. Poistetut tukkirungot olivat lähes poikkeuksetta lahoja. Molemmille kuvioille jäi 200mottia päätehakkuuta odottamaan, mutta alikasvoskuvion lahoprosentti nousee valitettavan isoksi. Viljellyllä alalla lakiraja jo täyttyy, eli päätehakkuunkin voisi tehdä. Viljelystä aikaa siis 41 vuotta.

    Pitäisin siis alikasvosten käyttöä lahon leviämisen kannalta huomattavasti isompana riskinä kuin kuusen viljelyä.
    …
    Meillä olisi aivan valmiina tekniikka siihen, että lahopesäkkeet tunnistettaisiin paremmin. Nimittäin jokainen kaadettava puu leimataan jo nykyisin hakkuukoneella ja olisi hyvin pieni lisätyö tuottaa metsänomistajalle ”lahokartta” leimikosta. Toisin sanoen lahon puun kohdalle voisi digitaaliselle kartalle piirtää pisteen ja pisteen koko voisi määräytyä kannon koon mukaan. Omankokemukseni mukaan laho kertyy tyypillisesti hyvin pienialaisista ”pesäkkeistä”. Jos selkeä kartta olisi saatavilla, niin pesäkkeet voisi uudistaa koivulla ja miksei männylläkin kun valtaosa kuviosta voidaan uudistaa kuusella. Myös kannonnoston voisi kohdistaa lahopesäkkeisiin

    Tekijä
    Gla Gla
    Theme Metsänhoito Metsänhoito
  • Pete 26.12.2023, 18:57

    <p>Varmasti näin gla, jos juurikääpää on tasaisesti, mutta harvassa niin puulajin vaihto on järkevää koko kuviolle. Jos on selkeät pesäkkeet, vaikka pari 0,3ha alaltaan, ja kuvion kokonaisala on 3ha niin ei se ihan mahdoton tilkkutäkki ole. Ei pidä tehdä tästä liian vaikeaa. Pesäkkeet jättää istuttamatta kuusella ja hoitaa kokonaisuutta sitten jatkossa juurikääpäkartalla tai ilman niin jotain on jo tehty lahon rajoittamiseksi tulevaisuudessa.</p><p>Nyt kun lahosta saadaan tarkkaa tietoa kuviotasolla, niin on mielenkiintoista nähdä aikanaan, jos pitkään elää, että kuinka nopeasti juurikääpä tarttuu istutustaimiin. Jos/kun viljelykuusikko kiertoaika on tulevassa ilmastossa 50-60 vuotta (allekin) niin minä väitän että juurikääpä ei välttämättä vielä kovin isoa osaa tyvitukeista vielä. Saas nähdä. Silti, leviämistä kannattaa tietysti pyrkiä rajaamaan.</p>

    Gla Gla 26.12.2023, 20:27

    Teorian ja käytännön välissä on usein suuri ero.

    Onhan tartuntaakin tutkittu. Jos tartunta tapahtuu jo taimena juuriyhteyksien kautta, laho paljastuu rungosta ensiharvennuksen aikaan.

    50-60 vuotta on väärä lähtökohta. Tuossa ajassa se voi levitä terveisiin yksilöihin sairastuneista naapuripuista. Laho myös etenee sitä nopeammin, mitä nopeammin puu kasvaa. Ei siis voi ajatella, että käyttää lyhyttä kiertoaikaa ja näin välttää lahon. Harva edes itse istuttamiaan kuvioita päätehakkaa.

     

     

    Pete 27.12.2023, 16:51

    <p>Minun kokemukset ovat Etelä-Suomesta erittäin juurikääpäiseltä (ja ”kirjanpainajarikkaalta”) alueelta. Harsinnan historia on täällä pitkä, hyvinkin 200 vuotta. Juurikääpää on runsaasti ja alikasvos on ”käyttökelvotonta” vaikka varsinkin harvennushakkuut on tehty näihin päiviin asti talviaikaan. Harvemmassa olevat viljellen perustetut kasvatusmetsät ovat selvästi terveempiä vaikka nekin on viljelty aivan yhtä harsittuihin metsiin aikanaan.</p><p>Minun mielestäni (voin olla väärässä) ei ole pitävää näyttöä juurikäävän NOPEASTA leviämisestä istutuskuusiin. Olen siinä käsityksessä, että jämptisti hoidetusta istutuskuusikosta saadaan hyvä (tai erittäin hyvä) kuusitukkisato vaikka taimikko on istutettu ”lahokannokkoon” ja VAIKKA juurikääpää jossain määrin tyvitukeissa sitten aikanaan onkin. Ainakin suhteessa koivikkoon ja männikköön, niissä jää tukkiprosentti alhaisemmaksi (ainakin koivulla) vaikka verrokkikuusikossa osa menee lahokuituun. Järeä, mutta ei liian järeä, kuusitukki on ollut viimeiset pari vuosikymmentä puumarkkinassa ylivoimaisesti halutuin artikkeli. Tämän uskon jatkuvan.  Sen suhteen pitää tietysti olal tarkkana, että kuusta ei viljele kuivuudelle alttiille pohjille.</p><p>Samaan aikaan olen jyrkästi sitä mieltä, että juurikäävän leviämistä kannattaa pyrkiä rajoittamaan. Puulaji kannattaa vaihtaa jos siihen on edellytykset, helposti aletaan taas puhumaan hirvistä. Olen istuttanut mäntyä hyville mt-pohille joilla on ollut lahoa ja kirjanpainajan tuhoja, uskon laadun olevan aikanaan vähintään tyydyttävää. Näiltä kuvioilta kuusialikasvos pidetään tarkkaan poissa. </p>

    A.Jalkanen A.Jalkanen 27.12.2023, 19:47

    Peten puheenvuorossa on hyvin kiteytetty vaihtoehdot ja perusteltu valinnat.

    Gla Gla 27.12.2023, 22:38

    Harsintametsän taimiin juurikääpä tarttuu herkemmin kuin istutuskuusiin, tämä on tutkittu juttu. Tosin silloin (en ole varma) puhutaan kuusikon alikasvoskuusista. Luonnossa ja kaksijaksoisessa talousmetsässä kuuset tulee pioneerilajien alle, silloin uskon ongelman poistuvan. Johan se, että päällä on muita lajeja kuin kuusta vähentää riskiä.

    Minun ymmärtääkseni taimi, myös istutettu voi saada tartunnan jo nuorena, jos se kasvaa juurikääpäisenä kaadetun puun kannon tuntumassa. Saastunut juuristo ulottuu helposti 5 m säteelle puusta.

    Lahon määrä on uudessa kuusikossa 1,5-kertainen, joten vähänkään enemmän lahoa sisältävissä kohteissa en ala laskea sitä tukkiprosenttien kautta, vaan vaihdan puulajia. Kuuseen päädyttäessäkään en tee 100% kuusikkoa, vaan n. 30-50%.  Se tietää Trico-talkoita moneksi vuodeksi, mutta mieluummin se kuin laho kuusikko.

     

     

    Pete 29.12.2023, 10:08

    Samoilla linjoilla olemme sillä erotuksella, että mikäli lahokartan perusteella ilmenee, että lahoa on suhteellisen tarkkarajaisissa pesäkkeissä (kuten tavallisesti on) niin minä hyödynnän tuon tiedon ja jätän pesäkkeet kokonaan istuttamatta kuusella ja trico-talkoilen vain niissä. Jos lahoa on tasaisen runsaasti niin puulajin vaihto. Ylipäätään olen vähentänyt kuusella viljelyä ja suosin sekapuuna erityisesti mäntyä. Omilla palstoilla hirvikanta on pääsääntöisesti tasolla joka ei estä sekapuuna nousevan männyn kasvattamista laadukkaaksi tukiksi. Kaikkein rehevimmät ja hikevimmät omt-pohjat viljellen edelleen kuusella 1800kpl/ha.

    kim1 29.12.2023, 17:46

    Petelläkin tänään perjantaina on jo jotain tolkkua metsän kasvatuksessa,vielä keskiviikkona oli niin hurmoksellista tarinaa,ettei edes Vessi kehtaa sellaista textiä suoltaa…

Esillä 7 vastausta, 131 - 137 (kaikkiaan 137)
1 2 3 … 12 13 14