Itse ainakin olen poistanut liikalatvat,kun on kohdalle sattunut.Elikä heinätessä raivavetsellä tai raivatessa raivaussahalla.Myös oksasahalla ,kun pakkanen jäykistää latvoja.Tokkopa tynkästä lahottajat iskee.

Minulla on ollut näille muokkausaloille perustetuilla männyntaimikoilla sellainen ongelma että taimet kasvaa paljon lammaskasvua ja että latvasilmuja taimissa on useampia ja siten latvojakin useampia ja ne taimet menisivät pilalle, ellei ylimääräisiä poistaisi.

Kova työhän tuo on joka kevat käydä taimikot läpi ja katsoa jokaisen taimen tilanne 0,5…5m korkeuteen (ensimmäisen tukin matkalta) saakka ja poistamalla isommista sahalla ja pienemmistä puukolla ylimääräiset latvat pois.

Tämä karujen maiden suomalainen mäntyaines ei enää sovellu näihin uusiin maapohjan muokkaisen jälkeisiin reheviin olosuhteisiin siten kuten toivoisi eli kasvattaisi enemmän paksuutta ja pitempiä latvakasvuja, vaan reagoi viljavaan maapohjaan tekemällä enemmän latvasilmuja ja pensastuu. Näin ainakin minulla täällä Länsi- Kainuussa.
Kuusen kasvatus avomaille ei täällä taas onnistu joka kesäisen hallan takia.
Nyt tämän kesän jäljilta näyttäisi taas olevan paljon pahimmillaan n. 30% alle 5 m mittaisista taimista tällaisia,joissa on kaksi tai kolme puolen metrin mittaista latvaa.

Totta on että aina taimikoissa esiintyy luonnostaan monesta eri syystä jonkin verran monilatvaisuutta.
Parhaiten männyntaimella latva säilyy karkeapohjaisilla tuoreilla ja sitä karummilla kangasmailla.

Kyllä tätä omaa monilatvaognelma olen yrittänyt selvittää, joka ei nyt ole kovin normaalia.
Minulla nuo taimikot on perustettu ojistusmätästetyille hienojakoislle maille, monesti matalan turvekerroksen päälle ojasta nostetulle perämaalle ja, jotka ottavat runsaasti vesakkoa, kun nostettu maa kattaa koko alueen ojien (10m välein) molemmin puolin.
On tehty koelannoituksia Pellonmetsityksen PK:lla, RPK:lla ja yksiravinteilla boorilla, kaliumilla, fosforilla, tuhkalla, mutta näillä koealueilla ei ole ollut mitään eroa alueisiin, joita ei ole lannoitettu.

Ja olen tullut siihen tulokseen, että jos maapohja on viljava ( ja viljavoituu lannoituksella edelleen), niin se ei sovi suomaiselle karuihin oloihin sopeutuneelle männylle, vaan se reagoi siihen tekemällä paljon päälatvasilmuja, mutta ei niikuin toivoisi, kasvaisi enemmän paksuutta ja pitempiä latvakasvuja.

Ilmeisesti männyn geenit eivät täällä salli 1m latvakasvua normaalilla silmunmuodostuksella, vaikka maapojhjan antaisi siihen mahdollisuuden.

Latvuksen hoito leikkaamalla ei ole järkevää ainakaan kuusella, joka jo luonnostaan pyrkii kasvamaan yksilatvaisena hyvinkin tiukasti. Minun kokemusteni mukaan kuuset löytävät tuhon jälkeen latvansa lähes poikkeuksetta ja latvuksen leikkely 1-2 vuotta vaurion jälkeen on pääsääntöisesti turhaa. huomattavasti vähemmällä pääsee kun leikkaa 3-5v päästä selkeät poikaoksat pois jos niitä on jäänyt. Jostain luin, että kuusi vaihtaa latvaansa keskimäärin 16 kertaa kiertonsa aikana ja tästä huolimatta meillä kasvaa lähes pelkäästään yksirunkoisia kuusia…

Kurki, lannoitus kertomillasi lannoitteilla ei lisää maan viljavuutta. Viljavuudella kuvataan maan typpitaloutta. Kasvupotentiaalin määrää käyttökelpoisessa muodossa ole typpi sillä edellytyksellä että muita ravinteita on riittävä määrä. Toisin sanoen esimerkiksi reipas fosforilannoitus ei lisää kasvua jos siitä ei ole puutetta. Typestä taasen on suurimmalla osalla kasvupohjista puutetta ja sen lisääminen yleensä parantaa kasvua, mutta vain jos muita on ravinteita on riittävästi kuten niitä yleensä on (poislukien fosforin ja kalium puutos turvemailla ja boorin puutos turve ja kangasmailla).

Kyllä lamaskasvua esiintyy Lappia myöten.
Lammaskasvu on sitä että saman kesän silmu lähtee kasvamaan uudestaan ja kasvaa jotain 5..10 cm.
Yleensä se kasvuun lähtenyt silmu on sivusilmu harvemmin pääsilmu.
Noita sivusilmun kasvuunlähtöjä voi olla myös useampia.
Laskin yhden metrisen mittaisen männyn latvasta 15 kpl silmuja.
Kyllä siinä on latvahäiriötä kerrakseen.
Sanoisin että Suomenkin männyllä on toisen kasvukiehkuran geenit kunhan ne sieltä jalostuksella esiin otettaisiin.
Lamaskasvun syyksi on esitetty liian kuumaa kasvupaikkaa.

Etelä-Afrikassa nopeakasvuinen meksikolaista alkuperää oleva mänty (pinus patula) tekee vuodessa kolme kasvupyrähdystä ja voi kasvaa pituutta yhteesä 1,5m vuodessa.

Hyvänä kesänä suomalainen männyntaimi voi kasvattaa päälatvakasvaimen silmuineen täyteen mittaansa jo heinäkuun loppuun mennessä, joten ihan hyvin se voisi tehdä vielä yhden kasvupyrähdyksen ennen syksyn tuloa, jos vain olisi olemassa tällainen klooni, joka voisi löytyä myös suomalaisesta männystä jalostamalla.

http://www.afrikkanet.fi/puut/sivut /sivu20.htm