Jos niitä sais siitä pyytää pyytämällä enemmän kuin yhden tai pari olisi se hyvä, mutta ongelmahan se on jos siitä elukan pari vuodessa kaataa ja syöttää mielinmäärin.

Kyllä valkohäntäpeuratkin hierovat sarviaan taimiin, kuusi ei kuitenkaan ole mieluisin hierontaan. Lehtikuusi tuntui olevan niiden mieleen, seuraavaksi mänty. Istutin ryppään lehtikuusia maisemapuiksi ja niistä oli osa kuorittu sarvilla. Saaristossa ovat nälissään syöneet tuon kokoisista kuusista oksiakin (kuva Jumon saaresta alla).

Tuskin mantereella tulee sitä ongelmaa vielä vastaan.

Polkuja siihen taimikkoon syntyy ja poluilla kuusien pintajuuret poljetaan paljaiksi. Jos kuviolla on juurikääpää, niin se leviää sorkilla kuorittuihin juuriin.

Näillä metsästäjäliiton ohjeilla saat peurat pysymään ja lisääntymään taimikossasi, etteivät vaan karkaa naapuriseuran puolelle:

”Peurojen pysymisen varmistamiseksi oman seuran alueella vain osalta ruokinnoilta ammutaan. Puolet ruokinnoista on syytä olla sellaisia, joissa ei ammuta.  Myös niillä ruokinnoilla joilta ammutaan, on syytä pitää jokin saalisraja. Oikein hyvä ruokinta hyvällä paikalla saattaa kerätä peurat laajalta alueelta. Jos paikka tyhjennetään ampumalla peuroista, saattaa vaikutus olla pitkäkestoinen koko alueen peurakannalle.”