Metsästysorganisaatiot ovat ”kaapanneet” vallanaan hirvikannan säätelyssä, kertoi maantain metsäradiossa emeritusprofessori Matti Kärkkäinen. Hirvikantaa säädetään sen mukaan metsästäjien ehdoilla, vaikka kärsijinä ovat aivan muut tahot, kuten maantieliikenne, maa- ja metsätaloustuottajat sekä Suomen valtio.
Nyt ilmestyi Vastaus-kenttään teksti: Keskeytä! Ovatkohan solutetut hirvimiehet asialla? Pitänee keskeyttää!
Ne hirvet tulevat pihapiiriin sen saman eli vainun perässä kuin sudetkin. Hirvillä saattaa haista neesuun esim. omenat.
Susilla kaikki ruoka jota mätämme sinne nurkalla olevaan jäteastiaan tai kompostiin. Myös karhut samoin. Niiden vainu on aivan eri luokkaa kuin ihmisen ja ne toimivat sen mukaan. Ja sitä ei näytä nykyihminen millään käsittävän. Ongelmat loppuu välttömästi kun tämä asia tiedostetaan. Myös peurojen ruokintapaikat kauas ihmisasutuksesta.
Matti Kärkkäinen sanoi, että ratkaisu ongelmaan on ”itse asiassa yksinkertainen” eli päätäntävalta asiassa pitää olla maanomistajilla. Mitään lupajärjestelmää ei tarvita.
Siis maanomistajat kertovat metsästäjille, minkä verran hirvikantaa pitää verottaa.
Suuri osa metsästysseuroista on maanomistajavetoisia. Näyttää kuitenkin olevan niin , että juuri maanomistajista koostuvien seurojen alueilla hirvikanta on tihein. Miten tämä on oikein mahdollista , jos he todella kokevat hirven haitalliseksi eläimeksi. Onko tämä tulkittava muutaman palstalaisen mielipiteen vastaisesti niin , että ongelma ei olekaan kovin suuri.
Kärkkäisen syyttävä somi kääntyi riistahallinnon suuntaan. Siellä kuitenkin toimittiin , kun saatiin riittävästi oikeita havaintoja hirvien määrästä. Jos olisi odoteltu samaa maanomistajilta , olisi saatu odotella vuosia tai vuosikymmeniä ja silloin oltaisiin oltu todellisessa nesteessä hirvien kanssa.
Riittävän tarkka tieto/arvio antaa riistahallinnolle tarpeelliset eväät määrittää , mikä on kokonaistilanne hirvikannan osalta koko valtakunnassa. Siirryttäessä seurueiden tai yksittäisen maanomistajan tasolle näköala on paljon kapeampi. Aina ei välttämättä tiedetä , mitä naapuriseurueidenkaan / naapurin alueella tapahtuu puhumattakaan suuremmista kokonaisuuksista. Kun tähän vielä lisätään vähän naapurikateutta ja ahneutta , voi kuva olla hyvinkin vääristynyt. Virheet voivat olla isoja suuntaan tai toiseen.
Yhteistyö eri tahojen välillä ja tietoa koordinoiva asiantuntijaelin heidän tukenaan voivat yhdessä vaikuttaa siihen , että sopiva hirvitiheys saavutetaan koko maassa . Rakentava keskustelu asian tiimoilta jatkukoon.
Siirryttäessä suorittavan arvioihin voidaan sanoa ettei hiukankaan käsitystä valtakunnan saati yksittäisten alueiden hirvikannasta.
Silti ollaan kuin suoraan Riistahallinnon ykköstyöryhmänä esittämässä hirvien rauhoituskaahotuksia. Niin kauan kun käsitys metsästäjillä liippaa tuota rataa on vaikea kuvitella mitään järkevää yhteistyökuviota jolla hirvikantaa todellisuudessa säädeltäisiin.
Luotan paljon enemmän petojen asenteeseen. Kun on nälkä hakee varmasti sapuskaa. Sitä ei ylensyönyt motokuski eikä muutkaan tuolla tienposkessa viikonloput notkuvat nk. metsästäjät viitsi tehdä.
Suorittava porras: ”Kärkkäisen syyttävä somi kääntyi riistahallinnon suuntaan. Siellä kuitenkin toimittiin , kun saatiin riittävästi oikeita havaintoja hirvien määrästä. Jos olisi odoteltu samaa maanomistajilta , olisi saatu odotella vuosia tai vuosikymmeniä ja silloin oltaisiin oltu todellisessa nesteessä hirvien kanssa.”
Vastaan spekulaatioon spekulaatiolla.
Millaista keskustelua tuolloin käytiin? Koivulle uudistamisen määrä väheni murto-osaan hirvikannan räjähtämisen tahdissa ja Liikenneturvalla oli ajantasainen tieto onnettomuuksien määrästä. Toisaalta keskivertomaanomistajalla ei välttämättä ollut käsitystä kokonaisuudesta, kun aikaa ennen internetin yleistymistä tieto kulki nykyistä hitaammin ja valikoidummin. Kohdalle sattuneen hirvituhon yhteyttä valtakunnalliseen tilanteeseen ei ehkä nähty. On myös syytä epäillä, oliko MTK:lla edes halua toimia puuntuottajan edunvalvojana.
Spekulaatiot sikseen. Oleellista on vastuun määrittely laissa riistahallinnolle. Siksi maanomistajilta ei saada riittävästi oikeita havaintoja hirvien määrästä. Vahinkoilmoituksia kuitenkin saadaan. Siten riistahallinnon itse kehittämäänsä vahinkoon reagoimista noin 7 vuoden viiveellä ei ole syytä kehua varsinkaan, kun liki 20 vuoden aikana tilanne ei ole edes korjaantunut vahinkoa edeltäneelle tasolle. Jos virhe johtui laskennasta, johan sidosryhmien kuulemisesta saatujen ajantasaisten viestienkin perusteella olisi pitänyt havaita, että pieleen menee. Hirvikolareiden määrä 2,6-kertaistui samassa ajassa, vaikka kaikkien henkilövahinkoon johtaneiden onnettomuuksien määrä väheni 17%. Vahingon seurauksena liikenteessä kuoli noin 30 henkilöä enemmän kuin normaalisti. Syntyneeseen vahinkoon reagoimatta jättäminen olisi tämä tosiasia huomioiden ollut entistäkin hämmästyttävämpää. Siten maanomistajan roolin vähättely tällaisessa asiassa on enemmän kuin kyseenalaista puuhaa.
Tietysti merkittävän metsäomaisuuden omistajan päällimmäinen tehtävä on rahan keruu omaan pussiin. Onko sinulla Harrastelija omassa pääasiallisessa ansiotyössäsi tärkeämpiäkin syitä?
Matin suhtautuminen monimuotoisuuteen ei minustakaan ole kovin korkealla tasolla, tehometsätalous menee monissa asioissa edelle. Mutta hirvikantaan liittyen en kuitenkaan näe mitään tekijää, miten nykyisen hirvikannan merkittävä alentaminen heikentäsi monimuotoisuutta. Päinvastoin.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.