Keskustelut Metsänhoito Kirjanpainaja

Esillä 6 vastausta, 1 - 6 (kaikkiaan 6)
  • Kirjanpainaja

    Skogsaktuellt kirjoittaa suojelualueilta leviävien kuusta vioittavien kirjanpainajakuoriaisten torjunnasta Ruotsissa. Lääninhallitus tarjosi metsänomistajalle ns. pyyntipuita, mutta sopimusta ei syntynyt koska oli pelättävissä että pyyntipuutkin olisivat voineet olla kuoriaisten lähdemateriaalia. Myös muut ehdot olivat maanomistajan kannalta huonot. Tällaisia ongelmia ei ole maissa, joissa metsämaa on pääosin valtion omistuksessa kuten Kanadassa ja Venäjällä: metsätuhojen annetaan mellastaa jotakuinkin vapaasti, suojellaan vain asutusta sen verran kuin kyetään. Jutussa on lohdullinen viesti: kun etäisyys tuhopesäkkeestä on yli 300 metriä, leviämisen todennäköisyys alenee huomattavasti.

    http://www.skogsaktuellt.se/artikel/2226701/drfr-tackade-han-nej-till-fngstvirke-mot-barkborren.html

    Toisessa jutussa kehotetaan pidättäytymään luonnontilaisten metsien ja suojelualueiden kaarnakuoriaiskohteiden pelastushakkuista, koska tuhojen aikaasaamat lahopuukeskittymät lisäävät monimuotoisuutta ja kaarnakuoriaisten vihollisia kuten lintuja, hyönteisiä ja loisia. Suositellaan myös lehtipuustoja, sekametsiä ja luontaista uudistamista. – Luontaisten siemenalkuperien paremmasta vastustuskyvystä tuhoja kohtaan ei ainakaan minulla ole tietoa.

    (Ote jutusta käännettynä.) Kirjanpainajalla on oltava pääsy tuoreeseen sisäkuoreen, eikä se ole kiinnostunut kuolleista kuorettomista puista, lehtipuista tai männystä. Luonnollisessa metsässä on yleensä useita erilaisia ​​puulajeja eri ikäisinä ja kokoisina. Tämä tarkoittaa sitä, että kuoriaiselle sopivien kuusien välinen etäisyys luonnonmetsissä voi olla suhteellisen suuri ja että hyönteisen on vaikeampi vakiintua sinne. Ruotsin metsäviraston mukaan kuoriainen on harvinainen laji todella suuressa luonnonmetsässä.

    Suojelualueella olevat kuoriaiset eivät useimmissa tapauksissa aiheuta uhkaa suojelualueen luonnolle, päinvastoin. SLU: n tutkimus osoittaa, että suojelualueella olevien kuusikuoriaiskuoriaisten määrä on todennäköisesti huomattavasti pienempi kuin ympäröivissä hoidetuissa kuusimetsiköissä.

    http://www.skogsaktuellt.se/artikel/2226664/debatt-avverka-inte-reservat-och-naturskogar-p-grund-av-barkborren.html

  • Metät kunnossa!

    AJ. Millainen yhteenveto näistä pitäisi tehdä?

    A.Jalkanen

    Kiitos kysymästä! Halusin lähinnä tuoda esiin ruotsalaista keskustelua. Heidän kuoriaisongelmansa ovat ihan kohta meidän ongelmia, joten voimme hieman ottaa oppia ja varautua.

    Ensiksikin, pohtimalla miten kuusen uudistamiseen liittyviä riskejä voitaisiin vähentää. Keinoina tähän ovat esimerkiksi puulajin vaihto, sekametsän suosiminen sekä hyvin tärkeänä osana tavoitteellinen ja tuloksellinen hirvieläinpolitiikka.

    Toisekseen, miten suojelualueiden tuhoihin pitäisi suhtautua? Meillä kai yleensä ajatellaan, että metsätuhojen ei voida antaa levitä kovin laajoiksi suojelualueilla tai suojelualueilta niitä ympäröiville yksityismaille. Suojelualueilta voidaan poistaa ”pyyntipuita” ts. niitä puita joista kuoriaiset ovat leviämässä, mutta jo kuolleet puut (joissa kuoriaisten viholliset elävät) kannattaa jättää korjaamatta. Lisäksi pitää muistaa, että kuoriaisten leviämisriski alenee nopeasti etäisyyden kasvaessa tuhoalueelta.

    Metät kunnossa!

    Mielenkiintoinen totuus todeta se, että hirvipolitiikalla on järkyttävä vipuvaikutus tulevien vuosikymmenien kansantalouteen. Jos kuusettumista ei saada kuriin koetaan Keski-Euroopassa koetut metsätuhot Suomessa viimeistään 2030 – 2040-luvulla. Mäntyä ja koivua kun ei ole on energiapuuta kirjanpainajan jäljiltä paljon……muutama miljoona kiloa sorkkaeläinlihaa ei paljon lämmitä…

    ollikolli

    Juurikin näin, nyt on korkea aika herätä tähän todellisuuteen mitä hirvien suosiminen lopulta maksaa. Nyt pitäisi kaikken hälytyskellojen ja varoitusvalojen varoittaa siitä, mitä on tulossa jos ei nyt varauduta kunnolla. On se vaan harvinaisen tyhmää jäädä tumput suorina odottamaan tulevaa katastrofia.

    Taviokuurna

    Saattaa kuullostaa pottuilulta, mutta mikään ei muutu, paitsi että vh-peura ja kauriskannat jatkavat kasvuansa, hirvikantahan ylittää järjen rajat jo laajalti. Vaneritehtaidenkin vähetessä siirrymme vähä vähältä kahden havupuulajin metsätalousmaaksi. Onneksi kahden sertifiointijärjestelmän liput liehuvat komeasti, yksi uusi ”kilpaileva” ekoaneleima voisi piristää hieman ummehtunutta hiljaisuutta. Hirvieläinkantaan ei pure todellisuudessa kuin mahdollinen näivetystauti tai jokin sorkkaelikoiden ikioma korona. Eikä kukaan ilmeisesti edes häpeä!

    jees h-valta

    Taviokuurna, oikeaa on ajatus. Mutta aion kyllä jatkaa omalta osaltani edelleen kuusipoikottia ja koivua, vain koivua kuusikon uudistuksiin.

Esillä 6 vastausta, 1 - 6 (kaikkiaan 6)