› Keskustelut › Metsänomistus › Kirjanpainajako uusi tuhohyönteinen?

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 65)
1 2 3 … 5 6 7

  • Kirjanpainajako uusi tuhohyönteinen?

    Sent on: 10.8.2013, 22:18

    Uutisten mukaan näin on.

    Jo 1940 luvulla ollessani polvenkorkuinen, näitä pikkuötököitä oli pohjoisessakin runsaasti. Niistä vanhat ihmiset puhuivat, sen muistan hyvin.

    Silloin vaarinikin metsissä kuoli kasvavia kuusia. Varsinkin paikoissa mitkä eivät olleet oikein kuuselle sopivia kasvupaikkoja.

    Sitten 1950 luvulla niitä pystyyn kelottuneita kuusia keräiltiin hevosreellä ja sahattiin kenttäsirkkelilä talomme rakennustarpeiksi.

    Tekijä
    Aukusti
    Theme Metsänomistus Metsänomistus
  • Puun takaa 11.8.2013, 21:55

    Itsekin myös haavankasvattajana pidän tärkeänä sitä, että eri puulajien kasvatuksessa puhuttaessa ja niitä vertailtaessa oltaisiin tasapuolisia kaikkia puulajeja kohtaan.
    Kaikilla puilla on hyvät ja huonot puolensa sekä omat tautinsa ja tuholaisensa.
    Hybridihaavan kasvatus on yksi vaihtoehto muiden joukossa, mutta vasta 4-5 % korkotasolla.

    Aukusti 11.8.2013, 22:32

    Kun mainitsin: ”Voihan hirvet ja vihreät, minkä teitte!”, ajattelin hirvien osalta sitä kuusten istuttamisen runsautta männylle paremmin sopiville kasvupaikoille. Kyllähän ne kuuset kituen kasvavat sellaiseen kokoon, että ne kirjanpainajalle kelpaavat.

    Vihreät taasen saavat syyn niskoilleen ylettömästä lahopuun vaatimisesta jätettäväksi tuhohyönteisten lisääntymispaikoiksi.

    Kun olen nähnyt miten paljon jää vanhan yli-ikäisen kuusivaltaisen metsän päätehakkuussa kuorellista puuta maahan makaamaan tyveyksinä, lahoina runkoina, latvuksina, pieninä riukuina ja oksina, niin eipä ole ihme jos tuholaiset juhlivat. Kaikkia ei suinkaan kerätä polttopuiksi.

    Toisin sanoen: ”Voihan vihreät”!

    Leevi Sytky Leevi Sytky 12.8.2013, 04:18

    Aukusti on täysin väärässä. Kaarnakuoriaisilla on luontaisia vihollisia, jotka estävät sen runsastumisen.
    Laita googleen ”kaarnakuoriaisen lunnollinen vihollinen”. Löytyy tietoa.

    Gla Gla 12.8.2013, 09:40

    Lisää tietoa lahopuun määrän kehityksestä:

    http://www.metla.fi/
    tiedotteet/2009/2009-
    03-31-vmi-lahopuu.htm

    A.Jalkanen A.Jalkanen 12.8.2013, 09:59

    Kkrjanpainaja ei pysty lisääntymään enää kuollessa saati lahopuussa, vaan toukat ruokailevat heikentyneen elävän pystypuun tai tuoreen vasta kaadetun pinopuun kuoren alla.

    Näin ollen lahopuun lisääminen lisää luultavasti enemmän kaarnakuoriaisten vihollisia. Ainakin jos lisääminen tehdään hallitusti, eikä kerralla satoja motteja rysäyttäen. Siksi ympäristöjärjestöjen kritiikki metsätuholakia kohtaan lahopuun poistoasiassa ampuu hieman harhaan: jos joka myrskyn jälkeen jättää kaatuneita puita sallitun määrän per ha, puuta rupeaa vuosien myötä kertymään yllättävän suuria määriä sinne laki- ja erityiskohteisiin. Tätä kehitystä kannattaa metsänomistajan suosia.

    Gla Gla 12.8.2013, 11:06

    Leevin ensimmäisellä sivulla linkittämä Risto Sulkavan kirjoitus on kiinnostava. Samaa ajattelutapaa itsekin pyrkin noudattamaan, vaikken luonnon mekanismeja sen yksityiskohtaisemmin olekaan mallintanut. Ajatuksena on ollut ainoastaan yleistys siitä, että monimuotoinen metsä kestää stressiä paremmin kuin yksipuolinen.

    Luonto-lehdessä olevat jutut tahtoo olla vähintään yhtä voimaakkaasti asenteellisia kuin Metsälehdessä tai muissa alan julkaisuissa kirjoitetut, joten tarkkuuttaa lukijalta vaaditaan. Siksi ei pidäkään olettaa, että hygieniasta ei tarvitsisi välittää talousmetsässä. Kuten artikkelissa sivumennen todetaan, yksipuolinen puupelto omaa heikon vastustuskyvyn ja siksi sen hoito on kaikkea muuta kuin riskitöntä, vaikka puun kasvu ja taloudelliset laskelmat saataisiinkin teoriassa optimaalisiksi. Ongelmatapauksissa vahinkojen rajoittaminen voi olla hyvinkin hankalaa.

    Kiinnostava kysymys on se, kuinka kuviokoko saadaan riittävän suureksi, jotta luonnon tasapainoa ylläpitäville tekijöille jää riittävät edellytykset toimia.

    Gla Gla 12.8.2013, 11:37

    Jotta nuo lajit hoitaisivat minunkin metsää, eivätkä ainoastaan selviytyisi olemassaolon taistelusta suojelualueilla.

    A.Jalkanen A.Jalkanen 12.8.2013, 11:54

    Kiitos Gla linkistä. Juuri noin minäkin ajattelen, että koko ekosysteemi, siis sekä kasvillisuus että eläimistö, tulee olla monimuotoinen.

    Miksi Gla ajattelet että suuri kuviokoko on olennaista tässä? Eikö metsälön tasolla riittäisi talousmetsäkuvioiden vastapainoksi tietty määrä pieniä luonnonhoitokuvioita? Niille eliöille jotka tarvitsevat suuria kuvioita, on olemassa suojelualueet.

    Luulen (pitäisi varmistaa blogin kirjoittajalta) että jos suojelualueverkosto on kohtuullisen kattava läpi koko Suomen, niin lajien selviytymiseksi riittää niitä tukeva talousmetsien luonnonhoito erityiskohteineen. Nykyisen metsänhoidon ongelma on se että talousmetsien laatu ei riitä riittävään monimuotoisuuteen.

    Gla Gla 12.8.2013, 12:25

    Tuohon lisäykseesi vielä kommentti. En usko suojelualueverkoston muodostuvan elinaikanani (n. 50% jäljellä keskimääräisestä miehen eliniästä tilastoennusteen mukaan) sellaiseksi, että se sen avulla talousmetsissä luonto kykenisi hoitamaan kyseisiä asioita. Talousmetsä, jossa monimuotoisuusasiat on hoidettu hyvin, ei tosiaan korvaa suojelualuetta, mutta antaa silti edes jonkinlaisen pohjan vastustuskyvyn kehittymiselle.

    Suden jälki 12.8.2013, 21:49

    Gla ja Jalkanen ovat hyvin lähellä ajatuksiani. Silti haluan vielä hämmentää kaikkien ajatuksia.
    Eliöillä on monesti havaittavissa eräänlainen elämänketju, joka lähtee jostain ja päättyy johonkin. Entäs jos kirjanpainaja onkin vain jonkin ketjun jatkumo, mikä käyttää jo edellisen hyödyn jatkaaksen sen sitten sitten seuraavalle tasolle. Ihmisen vaillinaisuus huomataan etenkin siitä, ettei se pysty havaitsemaan muuta kuin se näkee.
    Kirjanpainajan näkeminen on syy, vaikka sen tulemiseen vaikuttavat tekijät jäävät pimentoon.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 65)
1 2 3 … 5 6 7