Koivusta jos on joskus lähtenyt kuori ja viimm. vuoden kasvu esim. koneen vioittamana  niin, että sen ”laikun” reunoille on kylestynyt puuta tarpeeksi paljon,  siitä saa parhaan kirveenvarren. Muotokin joskus  jo valmiina.  Sahatusta puustahan ei tule yhtä lujaa kuin veistetystä.  Puun keskiosa  nuorpuu on pehmyttä.

Netistä löytyy hyviä kirveenvarren teko-ohjeita. Koivu on todella hyvä. Myös pihlajasta ja tuomesta saa hyvän varren.

http://www.youtube.com/watch?v=yAdH54Psy1M&t=1074s

Kirveenvarren teko alkaa kohdasta 12,40.

Kirveenvarren puuksi riittä hyvin hidaskavunen koivu ja pieni kokoinen koivu joka riittää juuri varsi värkiksi ja syyt pitäs mennä vähän varren myötäsesti.  Veistovalmiita aihioita pitää olla liiterin orsilla aina muutama kuivumassa, veistovalmiissa varressa pitää olla kokoa riittävästi mahdollista vääntymistä  varten.

Tuon elokuvan teossa oli mukana Olavi Puoskari, joka oli ylimetsänhoitaja ja Opetushallituksen ylitarkastaja. Filmin mukaisin Työtehoseuran ohjeiden ja piirustusten mukaan tehtiin silloin varret. jokainen vuosikurssi teki itse omansa – silloin.

Erinomaisen varren saa kyllä hyvälaatuisesta koivuntyvestä ja järeyttä saa olla reippaasti pölkyssä. Se voidaan sahata sirkkelillä keskeltä yksi n. 50 – 60 millinen tuppilankku ja sivuista saa vielä toiset kaksi aihiota, kun pölli on tarpeeksi järeä.

Juuren niskan päältä tulee luja varsi, koivu on jännä puu, kun sen laatu on vain parempi jos se on hyvin kasvanut. Aihio otetaan niin pintapuusta kuin mahdollista. Varsi pitää ottaa niin, että se pysyy tasapainossa puun säteisiin nähden, näin se ei käyristy sivuttain.

Aihioita pitäisi olla saunan orsilla niin, että ne ovat vuosikausia siellä ja saunomisen yhteydessä niitä jopa kastellaan roiskimalla, mutta löylyt nostavat höyryä niihin niin, että niiden solukko kastuu ja kuivuu  sitkistäen puuta, eikä siinä tapahdu elämistä juuri lainkaan.