Keskustelut Metsänhoito ”Konstit on monet”

Esillä 7 vastausta, 51 - 57 (kaikkiaan 57)
  • ”Konstit on monet”

    Viimeisessä Metsälehdessä kerrottiin Syrjäsen pariskunnasta, joka suojaa mäntytaimikoitaan sukkaan pistetyillä saippupalasilla, jota terästetetään superloninntiputetulla vanhalla partavedellä. Näitä nyssyköitä asennetaan puihin taimikon ympärille 20-30 metrin välein ja joku sinne keskellekin. Tälläistä menetelmää mekin bvaimon kanssa olemme harjaittaneet ja olen joskus näilläkin palstoilla mainostanut. Kyllä se oli meidänkin mielestä tehonnut. Uutta jutussa olo tuo partavesiterästys. Olivaimon kanssa hauskaa, kun luimme toisesta samanhenkisestä pariskunnasta.

    Syrjäset ovat tehneet myös saman havainnon kun minäkin hirvien hyödyllisyydestä vatukkojen ja puskien kurissapitäjänä.

  • 6tukki

    Työhistoriaani noin kymmenen vuoden ajan väritti työskentely Keski- ja Etelä- Eurooppalaisten partnereiden kanssa. Sieltä muuten löytyy jengiä, jotka harjoittelevat tunnollisesti, metsästysvälineet ovat viimeisen päälle ja ovat erittäin kiinnostuneita osallistumaan esimerkiksi peura- ja hirvisafareihin. Pikkurahan puute ei todellakaan häiritse osallistumista ohjatuille, maksullisille metsästysreissuille. Muistan, kun saksalaiset partneriystäväni unelmoivat ääneen suurista lapiosarvista kotiseinillään ja antoivat ymmärtää, ettei kustannukset ainakaan muodostuisi esteeksi unelmien toteutukselle.

    Olisiko tässä taloudellinen, jopa tuloja tuottava tapa alentaa hirvikantaamme, jos omat hirvenmetsästäjät ukkoutuvat, eivätkä innostu jahdista, jos sää ei suosi…?

    Gla Gla

    Keskustelu ajautuu karkotusmenetelmistä metsästykseen, mutta lyhyt kommentti siihen liittyen.

    En usko turisteja käyttökelpoiseksi keinoksi alentaa hirvikantaa. Vastaava systemihän on käytössä saaristomerellä kalastuksen suhteen. Lukemattomia kalastuoppaita vie ryhmiä merelle kalaan, mutta kenellekään ei ole tullut mieleen, että tämä vaikuttaisi kalakantoihin yhtään mitään. Niin pienimuotoista toiminta kokonaisuus huomioiden on. Ei tänne siis mistään sellaista määrää turistimetsästäjiä saada, että niiden varaan kannan pudottamisen voisi jättää. Muutoin elinkeinon harjoitamisena safarien järjestäminen on ihan ok.

    Riistahallinto on ”yhteisesti” sopinut hirville tavoitekannan. Nyt on tavoitteena vakauttaa tilanne tuohon. Ongelma ei ole kaatolupien anomisessa. Ongelma on tavoitekannan koossa, eikä se poistu korvaamalla suomalaiset metsästäjät saksalaisilla. Metsänomistajien, metsätalouden harrastajien sekä puuntuottajien osalta MTK lienee varteenotettavin toimija tässä suhteessa, ruohonjuuritason tehtäväksi jää hoitaa taimikkonsa kuntoon, käyttäen sitten apuna mitä tahansa karkotusmenetelmää.

    mehänpoika

    Hirvestyssafarit ulkomaisten metsästäjien voimin ovat teoriassa oikein hyvä keino vähentää hirvikantaa. Valitettavasti se vaatisi takuusaaliit, eli hirvikannat pitäisi pitää huomattavan korkealla. Se taas lisäisi hirvikolareita ja metsiemme kuusettumista entisestään. Se taas olisi uhka metsiemme terveydelle ja myös tihentyneen hirvikannan talviravinnon riittävyydelle. Karujen maiden männyntaimikot olisivat entistä kovemman hirvikulutuksen kohteena.

    Herman Herman

    Pitää myös muistaa että yhteiskunnan rakenteet radat, riistaaidat ja taajamien lisäätyminen vaikuttaa hirvien liikkeisiin ja talvilaitumille siirtymiseen. Kokemukseni mukaan paras hirvikarkoite on se hyvin johdettu hirviseurue.

    Pinsiön vaari

    Aika montaa konstia on tullut testattua ettei hirvet söisi taimia. Merkintänauha ketjuun en viitsi laittaa sitä että hirvi jättää purematta kasvaimen johon on sitaistu kuitunauha. Värillä ei ole väliä. Koivuihin tai haapoihin en ole kokeillut kun sellaista taimikkoa ei ole ollut. Muutama tammi tuli merkattua nauhalla. Ne säilyi vaikka aivan vieressä olevat paju koivu ja haapapuskat oli syöty.

    Toinen vielä kertomaton konsti on laittaa pohjaton jogurttipurkki vuosikasvaimeen. Metsämyyräkään ei kiipeä siitä ohi.

    Isotöisiähän nämä keinot on. Kun raivaa mäntytaimikon tyhjäksi lehtipuista ennen heinäkuun puoltaväliä ja käyttää nauhaa ja purkkeja hirvien suosimissa paikoissa syöntituhot alenee kummasti. Hirvien suosikkipaikkoja on ainakin siirtolohkareiden ympäristöt, tiheiköiden lähistöt ja usein myös kumpareet joista voi ”tähystää”. Näissä tähystyspaikoissa on usein jättöpuuryhmä.

    Tuo raivatun alueen taimisto on hirven suuhun pahan makuista. Yksittäiset hirvet ei juurikaan maista niitä. Mutta vielä on alueita joissa tapahtuu laumottumista. Pitäisi olla systeemi millä isommat laumat hajotettaisiin vaikka helmi maaliskuussa. Ja siihen 20000 talvehtijan määrään hirvikarja täytyy saada.

    jees h-valta

    Tuo pinsiön vaarin tammi ei nyt kuitenkaan taida aivan huikean haluttua ollakkaan hirvelle. Kun minullakin on suojaamattomanakin säilynyt kasvussa aivan hirvien kulkureitilläkin. (Suoja-aitojen ulkopuolella tietysti)

    Pinsiön vaari

    Voi olla ettei tammi ole hirvelle kovin herkullista. Kasveja harrastanut tammenlehvätunnuksen sotahommissa ansainnut nyt jo kuollut kaveri toi kasvattamiaan tammia aliupseerimajan maalle n15 vuotta sitten. Seudulle aina talvisin kerääntyy melkoisesti hirviä ja kolmessa vuoressa tammet muuttui papanoiksi. Porukan metsäammattilaiset lupasivat että kyllä muutamalle puulle suojelukonstit löytyy. Tammenlehvämies toi uudet tammet. Niitä on sitten ruiskuteltu, purkitettu ja kääritty nauhoilla. 4 talvea minäkin nauhoitin. Ei ole syöty. Taas on nauhat. Toivotaan että säilyvät vieläkin. Joissakin on vieä verkot jäniksiä vastaan. Siihen lähelle tuli myös omakotitalo. Saa nähdä karkottaako se hirvilaumaa enemmän metsän puolelle kun uuden talon ja majan väliin hakattiin isohko aukkokin. Toivotaan että pysyvät pois mutta ei jätetä mitään sattuman varaan.

Esillä 7 vastausta, 51 - 57 (kaikkiaan 57)