Kannatan kokemuksesta puolipuristinta. Vaikka olenkin kevyen sarjan kaveri, olen saanut tuskailla skandinaavisen sahamerkin yksilön kanssa. Ei niin, että narusta vetäjä ei kestäisi, vaan että kestääkö kone näitä vetoja. On hajonnut käynnistimen joka kohdasta. Pakkasella meni käynnistinkoppa halki, kesällä katkesi käynnistimen metallikynsi ja toinen kynsi vääntyi, vetorissan hampaat kuluivat loppuun, vauhtipyörä pyörähti akselillaan. Kuutioita koneessa 45, ikää noin 15 v. On vaan niin mukavan täristämätön saha, ettei siitä viitsisi luopua.

Tämän hässäkän rinnalla on ollut pientä se harmi, että toisen, puolipuristimella varustetun, saman kokoisen sahan vetämisessäkin on oltava tarkkana. Kun oletin tavan mukaan kevyttä vetäisyä puolipuristimen kanssa ja sikäli kouran ote narusta oli vähän löysä, tulikin naruun koneen potkaisu ja naru irtosi kädestä. Kone samalla käynnistyi ja imaisi löystyneen narun sisään niin, että se meni mutkalenkille käynnistimeen ja naru leikkautui poikki.

Kun vetää sahaa käymään, silloin kannattaa ennen vetoa ottaa ensin löysät pois – eli vetää narua sen verran ulos, että käynnistimen kynnet ottavat kiinni. Kylmää sahaa kannattaa rauhallisilla vedoilla pyöritellä muutama kerta ympäri ja vasta sitten rivakampaa vetoa, mutta löysien poisottamisen jälkeen. Silloin naru ja koko käynnistinlaite kestää ihan eri lailla…ja noissa primerpumputtomissa esipyörittely liikuttaa pumppukalvoa ja hakee kaasariin bensaa, helpottaen heräämistä.

Kyllä tuo puolipuristin on ihan mukava.

241 mukava käynnistää puolipuristimen kanssa vaikka se lähtee kyllä lämpimänä heti ekalla käyntiin, niin mitä sitä itteään ja käynnistinnarua kiusaamaan, kun tuollainenkin on olemassa.

En kyllä osaa sanoa korvaako se jotain, mutta täysin tarpeellinen nippula.