Kyllä minullakin aarnio metsää,joista toki toivois ilmasto niulu palkkioo.

Tein leimikon metsokohteen viereen. Mk:n suunnittelija otti yhteyttä ja kertoili että ei saisi vierestä hakata aukeeksi. Ei ollut kyllä ollut aiettakaan siihen ihan viereen aukkoa yletyttää .  Syyksi väärään infoon sanoin metsäpistefin huono toiminta; ei sinne omaa karttaa kunnolla saanut tehtyä ainakaan kun viimeksi sitä yritin.   Maanmuokkauskin pitää kuulemma olla sopivan mieto; laikutus . Äestys jonka olin sattunut pistämmään metsänkäyttöilmotukseen, ei kelvannut . Sanoin että aina tilanteen mukaan tehdään paikalle sopivin muokkaus kun sen aika koittaa.  Annoin kuitenkin periksi vaikka ihan samanlainen ymp.vaikutus tasasella maalla on äestikö tai laikutti.

Mihin nuo suojelukohteen ympäristön käsittelyä koskevat rajoitteet perustuvat? Ei kai ainakaan metsälakiin eikä sertifiointiin.

Säännöt on semmoset, että jos on Metsokohde ja vieressä tehdään jotain , niin maanomistajan pitää asiasta ilmoittaa ostajalle (ensin metsänkäyttöilmotuksella Mk:lle) .  Ei ole niin iso juttu tuossa kohteessa. Kapeaan kärkeen yltää leimikon reuna ja ihan hyvä että muutaman tuulentappopuun  jättää siihen, ne oli aikomuskin jättää.   Jos suojelualueelta kaatuu liikaa puita ne pitää kärrätä sieltä pois ja se ”ruhtinaallisen antelias  Metsokorvauskin ” pienenee puiden arvon verran.   Osin taimikon reunassa harvassa kasvaneet männyt pysyy kyllä hyvin pystyssä ja vähentää vanhan kuusikon tuulikuormaa.

Nauratti vähän kun oli nuori ja innokas kaveri joka niitä metsokohteita kartotti , niin selosti asiaansa ja puhui kuin puuropata, hyvä että väliin ehti jotain sanoa. Tuli mieleen V. Niinistön puhetapa  mutta tämä Mk:n kaveri puhui kyllä enemmän asiaa.