Kuinka kauan meillä on varaa näin pieneen petokantaan
Sent on: 23.8.2012, 17:37
Kyllähän totuus on että petokantoja pitäisi saada reilusti nostettua,vain sillä tavalla voimme pelastaa mitä pelastettavissa on.
Vai onko tilanne jo ns.metsästäjien ansiosta toivoton.
Niin kauan kuin EU:ssa ollaan, meillä on velvoite huolehtia erityisesti suden säilymisestä, miellytti se tai ei.
Tuolla toisessa ketjussa esitin tällaista visiota:
1) Hirvikantaa alennetaan selkeästi, niin että sen metsästys koetaan arvostetuksi virkistystilaisuudeksi eikä pakastimen pakkotäytöksi (saaliin arvo miinus lihantuotannon haitat metsätaloudelle ja liikenteessä, menee miinukselle).
2) Suden ja karhun metsästystä suunnataan tihentymäalueille ja lisäksi helpotetaan oleellisesti häirikköyksilöiden eli ihmiseen tottuneiden kaatolupien saantia – kannan tasoittamiseksi maan eri osien välillä ja vahinkojen vähentämiseksi.
Näin toivottavasti säilyisivät kylien yhteisöllisyyttä tukevat metsästysseurat; niiden tehtävänä olisi kaiken suurriistan metsästys. Suden ja karhun metsästysmahdollisuudet lisääntyisivät ja elämys voitaisiin haluttaessa myydä matkailijoille, mikä toisi lisätuloa maaseudulle.
A.Jalkanen:
”Niin kauan kuin EU:ssa ollaan, meillä on velvoite huolehtia erityisesti suden säilymisestä, miellytti se tai ei.”
Näinhän se on, mutta tuossa on yksi ajatuskatkos.
Siinä lähdetään siitä että EU on joku ulkopuolinen auktoriteetti, jonka edessä meidän vain on nöyrryttävä. Eli siis tämä EU:n mallioppilas-synrooma.
Meidän pitää aktiivisti vaikuttaa EUssa siihen etteivät sen säännökset vaaranna asumista ja olemista täällä Suomessa.
Ei myöskään tarvitse olla niin nöyräniskainen jokaiselle säännölle. Etelä-Euroopan maat ovat kymmeniä ja satoja kertoja vuodessa poikkiteloin milloin minkin säännön suhteen. Meillä tulee heti kauhea haloo jos EU sanoo, että nyt te olette katkaisseet kaksi sudenkarvaa liikaa siellä.
MIksei susia ole Brysselissä? Sinne ja kehä kolmosen sisäpuolelle lisää petoja, niin johan asenteet muuttuvat.
Kansallissosialistinen Saksa oli länsimaisen eläinsuojelun edelläkävijä. Sen periaatteita ja toimintamalleja toteutetaan vielä tänäkin päivänä, osittain.
Hitler ja Himmler olivat kasvisyöjiä ja erittäin vakaumuksellisia luonnonsuojelijoita.
Minunkin oikeustajuani välillä hiertää tuo lainkuuliaisuus. Nimittäin liito-oravan vaaliminen täällä ruuhka-Suomen kaava-alueilla on mennyt siihen, että tarpeellisiakin hankkeita joudutaan muuttamaan ja peruuttamaan. Rahaa palaa. Kyseessä ei ole edes kovin harvinainen otus, jos nyt vertaa vaikka suden määrään Suomessa.
EUn komissiolle olisi vietävä varmaan petopolitiikasta joku sen tapainen ehdotus, että jos saamme vapaammin myöntää ns. häirikköyksilöiden kaatolupia, suden ja karhun kantaa on mahdollista tasoittaa ja vahvistaa koko maassa (pois lukien poronhoitoalue jossa tämä strategia ei taida toimia). Liekö tällaista jo yritettykin?
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.