Pohjanmaalla näkee useinkin kaksi tietä rinnakkain, joiden välissä on oja.
Postilaatikot on monesti asetettu siihen teiden väliin, joten sopuakin on jotenkuten löytynyt.

Mahtoiko tuo Hyöteikön tapaus olla Pohjanmaalta? Tuli mieleen tapaus, jolla rasiteasia hoidettiin toisin.

Meidän porukan kantatilasta oli aikanaan lohkottu koulutontti. Sitten tilan jaossa toinen osapuoli sai palstan, jonne pääsi sen (lakkautetun) koulun pihan kautta ja maanmittari merkitsi sen mukaisen rasitteen tilanjaossa. Kunta sitten möi koulun omassa rauhassaan viihtyvälle Pentille, vanhapoika. Sitten se rasitteen haltija alkoi suunnitella mökkipalstojen myymistä ja Pentin pihan läpi kulkevan tien parantamista. Pentti siitä hermostui ja lähetti meidän porukalle vähän sekavan kirjeen, vaikkei meillä ollut periaatteessa mitään osallisuutta asiaan. Huolestuttiin. Ei nyt murhiin uskottu, mutta ajateltiin, että Pentti saattaisi seota ja vaikka polttaa meidän talon.

Otin vesurin, tein linjakepit ja merkkasin tielinjan Pentin tontin ympäri. Sanottiin mökkitontteja kaupittelevalle, että tehkää tie tuohon. Rahaa ei vaadittu. Tie tehtiin siihen ja Penttikin rauhoittui. Ennätti tehdä meillekin monenlaisia puusepäntöitä siellä koululla pitämässään verstaassa.

Tieasioista saattaa tosiaan saada monenlaista harmia, jos ei ymmärrä toisen ajatusmaailmaa.

Luku sinänsä on vanhat tiet, jotka kulkevat jonkun pihan läpi. Uuteen paikkaan siirto ei aina onnistu. Jos onnistuu, niin vieraita maksumiehiä ei yleensä löydy.

“Luku sinänsä on vanhat tiet…..”

Tietoimituksessa suurta hämmästystä aiheutti joskus 30-luvulla perustettu tierasite, joka kartasta katsottuna tuli meidän autotallin kohdalta talon sisälle ja jatkoi olohuoneesta sujuvasti ulos naapuritilalle.

Tästä rasitteesta ei ollut mitään mainintaa meillä olevassa rasitustodistuksessa, mutta ihan lainvoimainen se oli. No se saatiin kumottua, kun rasitusoikeuden haltia ei onneksi tarvinnut tuota tieyhteyttä.

Itse tein muutaman kilometrin tietä palstalleni. Tie tehtiin pääosin rasitetta noudattaen, mutta hieman järkeistäen kulkua. Siirrettiin sitten rasite olemassa olevan tien paikalle. Erikoista tie oikeudessani oli, että sen leveys vaihteli eri tilojen kohdalla. Jollekkin tilalle oikeutta oli annettu 4 metriä, parhaalle 10m, yleisimmin 5 tai 6 metriä. Tie tietysti vaati 12 metriä ja myös tämä asia korjattiin kun lopullinen paikka määriteltiin. Erikoinen tapaus toimituksesta ilmeni vasta jälestä käsin kun Mh myi omistamansa palstan jonka läpi tieni kulki. Olin M-hallitukselta saanut oikeuden maksua vastaan, mutta he eivät vaatineet oikeutta tiehen. Kun M-hallitus aikanaan myi tilansa niin he olivat kauppakirjalla luovuttaneet rakentamani tien ostajalle, vaikka ei he osallistuneet millään lailla kustannuksiin ja maapohjasta ja puustosta siis maksoin heille. Harmillinen homma tilan ostajan kannalta kun tilalle ei tullutkaan tietä tai ainakaan sellaista jota saisi käyttää. Tietysti ostaja maksoi tilasta enemmän kun luuli metsien olevan tien varrella. Taisivat sopia jotain keskenään. Enkä minäkään ole tien käyttöä estänyt vaikka toki toivoisin, että kysyisi luvan ainakin raskaammalla kalustolla käyttäessä tietäni.