› Keskustelut › Metsänomistus › Kysymys metsäsijoittajille

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 84)
1 2 3 … 7 8 9

  • Kysymys metsäsijoittajille

    Sent on: 28.7.2017, 21:26

    Sijoittamisen perussääntö on, että sijoituskohteeseen ei saa rakastua. Joskus tulee sijoituksen kanssa vastaan tilanne, jossa järkevin vaihtoehto on luopua sijoituksesta. Arvopaperin myyminen vaatii pari hiiren klikkausta, eikä se vaadi isompien tunnekuohujen läpikäyntiä. Sijoitusasuntokin on helppo pistää kiertoon, jos vuokralainen on ”kasvoton” vuokranmaksaja. Mutta miten käy metsän suhteen, minkä eteen on vuodattanut hikeä esimerkiksi taimikon perustamisen tai raivaamisen myötä. Entä jos metsätila onkin sukutila?

    Kysymys niille, jotka pitävät metsäomistustaan yhtenä sijoituskohteena, oletteko rakastuneet sijoitukseenne? Pystyttekö tekemään päätökset järjellä vai vaikuttaako niihin tunteet?

    Tekijä
    Näätä
    Theme Metsänomistus Metsänomistus
  • wanhajätkä 28.7.2017, 22:01

    En ole metsäsijoittaja. Läheltä liippasi kuitenkin toisen säikeen kommentti….tunteellakin on sijansa….ja minusta saakin olla.

    Kuhan värkkään

    Uppo 29.7.2017, 00:48

    En tiedä miksi sellaisesta metsätilasta pitäisi luopua josta on raivailtu taimikot kuntoon ja hyvään kasvuun?

    Tietysti jos äkillinen rahapula tulisi niin mieluummin möisin metsää pois. Koska asunnot ja osakkeet tuottavat kuitenkin korkeammalla prosentilla.

    mehtäukko 29.7.2017, 05:37

    Ei lypsävää lehmää raski ampua.

    Sijoittajasta ei voi puhua,-elinkeinosta, vähän harrastuksestakin.

    Gla Gla 29.7.2017, 06:23

    Minäkään en pidä itseäni sijoittajana, mutta metsät on vierailta ostettu, joten mitään suku-, yms. rasitteita niihin ei liity ja siksi kaikki periaatteessa on kaupan. Toisaalta jos metsää myisin, pitäisi olla seuraavakin siirto valmiiksi mietittynä. Jos metsästä saa kelpo hinnan, mikään ei takaa uuden metsän hankkimista tätä edullisemmin eli myynti ei välttämättä olekaan hyvä kauppa. Asiaa voisi verrata erääseen autokauppaan, jossa 7 vuotiaasta hyvitettiin 63% sen ostohinnasta. Kuulostaa huippuhyvältä tarjoukselta. Mutta kun samaan aikaan uuden hinta oli noussut 1,86-kertaiseksi, kovin edulliseksi ei vaihto tullutkaan.

     

    Apli 29.7.2017, 09:13

    Olin metsäsijoittaja, en enää… Nyky määrä riittää en enää osta metsää, ei riitä aika eikä ikä.. Jos jostain pitää luopua niin ei metsä tule ensimmäisenä mieleen, ja reservissä on päätehakkuita sen verran että rahaa niistä saa! Tunteella en tätä hommaa tee. Olen ollut pitkään sitä mieltä että metsää ei kannata nykyhinnoilla ostaa, hinnat on 20-30% liian korkeita, kun korkotaso on nykyinen ja sijoittajat ostaa niin hintataso säilynee, mutta se aika ei ole ikuinen.

    Petkeles Petkeles 29.7.2017, 10:36

    Pari reheväpohjaista pikkutilaa on käynyt niin rakkaiksi puuhapalstoiksi, että jäänevät viimeisiksi hävitettäviksi omaisuuseriksi jos konkka osuu kohdalle. Isommat ja hehtaarituotokseltaan huonommat tilat ovat niitä joihin ei ole suuria tunnesiteitä.

     

     

     

     

     

     

     

    Korpituvan Taneli Korpituvan Taneli 29.7.2017, 10:45

    Täällä nyt itse kukin on asetellut tuon tittelin ”metsäsijoittaja” johonkin korkeuksiin, kun kukaan ei oikein katso siihen yltävänsä.

    No, minä en noilla kriteereillä siis ole metsäsijoittaja. Homma on niin kovin pienimuotoista. Ostin kuitenkin entisen kotitilani jatkeeksi 80-luvulla pari länttiä kun tuntui että rahkeissa varaa oli ja metsä muutenkin kiinnosti.

    2000-luvulla sitten olin aikeissa liittää nuo ostoläntit perusteilla olevaan yhteismetsään. Sillä hetkellä oli myös perheessä jonkin sortin rahanreikä, niinpä päädyin kuitenkin myymään toisen noista länteistä. Se oli itselle yllättävänkin helppoa, vaikka palstaa oli tullut hoideltua monella tapaa, viimeksi oli ollut kunnostusojitusta. Asiassa auttoi melkoisesti se että katsoin metsän pääsevän ”hyvään kotiin”.

    Nyt tuntuu siltä että se toinenkin läntti lähtisi melko kevyesti, jos tarvetta ilmaantuu. Kotitilani suhteen tilanne lienee kinkkisempi, tosin siihen vaikuttaa sekin että Korpitupa, entinen kotini, on sen tilan nurkassa. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen pohdinnoissani että jossain vaiheessa luopumisen paikka on kuitenkin edessä. Jälkikasvun elämänpiiriin metsä ei oikein tunnu soveltuvan.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Rane2 29.7.2017, 11:09

    Jälkikasvun suhtautuminen metsään/kotipaikkaan voi kyllä muuttua erilaiseksi sitten kun omistussuhde vaikkapa perinnön kautta syntyy.Kun tila onkin oma niin yllättävästi siihen löytyy mielenkiintoa,toki kaikki ei löydä sisäistä metsäläistään koskaan.

    Näätä 29.7.2017, 12:50

    En tarkoittanut aloituksellani tilannetta, missä metsätila myydään rahatilanteen vuoksi. Yleisesti ottaen sijoituksesta luovutaan siinä vaiheessa kun tavoiteltua tuottovaatimusta ei olla saavuttamassa ja vaihtoehtoinen sijoitus tuottaa vastaavalla riskillä paremman tuoton.

     

    Makarov 29.7.2017, 16:18

    Buffetmainen tapa ajatella eli osta ja pidä. Omistusaika on enempikin ikuisuus. Ostot ovat varsin harkittuja joissa tärkeää on metsätilan rakenne,tuotot ja tietysti hinta. Hyviä ei halvalla saa ja niistä kannattaa maksaa mutta ei liikaa. Yritän myös etsiä tiloja joissa on hinnoittelu virheitä ja sekin on onnistunut useampia kertoja ihan lähiaikoinakin. Tämä kyllä koskee enempikin isoja tiloja kuin pieniä toki joskus pienissäkin voi olla hinnoittelu virheitä. Oma huomio on että huonoista tiloista maksetaan lähtökohtaisesti liikaa ja hyvistä jopa joskus liian vähän.

     

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 84)
1 2 3 … 7 8 9