› Keskustelut › Metsänomistus › Kysymys metsäsijoittajille

Viewing 10 replies - 21 through 30 (of 84 total)
1 2 3 4 … 7 8 9

  • Kysymys metsäsijoittajille

    Sent on: 28.7.2017 at 21:26

    Sijoittamisen perussääntö on, että sijoituskohteeseen ei saa rakastua. Joskus tulee sijoituksen kanssa vastaan tilanne, jossa järkevin vaihtoehto on luopua sijoituksesta. Arvopaperin myyminen vaatii pari hiiren klikkausta, eikä se vaadi isompien tunnekuohujen läpikäyntiä. Sijoitusasuntokin on helppo pistää kiertoon, jos vuokralainen on ”kasvoton” vuokranmaksaja. Mutta miten käy metsän suhteen, minkä eteen on vuodattanut hikeä esimerkiksi taimikon perustamisen tai raivaamisen myötä. Entä jos metsätila onkin sukutila?

    Kysymys niille, jotka pitävät metsäomistustaan yhtenä sijoituskohteena, oletteko rakastuneet sijoitukseenne? Pystyttekö tekemään päätökset järjellä vai vaikuttaako niihin tunteet?

    Creator
    Näätä
    Theme Metsänomistus Metsänomistus
  • Visakallo 30.7.2017 at 09:48

    Metsien arvoon tai arvottomuuteen vaikuttaa eniten niiden sijainti puuta käyttäviin laitoksiin nähden. Jatkossa myös paikkallisolosuhteet vaikuttavat metsien arvoon yhä enemmän.  Yksityisteiden kustannusjaossa  näkyy selvimmin vakituisen- ja nyt myös vapaa-ajan asutuksen loppuminen. Se johtaa puhtaiden metsätilojen tiemaksujen joskus rajuihinkin korotuksiin. Suomessa on jo lukuisia kuntia, joissa puretaan enemmän asumuksia kuin niitä rakennetaan. Myös valtio on harjoittanut maillaan olevien metsäteiden ylläpidon uushinnoittelua yksityisiä metsätiloja kohtaan. Isompiakin valtionteitä riivaavat yhä enemmän painorajoitetut sillat tai muuten huonot tieosuudet. Lisäksi hiljaisempia valtionteitä siirtyy koko ajan enemmän yksityisteiksi.

    Puuki 30.7.2017 at 09:57

    Jos vielä päästöoikeusmaksut tulee voimaan, alkaa Suomi-niminen maa muistuttaa yhä ennemmän pohjolan Kongoa, jossa arvokkaat raaka-aineet käytetään kokonaan muiden kuin alkuperäisasukkaiden hyväksi.  Kaivannaisteollisuudessahan niin on jo pitkälti käynytkin.

    Rane2 30.7.2017 at 10:03

    Niin miten vaikuttaa jos valtio ostaa päästöoikeuksia?

    Visakallo 30.7.2017 at 10:13

    Kyllä siinä silloin vähänkin syrjäisemmät ja hankalat metsät jäävät kokonaan hakkuutoiminnan ulkopuolelle, eli muuttuvat arvottomiksi.

    Rane2 30.7.2017 at 10:43

    Sori vaan mutta nyt en ymmärrä mikä siinä niin vaikuttaa?

    Visakallo 30.7.2017 at 10:58

    No, eipä se valtio niitä isolla rahalla ostamiaan päästöoikeuksia ilmaiseksi jaa metsäteollisuudelle. Niistä maksettu hinta leivotaan jollakin tavalla teollisuuden ja puunmyyjien maksettavaksi, jolloin puunkorjuu entistä enemmän keskittyy alueille, missä se kaikkein juohevammin käy. Jos taas uusi vihreämpi hallitus päättää, ettei se halua maksaa päästöoikeuksista, puunkäyttö ja hakkuut vähenevät ja vaikutus huonompiin metsäkohteisiin on sama.

    Rane2 30.7.2017 at 11:07

    Periaatteessa noin mutta valtion budjetissa muutama kymmenen miljoonaa hukkuu marginaaliin eikä sillä ole metsäpalstojen arvoon tai käyttöön vaikutusta.Mahdollinen päästöiokeuksien ostohan nimenomaan mahdollistaa jatkossa suunnitellut hakkuiden lisäykset.

    Eikä ole varmaa tarvitseeko mitään edes ostaa.

    Korpituvan Taneli 30.7.2017 at 11:19

    Visakallo luettelee monia syrjäseutuja uhkaavia tekijöitä, muutamaa kohtaa en kyllä ymmärrä.

    Vakinainen asutus kyllä väheneekin syrjäseuduilta, jossain päin rajustikkin. Vapaa-ajan asunnot kyllä ovat, vielä ainakin toistaiseksi, olleet lisääntymään päin. Ainakin tälläisillä paikkakunnilla joissa kesämökkejä on perinteisesti vähän. Keäasuntojen muuttaminen ympärivuotiseen asumiseen sopiviksi ja ns mökille muuttaminen muuttaa sekin tilannetta, mutta kylläkin vain eteläisemmässä Suomessa.

    Tuo päästöoikeuskysymys on toki uhka metsätaloudelle. Erityisesti jos tyydytään vain siihen mitä EU määrää. Aktiivinen puolustuspolitiikka asiassa ja päästöoikeuksien ostaminen lisäävät toki puun kulutusta ja siitä hyötyvät erityisesti hankinta-alueitten reuna-alueet.

    yleisestihän on niin että voimakkaimminhan puun kysynnän vaihtelut tuntuvat siellä missä alkaa olla epävarmaa meneekö puu kaupaksi vai ei. Hinnoissa on tietysti isojakin piikkejä lähellä laitoksia, mutta ne ovat kuitenkin pientä sen rinnalla, jos jossakin muualla on kysymys siitä saako myydyksi vai ei. Täällähän joku jo ansiokkaasti osoitti kuinka kantohinnan nolla-alue luo puureservejä, jotka sitten kuitenkin kiinnostavat, pitkän päälle, ostajia.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Apli 30.7.2017 at 11:45

    Siinähän se isoin ongelma tulee kun vakinainen asutus vähenee, on kunnan maksatettava kulunsa kesäasukkailla ja niillä jotka sinne jää, tulee ns lumipallo ilmiö.. Valtio kun ei tule enää vastaan, ja tienpidossa sen maksaa kokoajan enemmän kaikki muut kun valtio, tätä myöten kustannusten nousu on merkittävä. Ja jos Vihreät pääsee valtaan niin kuin näyttää tämä kehitys kiihtyy aivan toiselle tasolle, heidän äänestäjät tulee kaupungeista.

    Reima Ranta 30.7.2017 at 12:40

    Äskettäin tuli mielenkiintoinen dokumenttiohjelmasarja siitä, kuinka meidän ihmisten puolentoistakilon hyytelömassa (aivot) toimii, vaikka kovin pintapuolisesti asiaa vieläkin ymmärretään.  Eräässä jaksossa käsiteltiin juuri kysymystä siitä, kuinka teemme päätöksiä. Tunteet ja järki käyvät päätöksenteossa kamppailua ja valtaosa päätöksistä tapahtuu tiedostamattamme. Ilmeisesti niin moniulotteisessa päätöksenteossa kuin mitä metsät edustavat, tunteella on kaiketi roolinsa.

    Visakallokin elää asiassa vahvasti tunteen ohjaamana. NNA jne., jota voitaneen tulkita järjen käytöksi, näyttävät sittenkin olevan sivuosassa. Sellaisen vaikutelman väistämättä kannanotoistasi saa, kuten tästä juuri käsiteltävästä aiheestakin näkyy. Otat vahvasti kantaa asiaan, josta sinulla selvästikään ei ole edes kokemusta. Näätä täällä ymmärtääkseni edustaa puhtaammillaan järjen tuottamaa analyyttistä näkökulmaa, josta on ollut minusta huutava puute.

    Omalta osaltani voin sanoa, että metsiä aikanaan ostaessani päätöksiä tehtiin koko lailla puhtaasti kaupan käytännössä välittömän kannattavuuden perusteella. Se oli yhdentekevää, missä metsä sijaitsi. Matka otettiin tietysti kuluna huomioon. Jos Lapista sai ostaa kuution puuta puoleen hintaan etelään verrattuna (taimikot ja maapohja tietysti kaupantekijäistä) ja puusta maksettiin siellä käytännössä sama hinta, niin päätöksenteko oli kaiketi ymmärrettävä. Pullonkauloina päätöksenteossa olivat lähinnä alkuaikoina osto- ja hakkuuluvan saaminen. Nythän niitä ongelmia ei enää ole.

    Sen olen huomannut, että ikääntyessä tunteet saavat selvästi suuremman roolin. Jopa järkeviä hakkuita tunteillaan, pohjan myynnistä puhumattakaan. Metsätalous on kuitenkin ylisukupolvista toimintaa, joka ikääntyessä osaltaan vaikeuttaa päätöksentekoa.

    Jos katsoo, että metsät ovat markkinoilla selvästi ylihinnoiteltuja (kymmeniä prosentteja), myyntipäätös järjellä ajatellen pitäisi olla helppo. Kun puumäärä lisääntyy 5 – 10 % vuodessa, ei myyntipäätös ole helppo. Hankalaa, kun ei elä edes 150 vuotta.

     

     

Viewing 10 replies - 21 through 30 (of 84 total)
1 2 3 4 … 7 8 9