› Keskustelut › Tekniikka › ”Lähetkö vänkäriksi?”

Esillä 9 vastausta, 41 - 49 (kaikkiaan 49)
1 2 3 4 5

  • ”Lähetkö vänkäriksi?”

    Sent on: 12.11.2012, 15:41

    Tässä on äskettäin käyty/käydään hartaasti keskustelua puun kaatamisesta moottorisahalla. Ja taas opin paljon uutta, teoriassa ainakin. Leevi Sytky se aloitti vänkäristä puhumisen. Minä siellä sähelsin joukon jatkona ja tarjosin rautakankea avuksi ajatuksella, että kangetaan tai vängätään, sama lopputulos. No eihän se niin mene…

    Selvisi, että on olemassa ihan tarkoitusta varten kehitetty laite, jota toiset kutsuvat vänkäriksi, toiset kaatoraudaksi (?). Litteä terä, jossa on lyhyehkö varsi ja kahva. Sitten myöhemmin joku alkoi käyttää samasta asiasta rennosti sanaa ”vänkä”.

    Nyt haluaisin oikein eksaktia erittelyä tästä tematiikasta. Puhutaanhan joskus, ehkä enemmänkin vertauskuvallisesti, myös vänkäraosta. Niin ja olen oikeastaan tähän hetkeen asti luullut, että vänkäri on eräänlainen epävirallinen nimike apupojalle, melkein synonyymi apurille. Vänkäri olisi siis ihminen, ei laite.

    P.S. Onhan täällä keskustelupalstallakin nimimerkki vänkäri. Senkin olen mieltänyt jotenkin kyseisen nimimerkin valinneen kirjoittajan titteliksi.

    Tekijä
    kisi
    Theme Tekniikka Tekniikka
  • H-vallan kriitikko 15.11.2012, 20:40

    ””mutta tota voi painaa koko massalla joka sahurista löytyy seisten sen päällä ja silloin jo vääntövoima huikea””

    Vipu noin 50 cm, sahurin elopaino 80 kg? Syntyyhän siitä huikea nejänkymmenen kilon vääntövoima.

    Luulisin..

    Itäsuomen Antti 15.11.2012, 21:53

    Kuusmottinen ihmetteli tuota riippatukkia. Työtehoseura standardisoi reen jalasten leveyden aikanaan jääteitä varten ja sitten tietyillä osuuksilla hevonen jaksoi vetää suurempia kuormia kuin rekeen sopi.

    Jätkät improvisoi ja sitasivat köydellä tukin puolelleen levittämään sitä petiä mihin kuorma tehdään eli reen kuormat kasvoivat. Joskushan saattoi käydä niin että köysi petti ja sitten sitä ”riippaa vedettiin”

    Tuosta kolmen pohjasta mulla ei oo varmuutta mutta se vois viitata siihen standardi rekeen johon sopi kolme tukkia rinnakkain.

    Itse olen nähnyt kuinka soratiellä hinataan kivirekeä jossa on kuormaa 1100kg, mutta jäädytetyllä uralla olen kuullut yhden hevosen vetävän jopa 20 tonnia kerralla.

    6 m3 6 m3 15.11.2012, 22:28

    Psst. Antti, minulla on iltalukemisena perinnekirja joka kertoo hevossavotoista.
    Koetan tässä joutessani testata vanhojen jätkien tietoutta.
    Siinä on myös muutaman sivun ”savotta sanakirja”.

    Muutamia hajanaisia välähdyksiä lapsuudesta puutavaran ajosta lanssiiin.
    Silloin sullia ajettiin ”rekalla”. Järeät tyvitukit ”iillä”.

    6 m3 6 m3 16.11.2012, 08:57

    Hevoskuormassa on voinut olla 20-30 tukkia kerrallaan.
    Metsäkuivaa pinotavaraa ”vauhkanoilla” 12-13 pinokuutiota.

    Antti osui oikeaan tuossa ”kolmen pohjalla” ajamisesta. Silloin reessä on ollut kolme tukkia pohjakerroksena. Siitä kuormaa on alettu korottaa ja leventää ”riippa tukeilla” jotka on sidottu kuorman sivuille että saataisiin kerralla suurempi kuorma. Tili on yleensäkin ollut sitä parempi mitä enemmän lanssiin on saanut ajettua.

    Silloin on jouduttu ”ajamaan iillä” kun rekeen ei ole mahtunut kuin yksi tukki, eikä ole saatu sidottua sen sivulle ”riippa tukkeja”.

    Hevossavotan varsiteillä on aikoinaan tuottanut ongelmia eri maakunnista tulleet hevosmiehet. Jalasten väli on ollut erilainen, varsitie on rikkoutunut ja aiheuttanut ylimääräistä työtä.
    Siihen on avuksi saatu rekien jalasvälin ”standartisoiminen”, mistä Antti mainitsi.

    ”Rekka”=vauhkanat.

    Ketä kiinnostaa, ei varmaan ketään?
    Noista vanhoista työmenetelmistä on paljon sovellettavissa vaikkapa moottorikelkka ja mönkkäri puutavaran ajoon.
    Itseäni kiinnostaa enemmän vanhat menetelmät kuin nykyiset.
    Katoavaa kansan perinnettä.

    Itäsuomen Antti 16.11.2012, 19:49

    Mikään lie tuommonen teos kun on jätkä-suomi-jätkä sanakirjakin on siihen printattu?

    Minua taas on alkanu kiehtomaan tuo ”perinne” savotta ihan tosissaan tätä matkailubisnestä ajatellen. Olispahan siinä japanialaiselle turistille ihmeteltävää kun vetäsin hevosella kuorman lanssiin ja kuittaisin ipadille noudetun kuorman koon ja koordinaatit 🙂

    6 m3 6 m3 16.11.2012, 20:01

    Matti Salo: Savottalaisten ja uittomiesten Kuhmo

    ISBN 952-90069-2-6

    Julkaisija: Kuhmon kaupunki

    Oli aikanaan myynnissä Kuhmon kaupungin infossa, en tiedä missä muualla.
    Jos kiinnostaa saanet sen myös kirjaston kautta kaukolainana.
    Itse onnistuin saamaan omaksi muutaman sattuman kautta.

    6 m3 6 m3 16.11.2012, 20:31

    Lisää luku vinkkejä perinne tietoudesta:

    Toivo Vuorela: Suomalainen kansankulttuuri

    Onni E. Koponen: Pielisen museon kertomaa

    6 m3 6 m3 17.11.2012, 21:01

    Pari vinkkiä Antille Jaappanin turisteja varten:

    Pari kesää taa päin vaimon suvun puolelta oli kesävieraana Japanilainen liikemies. Kaveri aivan hullaantui kun näytin hänelle miten perinteinen vasta sidoksineen tehdään. Vertasi tekoa ikebanaan.
    Ei raskinut kylpeä sillä, aikoi viedä mennessään kotimaahan, lienekö onnistunut, ahkerasti kuvasi, ne ainakin jäi muistoksi.

    Tullessaan toi tuliaisiksi kossupullon saunalle kun oli sivistetty että sellaisesta suomalaiset tykkää.
    Kaateli ahkerasti toisille, vaan ei itselleen. Mieli näytti tekevän.
    Lopulta selvisi että kohteliaisuus säännöt estivät vieraassa paikassa kaatamasta itselleen. Hyvin upposi kaveriin perinnejuoma sen jälkeen kun joku toinen täytti hänen lasinsa.

    Aukusti 14.12.2012, 23:02

    Aukustin kaveri kertoi opiskeluajaltaan tarinan tosi viisaasta ”vänkäristä”, kuten auton apumiestä tuolloin kutsuttiin.

    Samassa opinahjossa oli silloin 1950-60 lukujen taitteessa monenlaisia opiskelijoita. Oli uusia ylioppilaita, nuoria keskikoulun käyneitä, ammattikoulun läpäisseitä ja yleensä vanhempia kansakoulun käyneitä, jopa sodassa mukana olleita.

    Niinpä sitten kävikin sillä tavalla, vanha kuorma-auton kuljettaja tuli kouluun oppiakseen konemestariksi. Yhdeksi opettajaksi tuli häntä paljon nuorempi diplomi-insinööri. Siinähän nyt ei vielä mitään ihmeellistä ollut, mutta kun tämä koneopin lehtori sattui olemaan autonkuljettajan entinen ”vänkäri” !

    Oli opinhaluisena lukenut ensin konemestariksi ja jatkanut aina DI:si saakka, käyden mm USA:ssa stipendaattina ja opettajana.

    Näin he päätyivät sitten samaan opinahjoon kotikaungissaan.

    Tämä tarina on tosi!

Esillä 9 vastausta, 41 - 49 (kaikkiaan 49)
1 2 3 4 5