Ottakaapa kantaa, ovatko edustusjahdit tuomittavia vai ei? Minusta menee vähän liian tiukkapipoiseksi jos nämä lopetetaan. Näiden arvo suhteessa herrojen tulotasoon on aivan marginaalinen.

Yhtä hyvin pankinjohtajan tai metsäyrityksen johtajan tehtävä on edistää firmojensa liiketoimintaa. Tuloksena hirvimetsällä saattaa syntyä uusia liikeideoita tai sopimuksia, jotka edistävät kummankin firman liiketoimintaa. Siksi pääsääntöisesti ei tietenkään ole mistään lahjonnasta kysymys.

Tietysti pankkitoiminta on herkkä ala. Virkailijat saattavat joskus joutua kiusaukseen. Jos huonoissa raha-asioissa oleva firma vie pankinjohtajan vaikkapa Tallinnaan huvittelemaan ja järjestää jopa seuraakin, niin kyseessä on selvä lahjonta, jos vastaanottaja puolestaan järjestää firmalle rahoitusta normaalista pankkitoiminnasta poikkeavin perustein. Typerä se ruotsalainen virkailija, joka ei erota neuvottelua ja lahjontaa.

Ainakin aikoinaan verottaja oli kiinnostunut pankinjohtajien ja asiakkaiden välisistä liikesuhteista. Jos erehtyi rakentamaan jotain alihintaan, niin vähintään veromätkyt seurasi.

Virkamiehen kyllä pitää välttää kaikkea lahjontaan vivahtavaakaan. Esimerkkinä reissut Oopperajuhlille tai Lappiin tai siis myös hirvimetsälle. Kanssakäymiset tulee rajoittua normaaleihin neuvottelutilaisuuksiin. Tietysti tässäkin on sellaisia ongelmia, että esim rakennusalalla entiset kurssitoverit ja muutenkin hyvät kaverukset voivat joutua eri puolille pöytää neuvottelemaan. Tämäkään ei yleensä ole on
ongelma asialliselle virkamiehelle ainakaan oman kokemukseni mukaan.

.

Olen nähnyt omin silmin miten hirvenmetsästystä käytetään suhdetoiminnassa. Lahjonta oli ainakin eväissä kaukana. Tavallinen grillimakkara luonnosta puukolla sipaistussa tikussa nuotiolla tirisi. Ja juomisena näkyi olevan jotain limsaa. Saksaa ja ranskaa vieraat puhui. Kaatoryypyn sai vain hirven ampunut jahtipäällikön kenttäpullon suusta. Eksoottista puuhaa ulkomaalaisille. Ihan vahingossa osuin paikalle lenkillä ollessani. Olisin saanut minäkin niitä eväitä kun olin kiskomassa ruhoa muutaman metrin otollisempaan suolistuspaikkaan. Mutta jatkoin lenkkiäni että pääsin saunaan. Mitä porukka teki ja söi kivikylään päästyään en tiedä.

Moniala yhtiönä toimiessaan Nokia yhtiö järjesti monet hirvijahdit ja mukana olleiden mukaan niistä oli bisneksissä suurta hyötyä. Japanilais jahtivieras erehtyi yhdessä jahdissa nauramaan pientä Nokian kännykkää ja ”menetti kasvonsa” kun osoittautui että sillä voi soittaa hänen firmaansa! Ja umpimetsästä. Tietysti hänelle ei kerrottu että noin puolen kilometrin päähän oli rakennettu linkkitorni ja yhteydet nuotiopaikalta oli ennakkoon kokeiltu. Radiopuhelimet oli silloin autopuhelimia ja niitä ”matkalaukkupuhelimia” kehiteltiin. Nokia sai tässä jahdissa luotua kanavat Aasian suuntaan ja koko elekroniikkapuoli kääntyi melkoiseen nousuun. Hirvijahdeilla on ollut melkoinen vaikutus taloudelle oli sitten lahjontaa tai ei.

*** Kyllähän totuus on se,että tälläistä toimintaa ei muuten harrastettaisi,ellei tiedettäisi millainen ihmisluonne on. Asenteitahan siinä aina pyritään muokkaamaan tarjoajalle mieleiseen suuntaan. Kuka ne tarjoamiset loppupeleissä maksaa,onkin toinen juttu.

Ei tarvitse kuin lukea nuo nimet niin vastaus on ilmiselvä. Ilmaisia aterioita ei ole vaan jos joku pääsee mihin tahansa piiriin mukaan missä hän ei edes talkoomuotoisesti osallistu voileipien tekoon on hän lahjusta saavan ominaispiirteet täyttävä.

Jos pelkkä ruisleipä voita sisältämättömällä levitteellä varustettuna tarjotaan herssopan kanssa tilaisuuteen osallistuvalle persaukiselle köyhälle eivät lahjonnan piirteet täyty. Jos taas ökyrikas menee mihin tahansa tilaisuuteen mässäämään muiden tekemiä herkkuja täyttyvät lahjonnan ja hännystelyt imelät ja vastenmieliset piirteet aina. Asiaa ei paranna se, että nykymenolla kaikkeä etovaa yritetään tehdä lainmukaiseksi vain sillä syyllä, että siten voitaisiin kartuttaa porhojen kassaa