Voi olla että lahopuun moninkertaistamispuheilla pyritään siihen, että  metsän talouskäyttöä saataisiin vähennettyä ja suojelua lisättyä. Se ei tosin edesauta hiilen sitomista yhtään vaan päin vastoin heikentää tilannetta.

Eikös se mennyt niin, että aikoinaan pohjoisen ”metsäsotien” rahoittajiksi paljastui tahoja, joilla oli ”oma lehmä ojassa saman tien varressa”  (?) . Toivottavasti tässä ei kuitenkaan ole samasta asiasta kysymys.

Palanutta puuta ruotsissa, venäjä tainnu näillä helteillä ihmekumma jäädä vähemmälle. Kaikki muistaa kymmekuntavuotta sitte kesän kun savu venäjän metsäpaloista tuli pääkaupunkiseudulle asti.

Visakallo: ”Olen 45 vuodessa kasvattanut ja myynyt 50.000 mottia puita. Kysynkin nyt asiantuntijoilta, paljonko olen tässä ajassa hävinnyt metsän tuotossa, metsän terveydessä ja monimuotoisuudessa?”

Kuten toisaalla sanoin, minä en pysty noita asioita numeroiksi muuttamaan. Enhän edes tiedä, millaisia sinun metsäsi ovat. En myöskään tiedä, mihin tilanteeseen asiaa vertaat.

Varsinkin jos tarkastellaan vain puuston kasvua, et mahdollisesti ole hävinnyt yhtään. Onhan esimerkiksi minulla paras nuoren metsän kasvu entisellä peltomaalla ja siellä tuskin monimuotoisuus kovin korkealla tasolla on. Maan laatu ja ravinteet sattuu silti olemaan sopivasti kohdillaan. Metsätieteen aikakauskirjan mukaan kuusen juurikääpä on kuitenkin riski noissa olosuhteissa, vaikka maallikkona ajatellen ei riskiä pitäisi olla. Syytä ei artikkelin kirjoittajatkaan tarkkaan osaa sanoa, mutta hyvä arvaus on monimuotoisuuden kapeus. Yksipuolisessa maaperässä ei ole vastustuskykyä, joten tuhot pääsee herkästi yleistymään. Siksi minulla tuolla kuviolla kasvaa pääpuulajina koivu, alikasvoksena kuusi ja sekapuustona haapa ja leppä sekä satunnaiset yksittäiset muut puulajit. Jo nyt se näyttää terveeltä sekametsältä ja aika parantaa vaikutelmaa jatkuvasti.

Normaalissa metsässä lähtökohta on parempi kuin peltomaassa, mutta esim. 50 vuotta pelkkää kuusen kasvatusta ei ole eduksi pieneliöstön toiminnalle. Toki harvennukset ajallaan hoidettuna valoa riittää pohjalle saakka, jolloin varvut yms. kasvaa nätisti. Se ei silti kumoa sitä, että monet lajit tarvitsevat elinympäristökseen eri asteisesti lahoavaa puuta ja osa näistä lajeista on uhanalaisia. Jos lajiston määrä kaventuu, tottahan se vaikuttaa luonnon tasapainoon. Kun evoluution tuloksena syntyneessä luonnossa kaikella on paikkansa, täyttämättä jääneillä paikoilla voi hyvinkin olla merkitystä. Joskus sitä ei talousmetsässä huomaa, joskus se saattaa ilmentyä juurikäävän normaalia runsaampana määränä, ehkä aavistuksen pienempänä kuutiomääräisenä kasvuna, joskus hyönteistuhona, joskus jollain muulla tavalla. Yhteistä näille kaikille on, ettei niitä mitenkään kiistattomasti pysty yhdistämään monimuotoisuuden kutistumiseen. On silti mielestäni tyhmänrohkeaa kiistää tämän mekanismin olemassaolo.

”Olen todennäköisesti aiheuttanut metsäluonnolle ja sen lajistolle vahinkoa. Puolustuksekseni sanon, että olen aivan viime aikoja lukuunottamatta noudattanut kulloisenkin ajan metsänhoito-ohjeita.”

Minä en ole halunnut tuomita sinun metsätalouttasi toisessa viestiketjussa. Olen halunnut keskustella lahopuun merkityksestä. Siellä 6.8.2018 17:19 sivulla 112 totesit, että ”Suomen metsäluonto pärjäsi hyvin yli 100 vuotta käytännössä ilman lahopuuta. Nyt vaaditaan paluuta sen ajan metsänhoitoon, mutta samalla pitäisi lahopuuta lisätä. Tässä on täydellinen ristiriita. Mitkä tahot haluavat hämmentää Suomen hyvin toimivaa metsätaloutta? Ketkä tästä hyötyvät, kun luonnon hyvinvoinnin kanssa tällä asialla ei ole mitään yhteyttä?”

Tarkastellaan siis tuosta vain lahopuuta, muut metsänhoitomenetelmät eivät kuulu tämän keskustelun aiheeseen.

Olen jyrkästi eri mieltä siitä, että luonnon hyvinvoinnin kannalta lahopuun määrällä ei olisi merkitystä. Sinä olet eri mieltä suunnilleen jokaisen biologin yms. asiantuntijan kanssa, joten nyt sinulla on kaksi mahdollisuuta. Joko mullistat maailmanlaajuisen alalla vallitsevan käsityksen (tai rikot tuon vihreän salaliiton) tai sitten muutat omaa mielipidettäsi asiasta. Kumpi kuulostaa viisaammalta?

VMI-käppyrä kertoo myös, että yli 10-senttistä lahopuuta on sadan vuoden jakson alkupuoliskolla ollut lähes yhtä paljon kuin nyt eli tuollaista lahopuuvapaata jaksoa ei meillä ole ollut. Toisaalta kun lahopuu on vain yksi lukemattoman monien muiden monimuotoisuuteen vaikuttavien tekijöiden ohella, yleistä monimuotoisuuden muutosta ei yksin lahopuun perusteella voi päätellä. Joidenkin lajien määrän muutosta sillä ehkä voidaan arvioida.

Lahopuun määrästä puhuttaessa pitää myös olla tarkkana siitä, mihin verrataan. Puukin linkittämässä tekstissä verrattiin luonnotilaiseen metsään. Kun puhutaan ainakin sadan vuoden mittaisesta jaksosta suunnilleen nykymuotoista metsätaloutta, jossa lahopuun määrässä ei ratkaisevan suurta vaihtelua ole tapahtunut, tietenkään siinä lahopuun määrä ei ole muutosta aiheuttava tekijä. Mutta jos kuviolla ei lahopuuta juurikaan ole ja haluaa monimuotoisuuden ottaa aiempaa paremmin huomioon, lahopuun määrää lisäämällä asiaan voi vaikuttaa.

En juuri tuota kirjaa, mutta erään, jossa käsiteltiin erilaisia metsän pienötököitä.    Nimeä en tähän hätään muista.

On siellä metsässä lajeja.  Maassa ja ilmassa.  Joitakin sääksiä on tunnistettu satoja eri lajeja.  Tunnistettiin joskus uroksen sukupuolielimistä.  Mitähän vasten niitä on niin paljon ja kuka ihme jaksaa niitä syynätä.  Mielenkiintoinen on joku lima, joka voi jakaantua esteen kohdatessaan ja taas sen jälkeen yhdistyä.

Meikäläistä kiinnostaisi sellainen tutkimus, jossa selvitettäisiin maaperän elimistön määrää metsän erilaisissa kasvuvaiheissa.

En minä eikä ymmärtääkseni kukaan muukaan ole kiistänyt lahopuun tarpeellisuutta.  Lahopuutahan me tuotamme vuosittain valtavat määrät hakkuutähteinä ja kantoina ja luonto tuulenkaatoina.  Ei siitä ole todellakaan kasvavissa ja hoidetuissa metsissä puutetta.  Siitä ollaan eri mieltä onko pystylahoilla jotain merkitystä metsän kasvulle.  Kysellään tutkimustietoa.  Ei mielipiteitä.

Tarkoitin tätä, johon viitaten edellisessä keskustelussa todettiin lahopuun määrän olevan kasvussa:

Yli 10 cm läpimittaisen polttopuuksi kelpaavan kuolleen puuston määrä (miljoonaa kuutiometriä) 1930-luvulta lähtien

Varsinaisen lahopuutilaston mukaan määrä on laskussa, kuva löytyy samasta osoitteesta kuin edellinen. Toisaalta kun aineistoa on lyhyeltä ajalta, tuon perusteella ei kovin suuria päätelmiä voi tehdä:

Lahopuun keskitilavuus (m3/ha) metsämaalla Etelä-Suomessa, Pohjois-Suomessa ja koko maassa

(Kuvassa on linkki, mutta siitä ei linkki aukea. Millä sen saa toimivaksi?)