Olen ETLAn kustantamassa vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessa ”Tehottomuutta, terroria ja tiedotusta maan metsissä” esittänyt vision (s. 112), miten metsätalous ja puunhankinta toimivat markkinatalouden oloissa. Visioon sisältyy myös arvio riskeistä metsäteollisuudelle.
”Metsäalalla ymmärretään väärin sekä puuntuotannon toimialan että taloudellisen tehokkuuden (tuottavuuden) käsitteet. Puuntuotantoon luetaan vain puuston perustamisen ja kasvatuksen tuotantovaiheet, mutta ei puusadon korjuuta. Puunkorjuu katsotaan puunjalostusyrityksen talouteen kuuluvaksi toiminnaksi, vaikka korjuun kustannukset aina vähennetään metsän (tuotantopanoksen) hyödyntämisen tuotoista.”
Onko ongelma siinä, ettei minulla ole rasitteena 60-luvun metsäalan ajattelutapaa? En koskaan ole tullut ajatelleeksi, että korjuukustannukset olisivat jokin toimintaani liittymätön ulkopuolinen tekijä. Samaa ajatusta korostetaan jokaisessa alan kirjassa, joten en voi käsittää, mistä Vaaran tulkinta on syntynyt. Tietysti korjuuyrittäjällä on sopimus ostajan kanssa, johon en voi vaikuttaa, mutta minun kirjanpidossani viivan alle jäävään tulokseen vaikuttaminen on helppoa suunnittelemalla metsänhoito niin, että korjuukustannukset jäävät mahdollisimman alhaisiksi.
”Puunkasvatuksessa pyritään maksimaaliseen määrään avohakkuu/metsänviljelyllä, vaikka sen kustannukset ovat korkeat ja vaikutus määräänkin kyseenalainen. Puunkorjuussa maksimaaliseen määrään pyritään massiivisilla erikoiskoneilla. Korjuun tekniikka on maailman huippua, mutta kustannukset ovat korkeat, laatu metsiä ruhjovaa ja puuta tuhlaavaa. Puunkorjuu on luonteeltaan ryöstöhakkuuta, sillä siinä pyritään maksimoimaan puunostajan saantoa eli puukuutiometrin (tuotteen) nettohyötyä metsähehtaarin (tuotantopanoksen) nettohyödyn maksimoinnin sijasta.”
En tiedä, mihin avohakkuumallin korkeat kustannukset perustuvat, jk-mallin laskelmiin kai. Yleisesti kuitenkin alalla ymmärretään, että vertailu on vaikeata, eikä yhtä ainoaa ja oikeaa tietoa ole olemassa. Siten tässäkään yhteydessä ei sellaiseen pitäisi sortua. Maksimaaliseen määrään pyrkiminen on ongelmallinen käsite, koska muutkin muuttujat ohjaavat puuntuotantoa. Toki minäkin pyrin saamaan mahdollisimman paljon aikaan arvokasvua, jonka voisi yleistää kuutioiden maksimoinniksi, mutta vain kustannustehokkuus säilyttäen.
Korjuun luonnehtiminen tuolla tavoin ei vastaa omaa käsitystäni, mutta adjektiivien käyttö mahdollistaa tuollaiset ilmaisut. Kuuluuko ne tutkijan julkaisuun, se on eri asia.
On tuolla LV:llä kovia ahjektiivejä. Sikäli, kun olen puukaupan kanssa ollut tekemisissä, niin ostaja hakkaa sen, mitä myyjän kanssa on sovittu. Ei vähempää tai enempää. Missä se ryöstö sitten on? Mutta LV:n kanssahan näistä asioista on turha keskustella.
Aiemmin kyllää sitä ”ryöstötaloutta” harjoitettiin. Olen todennut, että vuonna 1933 metsissämme oli puuta n. 50 m3/ha. Nyt liki 150 m3/ha.
Ikävä vain, että koko alan imago kärsii tuon tyylisistä ilmaisuista. Nykyään näyttää alalla kuin alalla saavan julkisuutta mitä ihmeellisimmät käsitykset. Esimerkiksi siis vaikka LV:n väite jaksollisen hakkuun suurista kustannuksista. Meillä suoritetaan uudistukset täysin systemaattisesti normaalien periaatteiden mukaan. Osin tehdään omana työnä. Taimikkojen perustus- ja hoitokustannukset ovat n. 6 % myyntituloista. Vaikka kaikki teetettäisiin vierailla, eivät nämä nousisi edes 10 %:iin. Vasttavasti korjauskulut ovat pienet, mikä nostaa myyntim3:n hintaa. En tiedä toimintaa, jossa tulojen ja kulujen suhde olisi noin edullinen.
Eikä tuo puun tuhlauskaan ainakaan tänäpäivänä pidä ollenkaan paikkaansa. Oma viimeinen motolla tehty mökin tontin puuston hakkuu ei jättänyt oikeastaan edes seuraavan talven takkapuita edes satunnaiskäynteihin. Todella helppo tontin siivous tulee olemaan hakkuun jälkeen. Koivukin vedettiin lähes ”tappiin” asti.
Kyllä pieni juhannuskokko riittää oksien polttoon.
Kyllä tosiaan tarkkaan viedään metsistä puut. Vaikka olisi kokorunkokauppa, kuten meillä viimeinen. Siinä nimittäin luulisi, että sahan kannattaisi pätkäistä latva vähän aiemmin, ettei sitä kovaa hintaa tarvitsisi maksaa energiapuusta. Kyllä vievät vaan tarkkaan.
Juuri pääsiäispyhinä päättyi tuollainen kauppa. Hakkasivat männyn uudistusalueen ylispuut. Mukava katsella näyttöpäätteltä tulosta. Ei tarvinnut lähteä mittailemaan tavaraa sinne laanille. Eikä siis tällä kertaa tarvinnut ihmetellä apteerausta, lenkoutta tai oksaisuutta, kun saatiin sama hinta koko rungolle.
Kyllä kauppatavat ovat kehittyneet myyjäystävällisiksi vaikka LV onkin yrittänyt kuinka vastustaa.
Mielestäni LV:n teorioita ei pidä tyrmätä heti suoralta kädeltä ilman perusteellista tutkintaa. Esim. kuinka suuri merkitys on raskaan korjuukaluston pääomakuluilla verrattuna maataloustraktoriin?
Harmi, ettei paikallisessa kirjastossa ole linkittämääni kirjaa. Siellä on vain vanhempia, samasta aiheesta kirjoitetut kirjat.
Vaaran mukaan onnettomuus tapahtui, kun hakkuut siirtyivät kalliiden investointien myötä maatiloilta urakoitsijoille. Maatiloilla ei ollut valmiutta investoida kalliisiin koneisiin, kun hakkuut ei ollut päätuotantomuoto. En kyllä tiedä yhtään merkittävää toimialaa, joka pyörisi nykyään puhdetöiden varassa. Siten kehityksessä ei ollut mitään erikoista. Toisaalta, kuka hakkuut tekisi ympärivuotisesti ellei urakoitsija, kun maatiloilla on keväästä syksyyn muutakin askaretta? Ja kuka lähtisi urakoimaan kalustolla, joka ei ole tehtävää varten rakennettu?
Paluuta vanhaan?:
Isäukolla 70-luvun alussa maataloustraktori varustettuna puoliteloilla ja katolle istutetulla kuormaajalla.
Perässä reki, hakkuut talvella. Isäukolla renki kaatomiehenä, Itsekin osallistui kaatoihin kun puuta ei ollut ajettavaksi.
Viikonloppuisin kaksi vanhempaa veljeäni osallistui kaatopuolelle.
Minä nuorimpana juoksutin vinssin siimaa ja mittakeppiä.
Ajokalusto remontissa vähän väliä, milloin kuormain, reki tai jokin muu paikka. Traktorissa ihme kumma vähän remonttia.
Ennen 70-luvun puoliväliä tuli ajokoneet ja metsurit samoille savotoille. Söivät maataloustraktoripohjaiselta savotoinnilta kannattavuuden.
Siihen loppui isäukon urakointi traktorilla, jos olisi halunnut jatkaa, olisi pitänyt hankkia oikea kuormatraktori ja keskittyä pelkkiin ajoihin.
Metsähallituksella ja puutavara yhtiöillä oli omat metsurinsa.
Puutavaran lähikuljetus oli ulkoistettu.
Näin oli meillä, miten lie ollut muualla?
Nykyisiä maataloustraktoreita voi toki varustella metsätöihin. Lisätään panssarointia, rengastus metsäajojen mukaiseksi ja rengastuksen painotus.
Maataloustraktori ei suoraan käy metsäajoihin.
Ja edellä joku mainitsikin ettei traktoriin saa riittävän järeää hakkuulaitetta.
Jäisikö silloin vaihtoehdoksi manuhakkuu ja puutavaran ajo traktorilla?
Vaiko kahden traktorin hakkuuketju, toinen hakkaa, toinen ajaa.
Vai sama traktori varusteltuna molempiin töihin?
Tänään hakataan ja huomenna ajetaan. Iltaisin tehdään traktorin ”kaluston” vaihto?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.