Tämä aihe sisältää 9 vastausta, 9 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 8 vuotta, sittenRane toimesta.
Esillä 9 vastausta, 1 - 9 (kaikkiaan 9)
Lumikenkää metsätyöhön
Sent on: 6.3.2016, 22:05
Jos haluaisi talvella tehdä metsässä muutakin kun hiihdellä ja paistaa makkaraa niin lumikengät joutuu hankintalistalle. Onko noista kokemuksia, mitkä toimii peruuttaessa hyvin ja missä ei kannata harventamattoman taimikon suuntaan lähteä?
Olen joskus hankikelillä hiukan pystykarsinut lumikenkien kanssa. Sellaiset Saven markkina-autosta ostetut, joissa on alu putki ympäri ja sitten jotkut nailonremmit joihin jalka kiinnitetään. Näitä on minulla kahden kokoiset. Hyvin kantoi huonompikin hanki pienemmilläkin kengillä. pienillä kengillä kävely sinänsä vaivatonta.
On kyllä niin risuherkkää hommaa etten kyllä moottorisahahommia yritäkkään niiden kanssa. Tuo pystykarsinta ja joku arviointihomma kyllä käy niiden kanssa.
Kokemusta monenlaisista lumikengistä. parhaiksi havaittu kanadalaismalliset. Pitkät ja kapeat parhaat. Jos kannokossa meinaa kävellä silloin umpinaiset parhaat. jos taas ihan vaelluskäyttöön, ja ei kannokkoon silloin verkko kengät parhaat. ei kerää lunta päälle. Joka tapauksessa metsässä paremmat kuin sukset, siteet taas niin kutsuttu kärki side paras. hyvä kävellä.
Tanelin kanssa samoja kokemuksia.
Jos takaperinkin pitää astua, niin nämä pelkästään kärestä pitävät ei oikein käy.
Ensimmäiset tennismailan näköiset lumikengät tilasin jostakin – en muista mistä. Toiset oli vissiin samat kuin Tanelilla ”Alpot”. Ne oli paremmat ainakin pystykarsinnassa.
Minun l-kengät toimii niin, että eteenpäin kulkiessa sideosa on saranoitu etupäästä, jolloin lumikengän kanta ei kulkiessa nouse.
Takaperin kulkemista ja kääntyilyä varten siteen kannassa on lukot, jotka jäykistää siteen ja lumikengän kanta nouse jalkaa nostettaessa, eikä sukella hankeen.
Hyvin niillä pääsee, monesti paremmin, kuin metsäsuksilla.
Parina talvena olen metsuriurani aikana käyttänyt lumikenkiä ja yhtenä talvena oikein lyhyita / leveitä suksia.
Siemenpuita hakattiin kokorunkojuontoa varten ja silloin ei voi kaataa puita niin, että runkoa pitkin pääsee seuraavan ääreen.
Lunta yli metri, pulkka, jossa reppu, kombikannu, M-saha, lumilapio ja vänkäri. Tyvellä kengät irti, lapio keikkumaan ja puun kaaduttua runkoa pitln kohti latvaa, pulkka kulki rinnalla. kun latvan sai poikki, kengät jalkaan, saha pulkkaan ja seuraavalle puulle. Oli heikko hankikanto, jolloin pulkka ei uponnut yhtään, mutta ei kestänyt miestä.
Suksien kanssa sama homma, paitsi poimintahakkuu, jossa otettiin vain harvoja ylispuita, mutta tehtiin tukeiksi.
Siihen aikaan oli mahtava kunto, jaksoi painaa mielettömästi.
Niin ne lumikengät olivat alumiiniputkesta ja remmeistä tehdyt ns. metsurikengät.
Itsellä on metsäkävelyjä varten hankittuna TSL 227 -lumikengät, toimivat myös raivuulla. Löytyy Prismoja myöden. Komposiittimuoviset ja sopivan avarat, jottei lumi tartu kiinni. Pohjassa myös kunnon pitopiikit jäisen tien ylitykseen ja kärjessä kunnon tartunta mäkiin. Paras ominaisuus kuitenkin räikkämekanismillinen side, jolla kenkä on lujasti kiinni, eikä pääse myöskään kallistumaan lainkaan sivulle. Eli kenkä ei pääse liukumaan sivuutain lumen sisään.
Side kiinnittyy vain kärjestä, eli kenkäosa tulee laahaamalla perässä. Saa lukittua kiinni kantapäästä, tai rajoitettua kantapään laskeutumista ylämäkiin kiivettäessä. Lukitus on ehdoton raivuulla, jotta pystyy ottamaan helposti peruutusaskelia. Mutta heikolla hankikannolla taas vain kärkikiinnitys ei riko lumen pintaa niin helposti.
Toisen kengän onnistuin saamaan säröille, kun kaaduin ja raivauskanto väänsi kulman halki. Korjasin alumiinipellin palalla ja popniiteillä.
Kaupat tuli TSL 227 lumikengistä ja pääsin kokeilemaan hankikelillä joka muuttui soseeksi päivän mittaan. Mukana oli testikaveri kolmemetrisillä metsäsuksilla.
Umpisella ajouralla, osan matkaa moottorikelkan jälkeä kulkien tasaisella ja alamäessä suksimies ehti odotellessa pitää paljon tupakkitaukoja. Tämä vastasi odotuksia.
Jyrkässä rinteessä (kartalla peruskäyrien väli 50 metrillä), noin 60 metriä laskeutumista, suksimies joutui kiertelemään satavuotiasta männikköä kun taas itse pystyin laskeutumaan melko suoraan. Olimme alhaalla suurin piirtein samaan aikaan. Ennen laskeutumista evästauko sujui suksilla samoin kuin lumikengillä.
Vastamäessä loivempi nousu hoitamattomassa aurattuun rinteeseen syntyneessä taimikossa sujui selvästi nopeammin lumikengillä. Jalat upposi paikoitellen puoli metriä sohjoon. Lumen vaakatasoon painamia puita oli helpompi ylittää lumikengillä. Suksimiehellä oli vaikeuksia mutta kun oli parempi kunto niin pysyi perässä ja taimikon harvetessa meni sitten menojaan.
Metsäsuksi-lumikenkä -vertailu päätyi siihen että suksimies oli mennen tullen nopeampi. Parempi kunto tietty vaikuttaa. Jyrkässä rinteessä ja taimikossa lumikengät oli kyllä hyvät. Mietin että ehkä niistä sitten metsätyössä saa tehot irti.
Kuviot oli hyvä käydä kiertemässä metrisellä hangella, taimikonhoitotarpeen näki ylempää mallikkaasti ja lehtipuut tietty vielä paljaina.
Kaadoin tuossa sitten pari oksaista pihapuuta ilman lumikenkiä. Kuusi ja koivu kaatuivat sohjoon ja karsiessa oli työnnettävä sahan kärkeä lumen sisään. Tuntuu että työasento muuttuisi tosi hankalaksi lumikenkien kanssa, jotenkin kuvittelen että oli helpompi työasento kun seisoin polvia myöten soseessa.
Miten noiden lumikenkien kanssa karsiminen oikein sujuu? Onko kädet venyneet pidemmiksi vai hypittekö runkoa pitkin?
Hakkuutyössä lumikengät ovat erittäin selkäepäystävälliset.
Yksi vaihtoehto jota jotkut metsähallituksen työporukat käyttivät syvän lumen aikaan, oli ajaa moottorikelkalla palstalle ajouravarkosto.
Kun jäljet kovettui,niitä pitkin pystyy liikkumaan ja ne estävät kaadetun puun uppoamisen hangen sisään.Tyven lapioiminenkin on helpompaa ilman lumikenkiä.
Toki vaatii kelkan ja bensaa sekä työaikaa menee eestaas ajeluun.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.