Tuossa Puukin ehdotuksessa olisi kyllä ajatusta. Tehdään suojelusta samankaltaista kuin kansankapitalismistakin, eli jokainen halukas voisi ostella erilaisia suojelualueita itselleen niin paljon kuin takapuoli kestää. Miksi yleensäkään nähdä vaivaa siitä, että vaatii toisten omaisuutta suojeltavaksi, kun sen voisi vallan hyvin tehdä itsekin. Suojelualueiden omistuksesta voisi tulla samankaltainen elvistelyn aihe kuin muustakin omaisuudesta. Jotkut voisivat taas vaatia suojeluomaisuutensa salaamista. Toki pienenä varjopuolena voisi olla, että aina joku voisi vaatia näitä yksityisiä, rahalla ostettuja suojelualueita hyötykäyttöön, mutta sehän liittyy vain luonnollisena osana omistamiseen.

Melkein naapuriin saattaa jossain vaiheessa tulla suota myyntiin melkoinen läntti. Pitäisiköhän nyt vanhoilla päivillään ostaa se ja alkaa paremmaksi ihmiseksi, ihan maailmanpelastajaksi? Olisi lastenlapsilla sitten ihmettelemistä, mitä se vaari oli oikein mennyt tekemään.

Ei kun ostaisin nyt suon suojelualueeksi ja alkaisin paremmaksi ihmiseksi, oikein maailmanpelastajaksi. Olisi sitten myöhemmin jälkikasvulle hyvä pesämuna siinä vaiheessa, kun ajat ja ajatukset muuttuvat, ja turve nousee taas arvoonsa. Siinä vaiheessa kun Suomen velkapiikki tulee täyteen, aletaankin kysellä, että mistä sitä rahaa saisi ja kuka elättäisi kaikki joutilaat.

Olisin voinut ostaa tai ainakin osallistua tarjouskisaan, jossa oli kelpo suo ja sopivan kokoinen palsta metsää. Valitettavasti metsät tiettömän reitin takana, joten tarjoamatta jäi. Olisi ollut liian kallis suojelupalsta.