Keskustelut Luonto Luontolahjani satavuotiaalle Suomelle

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 26)
  • Luontolahjani satavuotiaalle Suomelle

    Suomi100 -hässäkkää tämäkin. Ei siis pennin jeniä tulossa maanomistajalle, mutta ehkäpä tämä isänmaallinen henki siivittää suojelupäätöksiä? Kova juttu tässä on tuo valtion lupaus tuplata suojelumaat. Eli jos minä suojelen puoli hehtaaria ja olen näin virallisesti hyvä ihminen, suojelee valtio puolestaan puoli hehtaaria omia maitaan.

    Jos nyt siis jollakulla on jotain alueita, joiden uumoilee kuitenkin joutuvan suojeluun, niin nyt olisi oiva hetki olla viranomaisiin yhteydessä. Ja vielä jos ajattelee ihan vaan taloutta, niin on tässä tietty etu pitkällä tähtäimellä: Mitä enemmän valtion maita suojellaan, sen vähemmän valtio dumppaa puuta markkinoille tulevaisuudessa. Tämähän parantaa yksityisen myyjän asemaa markkinoilla.

  • harrastelija harrastelija

    Onko tuo suojelu tehtävä ilman mitään korvausta?

    Kainuussa ja Lapissa on kyllä metsätaloudelle tuottamattomia soita joita voidsi suojella. Minusta valtion maat saisi suojella ja rauhoittaa luontomatkailijoille vaikka kokonaan. Olisihan tosiaan yksi kilpailija vähemmän. Muutoinkin tuo valtion metsätalous on hoidettu kehnosti.

    Luulisi tuottoa tulevan enemmän kuin on nytkin budjetoitu. Monet huhut kertovat, että nykybudjettiin valtio hakkaa keskenkasvuisia metsiköitä. Liekö tämä uusi metsälakikin laadittu valtion metsien takia – ei tarvitse enää uudistaa!

    puunhalaaja

    ”Kampanjassa suojelu tapahtuu vapaaehtoisesti ja ilman korvausta.” Eli tässä on tosiaan kyse kampanjasta, jossa omistaja antaa luontolahjan. Ei korvauksia.

    Jos on isompia alueita miettimässä suojeluun, niin varmasti monella on ihan taloudellinen pakkokin tehdä se eri reittejä kuin näin ilmaiseksi. Ehkä jonkun pienen kohteen voisi kuitenkin kuvitella ilmaiseksikin suojelevansa?

    jees h-valta

    Jo tuo kaava on niin hienoa uunotusta ”piperryspiireiltä” että oikein kuvottaa. Kaikki tilaisuudet käytetään tyyni hyväksi näköjään. Vedotaan omantunnon asiaan ja valtionhan on hyvä lahjoitella vastikkeeksi koska tietää että ne määrät ovat murusia jopa vuosittain tuleviin perintömetsiin verraten. Muistaakseni viimevuonnakin putosi noin 800ha:a aivan ilman pientäkään kustannusta. Voihan lahjoitetuista pienen mikrokulman jostain suonsyrjästä edelleen lahjoittaakkin. Tappio valtiolle nolla. Metsänomistaja taas on joka aarista maksanut joten tappio on silkkaa eurovaluuttaa.

    Gla Gla

    Samanlainen tarjoushan tuo on, kuin mitä autokauppiaat tarjoavat antaessaan talvirenkaat ilmaiseksi. Mutta ei se mitään, jokaisella on mahdollisuus arvioida asiaa omasta näkökulmasta. Ja pääasia on, että suojeltavien maiden määrä kasvaa. Vielä kun saataisiin edellytykset tehokkaalle puuntuottamiselle kuntoon, varaa suojella metsiä on runsaasti.

    Periaatteessa valtiolle perintönä päätyvän metsän omistaja voisi ennen kuolemaansa tilansa suojella. Toisaalta tällöin poistuisi tuolta osin mahdollisuus järkeistää tilarakennetta vaihtokauppojen myötä, joten vaikea sanoa yhtä hyvää mallia.

     

    Visakallo Visakallo

    Onnistuisikohan sellainen, että lahjottaisin hoidetut talosmetsäni valtiolle suojeltavaksi siten, että niitä edelleen hoidettaisiin tarkasti kunnioittaen satavuotista suomalaista metsänhoitoa?

    wanhajätkä

    Meiltähän on jo sosialisoitu eli suojeltu purot, norot, lähteet ja ”arvokkaat” alueet. Samoin luonnontilaisten soiden puolta hehtaaria pienemmät kumpareet…..minultakin kymmeniä hehtaareja. Ilman korvausta. Suojelun piiriin on nuin lahjoitettu satojatuhansia hehtaareja.

    Onkohan tilastoa paljonko nuita kertyy yhteensä.

    Pitäisi tuon jo riittää ryöstöksi.

    puunhalaaja

    http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mets%C3%A4/inarilainen-luonnonsuojelija-lahjoitti-150-hehtaaria-mets%C3%A4maata-100-vuotiaalle-suomelle-1.177735

    Oho, hieno lahjoitus. Käytännössä kaveri siis suojeli 300 hehtaaria.

    Haluan ajatella optimistisesti niin, että mitä enemmän suojellaan vapaaehtoisesti ja ennenkaikkea mitä enemmän valtio suojelee omia maitaan, sen pienempi on paine yksityisen maan suojeluun. Kuten edellä on kuvattu, voi metsätaloudesta elantonsa hankkivalle suojelu olla erittäin tuhoisa asia.

     

    Rane2

    Näissä lahjoitteluissa on hyvä muistaa että tämmöisen pienialaisen luonnonsuojelualueen vika luontoväen mielestä on juuri se pienialaisuus.Tulevaisuudessa voi vieressä olevat talousmetsät joutua lisäsuojelualue/suojavyöhyke-vaatimusten kohteiksi.

    Ranen neuvo on että jos talousmetsissäsi vilahtaa biodiversideetti niin ota se hengiltä vähin äänin.

    puunhalaaja

    Laajemmassa mittakaavassa tarkastellen biodiversiteetin likvidoiminen ei välttämättä ole kaikkein paras peliliike. Markkinataloudessa kun eletään, niin kuluttajan sielunelämää on kuunneltava tarkalla korvalla.

    Kuvitelleenpa jotain posliinipytyllä kyykistelevää keski-eurooppalaista keskivertokuluttajaa. Sen lisäksi, että hän haluaa pyyhkiä pyllynsä ihanan pehmeällä paperilla, haluaa hän myös olla tiedostava hyvä ihminen. Hän haluaa sellaista paperia, jonka valmistamisessa ei ole vahingoitettu söpöjä metsäneläimiä, ei edes harvinaisia koppakuoriaisia.  Kestävää pitää olla, sano. Biodiversiteetit pitää olla kunnossa, sillä jos kuluttajan mielessä kaupassa häilyy luontojärjestöjen välittämät kuvat ikimetsien tuhoamisesta, niin kyllä jää rulla marketin hyllyyn monelta.

    Pelataan siis monella tapaa mielikuvilla. Ympäristöjärjestöt pyrkivät luomaan tietynlaisia mielikuvia, paperifirmat ja metsänomistajat taas toisenlaisia. En tiedä voiko näistä ristiriidoista päästä kokonaan koskaan eroon. Näkisin kuitenkin, että tiettyä yhteistä kosketuspintaa on löydettävissä.

    Puunhalaajat haluavat suojella paljon/riittävästi metsiä ja muutenkin haluavat tuoda kestävyysaspektia joka asiaan. Talousmetsän omistaja taas haluaa puun käyvän kaupaksi. Mitä vihreämpänä, kestävämpänä ja pörröisempänä tuotetta pystyy markkinoimaan, sen paremmin kuluttaja katiskaan ui. Ympäristöjärjestöjen toimesta tuodaan usein esiin juuri se, miten vähän ja pieniä ovat suojelualueet etelä-Suomessa. Yksityismetsänomistajien kannattaisikin minusta pitää ääntä sen puolesta, että valtion metsiä/metsät suojeltaisiin etelässä. Se nostaisi suojelupinta-alaa, loisia isoja yhtenäisiä alueita ja tekisi omalta osaltaan helpommaksi markkinoida talousmetsien puuta. Suomi, luonnonsuojelun ihmemaa, jossa paperikoneiden lisäksi humisee honkia laajoilla suojelualueilla!

     

    Rane2

    Niin,biodiversideettiä ei tietenkään kannata likvitoida sen jälkeen kun se on yleisesti tiedossa.

    Sen sijaan ajatuskulku että jos suojelemme lisää metsiä,esim etelästä isoja yhtenäisiä alueita,niin luontojärjestöt ryhtyisivät kertomaan ulkomaisille kuluttajille miten hyvin asiat ovatkaan Suomessa ei toimi.Se ei toimi siksi että luontojärjestöjen olemassaolon tarkoitus häviää jos uhkakuvia ei olisi olemassa.Kannatusmaksujen saamisen edellytys on että esim.Greenpeace uutisoi jatkuvasti ympäristöön kohdistuvista uhista joihin tehoaa vain GP:n aktivistien urhea banderollien levittely ja työmaiden häirintä.Ei kukaan halua luovuttaa rahaa järjestölle joka kertoo että asiat ovat loppujen lopuksi varsin kestävällä pohjalla.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 26)