Niin jos siihen joskus mennään että kesäharvennushakkuut loppuvat niin se on metsäkoneyrittäjien loppu. Enemmänkin pitäisi päästä siihen että nykyiset kelirikkoseisokit jäisivät minimiin. Ymmärrätte hyvin että 370 000 euron moto ja 300 000 euron ajokoneiden vuosi kustannuksia ei millään saa kuoletettua talvikuukausien hakkuilla. Toinen kysysmys on sitten se että mistä ne työntekijät löytyvät jotka kesäkuukaudet kotona odottavat talvikuukausien hakkuita. Nyt on jo havaittavissa että kelirikkoseisokkien vuoksi osa työntekijöistä siirtyy muun alan palvelukseen pysyvästi. Esim asuntovelalliselle nämä seisokit ovat aikamoista myrkkyä.

Jalkaselle tiedoksi että se on todellisuudessa aika pieni osa paljastuvasta kannosta joka todella saa sen kantokäsittelyn. Tutkimus voidaan tehdä varmaankin se on noin mutta kun ajouria kuljet hakkuun jälkeen niin huomaat varmaan kuinka paljon juurta ja kantojen kylkiä on paljastunut kuoren alta. nehän jäävät ilman tuota kantokäsittelyä. Mm Ruotsissa ollaan kantokäsittely lopettamassajuuri tuon huonon hyötyvaikutuksen vuoksi. Aukoilla saatan vielä kantokäsittelyn jotenkin ymmärtää jos osa havuista puidaan ajourille. Mutta kasoille puidessa niin sielläkin kantokäsittely on kyseenalaista em syistä.

Niin, kesähakkuuthan riehahtivat oikein isoon mittaan nimenomaan kun piti saada koneille kesälläkin töitä.

Aikanaan 60-luvun puolivälissä puun ostajat sopivat keskenään että hankintakauppa ajetaan hintapolitiikalla alas. Saadaan homma mukamas kustannustehokkaaksi kun se on ostajien käsissä.
Tällä tempulla poistettiin maataloustraktorit ja osa-aikametsurit metsistä. Samalla estettiin myös tehokkaasti maataloustraktoriin perustuva konepuolen kehitystyö. Jos hankintakauppa olisi jatkunut laajana, sen tekijöinä olisi säilynyt maaseudulla porukkaa, jonka kesätyöllisyys oli jo taattu. Tämä oli myös osa maaseudun autioittamista, tietoisesti tai tiedostamatta. Maataloudesta piti sen porukan lähteä muualle leivän hakuun, jolle ei riittänyt talveksi tuottavaa työtä.

Nykyisessäkään tilanteessa ei työvoiman työllistäminen olisi ongelma, mutta kun isot firmat eivät näe oikein edes nokkansa mittaa eteenpäin.
Meillähän on nyt metsurit, joille ei riitä talveksi töitä. Metsureitakin olisi toki enemmän jos tämä ongelma korjattaisiin.
Metsäalalla pitäisi saada aikaan asennemuutos. Pitää ymmärtää ettei kerran moton koppiin kiivennyt voi olla siellä lopunikäänsä ja toisaalta, että metsurista saa aina taatusti kouluttamalla, myös koneenkuljettajan.

Koneitten seisonta-ajan kuluja tuo järjestely ei silti vielä ratkaise.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Siitä kantokäsittelystä. Se voidaan tehdä myös esim reppuruiskulla ja pienemmillä aloilla vaikka pitkävartisella pensselillä. Ei kulkaas kaiken aina tarvitse tapahtuä suuresta ja rumasta koneesta nappia painamalla.
Kun kantokäsittely tehdään jalan ja huolella, ei sen tehosta tarvitse kiistellä.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Tiesin kyllä jo kirjoittaessani että kesähakkuista ei ole enää mahdollista luopua. Tehtaat tarvitsevat puunsa kesälläkin. Mutta korjuuvaurioita voidaan välttää koulutuksella ja huolellisella työskentelyllä hakkuussa ja ajossa.

Kiertoaikaa kohden tehtyjen harvennuskertojen vähentäminen on parasta lääkettä tähän. Viljelykuusikoissa riittää aivan hyvin yksi ainespuuharvennus. Tämän edellytyksenä on se, että taimikot on hoidettu jämptisti ilman energiapuun kasvatteluvaihetta. Jos mennään kunnolla yhden harvennuksen malliin, niin pääosa kuusikoista ehditään harventamaan talvella. Yhden kunnon harvennuksen mallia puoltaa myös se, että kun kertymää on kunnolla, niin havumatosta saadaan oikeasti paksu ja jopa kantava.

Kokonaan toinen juttu on sitten se, että ainakin etelä-suomessa moni vuosi on sellainen, että keski-kesällä tulee pienemmät korjuuvauriot kuin ”talvella”. Ainakin raiteenmuodostus on kuivan kesän aikana pienempää kuin ”talvella”.

Männiköissäkin pääsääntäisesti selvitään kahdella harvennuksella ja turvemailla pitää pyrkiä siihen, että harvennus tehdään vain kerran kiertoajassa.

Itsekin olen murehtinut hakkuussa tallattuja kantoja, mutta tutkijoiden kanssa keskusteltuani olen rauhoittunut. Kun se kanto on kerran käsittelyn saanut, niin vaikutus kuulemma kestää vaikka kanto olisi aivan päreinä. Kolhitut juurenniskat eivät ole juurikäävän leviämistie. Niihin tarttuu muut vähemmän vaaralliset sienet. Tuore ehjä kantopinta on juurikäävän ja tyvitervastaudin leviämistie numero yksi.

Konekuskeilla on asiassa tosi kova vastuu. Kantokäsittelystä tulee huolehtia ja tämä tarkoittaa esimerkiksi tukkeutuneen terälaipan välitöntä vaihtamista kun levitysjäljessä on puutteita. Kantokäsittelyaine on värjättyä ja heti kaadon jälkeen väri näkyy hyvin. Muutamassa tunnissa väri haalistuu kun kanto tuuppaa nestettä pintaan ja levitystasaisuuden arviointi on jo vaikeampaa. Eli siis asenne ratkaisee niin kuin kaikessa työnteossa.

Tanelin inttämisellä kehitystä ei myöskään tapahdu. Pelkkiin talviharvennuksiin ei ole enää paluuta. Omissa metsissä aikanaan 70-luvulla vinssillä korjatut talvileimikot ovat kaikkein lahoimpia.