Keskustelut Metsänhoito mänty-kuusisekametsän perustaminen

Tämä aihe sisältää 36 vastausta, 10 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi Pete 7 vuotta, 2 kuukautta sitten.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 36)
  • mänty-kuusisekametsän perustaminen

    Meillä on aina välillä onnistunut niin, että perkausvaiheessa on joskus ollut mäntyjä jopa niin paljon, että on syntynyt lähes 50-50 puulajisuhde.

    Usein on kuitenkin käynyt niin, ettei sitä mäntyä olekaan ollut enää siinä vaiheessa riittävästi. Syynä joko männyn pieni taimimäärä ja/tai hirvet.

    Olen tänä kesänä varhaisperannut paria 5-6 vuotta sitten istutettua tuoreahkoa kuviota. (Siis poistanut kaiken lehtipuun ja hyvin varovaista havupuiden poistoa) Aika paljon löytyy männyntaimia, jotka vielä onnistuu pelastamaan koivujen varjosta.

    Siis näyttää välttämättömältä aikaistaa varhaisperkausta, jotta luotaisiin edellytykset riittävälle männyntaimistolle. Jatkossa pitää vielä tietenkin huolehtia syntyvän lehtipuuston uudelleen perkauksesta. Vähän työlästä, mutta toivon mukaan palkitsevaa.

    Onko lukijoilla kokemuksia?

  • Kuitupuunkasvattaja

    Taneli taisi tarkoittaa, että jos perustamisessa on ollut virheitä, niin sekametsähän siitä syntyy. Tietenkin ne kiemurat voivat olla muita vastoinkäymisiä.

    Meillä istutettiin huolellisella talkooporukalla 7,5 ha aukko männylle. Taimissa näytti myöhemmin olevan jälkiä versosyövästä ja hirvet pääsivät tekemään tuhoja varhaisessa vaiheessa.

    MP-varat ja taisi olla taimentoimittajakin sitten myös talkoissa mukana, kun alue istutettiin uudelleen kuuselle. Samaan aikaan oli rauduskoivu siementänyt alueelle kohtuullisen mukavasti ja rauduksen siementaimia oli mukavasti mukana.

    Tuo kuvio valmistautuu kohta ensiharvennukseen ja siitä kyllä tuli sekametsää, vaikka alunperin männikköä oltiin tekemässä.

    Sekametsä sopii kyllä omaan ajatusmaailmaan metsänhoidollisessa mielessä. Puumarkkinoiden vinkkelistä olisin kasvattanut mäntyä. Myönnän, että kuviolla oli kovaa pohtimista aikanaan, että suositaanko hyvässä kasvussa olevaa rauduskoivua vaiko mäntyä. Isossa osassa jätettyjä mäntyjä näkyy vielä paksuja oksia hirvensyönnin jäljiltä, vaikka osassa latvanvaihto on jäänyt jo piiloon. Raudusta tuli tällä kuviolla suosittua. Kuusi tulee sitten helmoissa mukana.

    Pete

    Sekametsää kanattaa suosia mt-omt pohjilla ja minun mielestä erityisesti kuusi-mänty sekametsää. Mäntyä saa olla vaika puolet runkoluvusta. Kuusikon kasvu paranee todennäköisesti hiukan ja se johtuu ennenkaikkea maan nopeammasta lämpiämisestä keväällä. Koivua jätän vain aukkopaikkoihin ja nekin tulisi olla samassa latvuskerroksessa havupuiden kanssa.

    Keväällä istututin 3,5ha kuviolla kuusia 1100kpl/ha ja mäntyjä 1100kpl/ha. Ohjeistin niin, että taimivakka täytetään joka toisella kerralla männyllä. Istuttajat kulkivat ”nauhamaisesti” kuviolla, eli sinne tulee mänty ja kuusi rivejä. Mielenkiintoista seurata millainen taimikko siitä kehittyy. Paikka on Keski-Suomi ja pohja kivinen karumman pään mt. Päätehakkuupuusto oli lähes puhdas kuusikko.

    jees h-valta

    Sehän olikin varmaan se kuusikko joka tuhoutui itikkaongelmista tai ainakin se pari hehtaaria. Paljon olet pete sitten ottanut opiksi.
    Sentään jo ”mäntynauhoja” kuusikon koristeeksi. Minulla onkin nyt menossa itikoista ilmeisesti puhdas männikkö joten ei tainnut sinun ”sekametsäsi” nyt sitten tulevaisuuskuusikon apuja paljon antaa.

    tamperelainen tamperelainen

    Petelle:Kuusentaimi olisi hyvä olla perustamisvaiheessa vähän etukasvuinen(isompi) kuin männyntaimi,koska taimitiheys männylle jää harvaksi.Minkä ikäisiä taimia käytetiin?

    Pete

    Mielelläni ota opiksi Jeemiehen kokemuksista jos pystyn ne omien kokemusteni perusteella omaksumaan. En nyt vain tässä tapauksessa tiedä mistä olen opiksi ottanut. Jeesmies viittaa itikkatuhoihin ja tarkoittaa varmaan kirjanpainajaa. Sitä riesaa on omalle kohdalle tosiaan osunut, mutta syy ei ole kuusessa puulajina vaan yli-ikäisyydessä ja siinä että aivan joka nurkalla ei tule käytyä edes vuosittain. Jatkossa pitää käydä. Lisäksi kallioalueilla ja tiukilla savimailla tarvitaan kriittisyyttä kuusen jatkokasvatuksen suhteen. Minun ratkaisuni kuusen ongelmiin ei todellakaan ole lehtipuut vaan mänty, joka taitaa olla Suomen yleisin puulaji. Ja monikäyttöisin. Siitäkin huolimatta, että Jeesmiehellä on 0,3ha männikkö ruskistunut.

    Mänty sopii pääpuulajiksi ct-mt+ pohjille. Lisäksi se sopii lähes kaikille turvemailla. Männyn hyväksyn aina sekapuuksi mihin tahansa taimikkoon ja taimikonhoidossa pidän huolta, että lehtipuut eivät niitä varjosta. Erityisesti karummilla mt pohjilla mänty on jo kuusta parempi tuotoltaan. Ainakin se ensiharvennetaan muutamaa vuotta puhdasta kuusikkoa aikaisemmin. Kohtuullinen mäntysekoitus viljelykuusikossa mahdollistaa puulajisuhteiden ohjaamisen tulevaisuudessa.

    Tämä Jeesmiehen ja minun inttäminen ei ole kovin hedelmällistä. Molemmat tulemme vissiin hurskaiksi uskossamme. Jeesmiehen tavoitteet ovat kertomansa mukaan pelkästään omana elinaikana saatavissa hakkuutuloissa kun minulle ne ovat vaihtoehto metsätilojen arvon kehittymiselle. Minä uskon siihen, että havutukin tuottaminen ja sen edellytysten parantaminen nostaa omistusteni arvoa runsaammin kuin pelkät suorat hakkuutulot puhdasta rahaa tuovat. Ja niin epärelevanttia kuin se onkin, niin tavoitteena on jättää jonkinlaista pesämunaa myös lapsille. Onko Jeesmiehellä muuten lapsia jos tällainen henk.koht. kysymys sallitaan?

    jees h-valta

    Kyllä pete sallitaan kysymys ja on yksi poika jälkipolvea siunaantunut. Tosin metsätaloudessa olemme suhteellisen irrallaan ja odotettavissa on että en ainakaan muutamiin vuosiin vielä ota häntä huomioon sen enempää metsätalouden päätöksissä.
    Mutta silti hänelle tulee jäämään paljon enemmän kuutioita kun minä olen perinyt. Eli nolla kuutiota on oma perintöosuuteni meidän maatilastamme. Hänelle sentään tulee jäämään tuhansia kuutioita joka tapauksessa. Muutamat talot ja mökit lisäksi.
    Joten aika paljon parempi lähtökohta kuin itelle siunaantui.
    Silti hänkään ei ole tuudittautunut mitään vartoilemaan vaan painaa toiminimellä rakennusalalla tasaiseen tahtiin.
    Työhulluuden on perinyt kyllä.

    Pete

    Tamperelaiselle, olet oikeassa, männyn alkukehitys on ainakin perinteisesti ollut selvästi kuusta nopeampaa. Mielestäni tilanne on kuitenkin nykyisin tasoittunut. Nykyinen kuusen paakkutaimi lähtee kasvuun mättäässä huomatavasti ripeämmin kuin varsinkin avojuuritaimet aikanaan. Myös paakkutaimissa kehitystä on tapahtunut. Laadukas ja hyväkuntoinen yksivuotias kuusentaimi oikealla juuri/versosuhteella lähtee jokseenkin viivytyksettä kasvuun. Kyseiselle kohteelle tuli 1v kuuusentaimet ja männytntaimet 1v pikkupaakussa. Paakkukoko taisi olla sama molemmilla, mutta kokemusteni mukaan juurikin nämä kuusentaimet lähetvät erityisen ripeästi kasvamaan. Kuviolla on tehty kannonnosto ja siinä yhteydessä on tehty mätästys. Hiukan jänskättää mäntyjen tuleva laatu, mutta tiheyttä pitäisi tulla taimikkoon hyvin. Aukon kaikilla laidoilla on 50v männikköä, eli luontaista täydennystä pitäisi tulla runsaasti. On muuten ollut huippuhyvä kesä luontaiselle uudistumiselle!

    tamperelainen tamperelainen

    Peten kommenteissa :”Tarvitaan kriittisyyttä kuusen jatkokasvatukseen jäykillä savimailla”.Mitä ongelmia näet,oman näkemyksen mukaan kuusi on paras puulaji,jos ojitus kunnossa.Raudus ei menesty kovin hyvin,entä sitten mänty jäykillä savikoilla?

    Pete

    Kirjanpainajatuhot ovat olleet laajimpia Kymenlaaksossa yli-ikäisisssä kuusikoissa aitosavipohjilla. Jäykkä savi on vaativa kasvualusta mille tahansa puulajille. Sellaisella pohjalla kuusi kasvattaa hyvin pinnallisen juuriston ja kohteet ovat alttiita myös tuulituhoille. Puhtaana kuusikkona pinnallinen juuristo on altis pakkasvaurioille kun lunta ei metsän pohjaan juuri kerry. harvennuksen jälkeen. Viljavuudeltaan ne ovat hyviä, jopa parhaasta päästä ja siinä mielessä haasteellisiä männyn laatukehityksen kannalta. Rauduskoivu ei tällaisilla pohjilla myöskään viihdy tai se voi vielä kuusta selvästi huonommin. Tästä minulla on kokemusta kuviolta joka reunojen moreenimaasta vaihettuu savimaaksi. Reunat ovat 20v jälkeen tukkiasennossa, mutta savialueella koivut ovat alle 15cm paksuisia ja niissä on jo silmin havaittavissa lahoa. Mänty kestää kuivuutta savimaalla parhaiten ja pystyy juurillaan tunkeutumaan hiukan syvemmälle. Jäykille savimaille pyrin jatkossa saamaan kuusi-mänty sekametsän. Se antaa pelivaraa tulevaisuuteen jatkokasvatuksen suhteen. Uudistamisessa täytyy savimailla olla tarkkana ettei tee liian korkeita mättäitä, työnohjausta todella tarvitaan niillä pohjilla! Savimaalla ”mättään” tulee olla pikemminkin vain ohut peitto. niin, että taimen saa istutettua kunttaan, joka voi tosin olla vain muutaman sentin paksuinen. Jos taimet tökkää puolimetriä korkeaa savikönttiin, niin kasvun ihmettä ei tule näkymään.

    Lehtipuista tammi viihtyy savimaalla hyvin, eli jos harrastusta riittää, niin vaihtoehto voisi olla kuusi-tammi-mänty sekametsä.

    Minulla ei ole kokemusta hybridihaavan viihtymisestä todella jäykillä savilla, mutta kohta varmaan kuulemme, että hyvin viihtyy ja kasvu on huimaa:)

    jees h-valta

    Niinkuin pete totesi minullahan on kokemusta hybridihaavan kasvusta eri pohjissa, myös jäykän saven ojapenkoista.
    Eli kun on rajut syvät ojat edellinen omistaja teettänyt ja ne kovan saven ojamaat nostettu sen ruoppamuuntuman päälle joka aikanaan on suosta raivattu. Aivan samoin istutin niihin penkkoihin.
    Kyllä ne pidempään hiukan juroivat ja aivan kaikki eivät lähteneet kasvuun. Mutta lähtihän niitä ja ilmeisesti ne pystyivät hoitamaan juurensa saven läpi mustan mullan pohjaan ja sitten kyllä on aivan selkeästi parhaat kasvut noin reilu kymmenvuotisena. Mutta saattaa olla apua myös selvästi korkeammalla olevista penkoista muutenkin. Muitahan ei avitettu lainkaan vaan ne kasvatettiin tasamaapohjassa.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 36)