Taneli taisi tarkoittaa, että jos perustamisessa on ollut virheitä, niin sekametsähän siitä syntyy. Tietenkin ne kiemurat voivat olla muita vastoinkäymisiä.

Meillä istutettiin huolellisella talkooporukalla 7,5 ha aukko männylle. Taimissa näytti myöhemmin olevan jälkiä versosyövästä ja hirvet pääsivät tekemään tuhoja varhaisessa vaiheessa.

MP-varat ja taisi olla taimentoimittajakin sitten myös talkoissa mukana, kun alue istutettiin uudelleen kuuselle. Samaan aikaan oli rauduskoivu siementänyt alueelle kohtuullisen mukavasti ja rauduksen siementaimia oli mukavasti mukana.

Tuo kuvio valmistautuu kohta ensiharvennukseen ja siitä kyllä tuli sekametsää, vaikka alunperin männikköä oltiin tekemässä.

Sekametsä sopii kyllä omaan ajatusmaailmaan metsänhoidollisessa mielessä. Puumarkkinoiden vinkkelistä olisin kasvattanut mäntyä. Myönnän, että kuviolla oli kovaa pohtimista aikanaan, että suositaanko hyvässä kasvussa olevaa rauduskoivua vaiko mäntyä. Isossa osassa jätettyjä mäntyjä näkyy vielä paksuja oksia hirvensyönnin jäljiltä, vaikka osassa latvanvaihto on jäänyt jo piiloon. Raudusta tuli tällä kuviolla suosittua. Kuusi tulee sitten helmoissa mukana.

Sehän olikin varmaan se kuusikko joka tuhoutui itikkaongelmista tai ainakin se pari hehtaaria. Paljon olet pete sitten ottanut opiksi.
Sentään jo ”mäntynauhoja” kuusikon koristeeksi. Minulla onkin nyt menossa itikoista ilmeisesti puhdas männikkö joten ei tainnut sinun ”sekametsäsi” nyt sitten tulevaisuuskuusikon apuja paljon antaa.

Mielelläni ota opiksi Jeemiehen kokemuksista jos pystyn ne omien kokemusteni perusteella omaksumaan. En nyt vain tässä tapauksessa tiedä mistä olen opiksi ottanut. Jeesmies viittaa itikkatuhoihin ja tarkoittaa varmaan kirjanpainajaa. Sitä riesaa on omalle kohdalle tosiaan osunut, mutta syy ei ole kuusessa puulajina vaan yli-ikäisyydessä ja siinä että aivan joka nurkalla ei tule käytyä edes vuosittain. Jatkossa pitää käydä. Lisäksi kallioalueilla ja tiukilla savimailla tarvitaan kriittisyyttä kuusen jatkokasvatuksen suhteen. Minun ratkaisuni kuusen ongelmiin ei todellakaan ole lehtipuut vaan mänty, joka taitaa olla Suomen yleisin puulaji. Ja monikäyttöisin. Siitäkin huolimatta, että Jeesmiehellä on 0,3ha männikkö ruskistunut.

Mänty sopii pääpuulajiksi ct-mt+ pohjille. Lisäksi se sopii lähes kaikille turvemailla. Männyn hyväksyn aina sekapuuksi mihin tahansa taimikkoon ja taimikonhoidossa pidän huolta, että lehtipuut eivät niitä varjosta. Erityisesti karummilla mt pohjilla mänty on jo kuusta parempi tuotoltaan. Ainakin se ensiharvennetaan muutamaa vuotta puhdasta kuusikkoa aikaisemmin. Kohtuullinen mäntysekoitus viljelykuusikossa mahdollistaa puulajisuhteiden ohjaamisen tulevaisuudessa.

Tämä Jeesmiehen ja minun inttäminen ei ole kovin hedelmällistä. Molemmat tulemme vissiin hurskaiksi uskossamme. Jeesmiehen tavoitteet ovat kertomansa mukaan pelkästään omana elinaikana saatavissa hakkuutuloissa kun minulle ne ovat vaihtoehto metsätilojen arvon kehittymiselle. Minä uskon siihen, että havutukin tuottaminen ja sen edellytysten parantaminen nostaa omistusteni arvoa runsaammin kuin pelkät suorat hakkuutulot puhdasta rahaa tuovat. Ja niin epärelevanttia kuin se onkin, niin tavoitteena on jättää jonkinlaista pesämunaa myös lapsille. Onko Jeesmiehellä muuten lapsia jos tällainen henk.koht. kysymys sallitaan?

Tamperelaiselle, olet oikeassa, männyn alkukehitys on ainakin perinteisesti ollut selvästi kuusta nopeampaa. Mielestäni tilanne on kuitenkin nykyisin tasoittunut. Nykyinen kuusen paakkutaimi lähtee kasvuun mättäässä huomatavasti ripeämmin kuin varsinkin avojuuritaimet aikanaan. Myös paakkutaimissa kehitystä on tapahtunut. Laadukas ja hyväkuntoinen yksivuotias kuusentaimi oikealla juuri/versosuhteella lähtee jokseenkin viivytyksettä kasvuun. Kyseiselle kohteelle tuli 1v kuuusentaimet ja männytntaimet 1v pikkupaakussa. Paakkukoko taisi olla sama molemmilla, mutta kokemusteni mukaan juurikin nämä kuusentaimet lähetvät erityisen ripeästi kasvamaan. Kuviolla on tehty kannonnosto ja siinä yhteydessä on tehty mätästys. Hiukan jänskättää mäntyjen tuleva laatu, mutta tiheyttä pitäisi tulla taimikkoon hyvin. Aukon kaikilla laidoilla on 50v männikköä, eli luontaista täydennystä pitäisi tulla runsaasti. On muuten ollut huippuhyvä kesä luontaiselle uudistumiselle!

Kirjanpainajatuhot ovat olleet laajimpia Kymenlaaksossa yli-ikäisisssä kuusikoissa aitosavipohjilla. Jäykkä savi on vaativa kasvualusta mille tahansa puulajille. Sellaisella pohjalla kuusi kasvattaa hyvin pinnallisen juuriston ja kohteet ovat alttiita myös tuulituhoille. Puhtaana kuusikkona pinnallinen juuristo on altis pakkasvaurioille kun lunta ei metsän pohjaan juuri kerry. harvennuksen jälkeen. Viljavuudeltaan ne ovat hyviä, jopa parhaasta päästä ja siinä mielessä haasteellisiä männyn laatukehityksen kannalta. Rauduskoivu ei tällaisilla pohjilla myöskään viihdy tai se voi vielä kuusta selvästi huonommin. Tästä minulla on kokemusta kuviolta joka reunojen moreenimaasta vaihettuu savimaaksi. Reunat ovat 20v jälkeen tukkiasennossa, mutta savialueella koivut ovat alle 15cm paksuisia ja niissä on jo silmin havaittavissa lahoa. Mänty kestää kuivuutta savimaalla parhaiten ja pystyy juurillaan tunkeutumaan hiukan syvemmälle. Jäykille savimaille pyrin jatkossa saamaan kuusi-mänty sekametsän. Se antaa pelivaraa tulevaisuuteen jatkokasvatuksen suhteen. Uudistamisessa täytyy savimailla olla tarkkana ettei tee liian korkeita mättäitä, työnohjausta todella tarvitaan niillä pohjilla! Savimaalla ”mättään” tulee olla pikemminkin vain ohut peitto. niin, että taimen saa istutettua kunttaan, joka voi tosin olla vain muutaman sentin paksuinen. Jos taimet tökkää puolimetriä korkeaa savikönttiin, niin kasvun ihmettä ei tule näkymään.

Lehtipuista tammi viihtyy savimaalla hyvin, eli jos harrastusta riittää, niin vaihtoehto voisi olla kuusi-tammi-mänty sekametsä.

Minulla ei ole kokemusta hybridihaavan viihtymisestä todella jäykillä savilla, mutta kohta varmaan kuulemme, että hyvin viihtyy ja kasvu on huimaa:)