Pitkäikäisten puutuotteiden ja puurakenteiden kertymä on niin pieni että ei siitä ainakaan tällä hetkellä paljon apua ole. Ei myöskään ole näköpiirissä sellaista muutosta että puu alkaisi enemmän syrjäyttää muita materiaaleja. Päin vastoin kiristyvät energiatehokkuussäännökset vaikeuttavat puun käyttöä. Jos tätä halutaan, avuksi tarvittaisiin velvoittavaa sääntelyä.

Gla:n linkistä.

– Tämä on työtä, jota pitää joka tapauksessa tehdä luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi, ministeri Sari Multala sanoo.

Metsäluonnon lajien monimuotoisuuden lisäämiseksi ei voi tehdä enempää kuin mitä nyt tehdään.

Metsien 833 uhanlaisesta lajista 500 lajia on hyvin pienellä 1..2% pinta-alasta lehdoissa, harjujen paahderinteillä ja paloalueilla. Näissä elinympäristöissä monimuotoisuuden eli lajien uhanalaisuusluokan paranemisen estää vain Suomen luono umpeenkasvamisella, jonka ihminen joutuu estämään pitämällä kasvupaikat valoisina. Loput uhanalaiset metsälajit 330 ovat sitten kaiken ikäisten myös vanhojen puupeltojen 20 milj.hehtaarin alueilla olevia lajeja, joissa  myös elävät  kaikki elinvoimaiset metsälajit n. 10 000 lajia. Varsinaisia elinvoimaisia lehtolajeja on n. 3500, mutta nekin viihtyvät toissijaisessa elinympäristössä lehtomaiset kankaat.

Suomen kaikista uhanalaista lajeista 2667 on sitten muissa elinympäristöissä perinneympäristöt, kivikot, kalliot, suot, vedet, rannat ja tunturipaljakat yhteensä 2050 uhanaalista lajia, joissa ei harjoiteta metsätaloutta tai sitä on rajoitettu ja ovat näin jo Suomen luonnon hellässä huomassa.

Kyllähän siinä saa tehdä hartiavoimin työtä monimuotoisuuden ylläpitämiseksi Suomen luontoa vastaan, että lajien monimuotoisuus Suomessa säilyisi.