Keskustelut Harrastukset Meitä on moneksi

Esillä 9 vastausta, 1 - 9 (kaikkiaan 9)
  • Meitä on moneksi

    Suosittu viidentoista kilometrin mittainen ulkoilureitti kulkee Ilmajoen ja Seinäjoen alueella sijaitsevan Kyrkösjärven ympäri.
    Nyt luonnossa liikkujat ovat joutuneet yksityisen maanomistajan oudon ja vaarallisen oikuttelun kohteeksi. Kunnallinen liikuntareitti on kulkenut toistakymmentä vuotta yksityisen maanomistajan pienen metsäpalstan kohdalla.

    Ensiksi oli rakennettu puisia barrikadeja, joita oli sotkettu jäteöljyllä. Pari viikko sitten hän alkoi maanrakennustöihin ja pilasi tämän kulkureitin maavalleilla.
    Viime viikolla mittavien maa-aineksesta, betonista ja oksista tehtyjen vallien lisäksi ulkoilijoiden liikkumista on estetty harjateräksestä tehdyillä terävillä ansapiikeillä, joita on kätketty alueelle.
    Polun esteet pitää ohittaa metsän tai rannan kautta, ja ohitusreiteiltä on löydetty teräspiikkejä.
    Ulkoilureitin varrelle kätketyistä terävistä ansapiikeistä on nyt tehty ilmoitus Pohjanmaan poliisilaitokselle.

  • Visakallo Visakallo

    Joitakin vuosia sitten meilläpäin oli vähän vastaava tapaus.
    Erään tienvarsiasukkaan mielestä ohi menevällä yksityistiellä oli liikaa kulkijoita, ja joskus meikäläinenkin joutui töistä kotiin tullessaan nostelemaan mutkan kohdalle viritettyjä esteitä pois ajotieltä.
    Oli pään kokoista kiveä, rautaharavaa piikit ylöspäin, polkupyörää ja kottikärryä!

    Metsuri motokuski

    Öljyn levitys maastoon on ympäristörikos. Ilmoitus poliisille rauhoittaa kummasti,

    Visakallo Visakallo

    Aloituksen tapauksessa on käytetty runsaasti aikaa erilaisten kulkuesteiden rakenteluun, harjateräspiikkien pätkimiseen, teroitukseen, asentamiseen maastoon ja risuilla naamioimiseen.
    Oikeus punnitsee aikoinaan, passitetaanko tekijä vankilaan vaiko hoitoon.

    Kuitupuunkasvattaja

    ”Oikeus punnitsee aikoinaan, passitetaanko tekijä vankilaan vaiko hoitoon. ”

    Nämä molemmat hoitomuodot tulevat yhteiskunnalle kalliiksi.

    Kaikki voittaisivat, jos Kyrkösjärven ympärille syntyisi nopeasti sopu retkeilyreitistä. Saattaa olla, että asiassa on yritetty jo sopia, mutta jääräpäisimmät pitäisi saada sopuun asiassa mieluummin porkkanalla kuin kepillä. Raha ei aina ratkaise, vaan muut suostuttelun ja houkuttelun keinot kannattaa ottaa käyttöön.

    Ilmajoen tapauksessa voisi tutkia myös vaihtoehtoja, joita on käytetty alueella satoja vuosia: Jos kyläkunnan etu vaatii näin toimitaan ja maanomistaja saa kohtuullisen hyvityksen. Muuten oltermanni kokoaa miesporukan ja kun sakilla neuvotellaan, tulosta syntyy. Silti maanomistaja saa vielä kohtuullisen hyvityksen.

    Vanhan kansan menetelmissä oli monta hyvääkin asiaa… ja sopu säilyi seutukunnassa.

    Visakallo Visakallo

    Laajentaakseni hieman aloituksen aihetta on sanottava, että kyllä meitä palstalaisiakin on aika moneksi.
    Vanhan palstan aikaan oli niitäkin, jotka uskoivat puiden Suomesta loppuvan, ja sen takia ainakin avohakkuut olisi pitänyt kieltää.
    Jonkin ajan päästä jotkut alkoivat puolestaan hokea, että Suomen metsät kasvavat tuplaten sen mitä puuta käytetään ja sen takia metsänuudistamiset pitää jättää herran huomaan.
    Mikähän siinä onkin, että nykyään kun oikeaa tietoa on hyvin helposti saatavana ja liikkuminenkin on hyvin vaivatonta, jotta voisi todeta asiat ihan omin silmin, eräänlainen uustietämättömyys ja suoranainen poppausko on kuitenkin vallannut alaa.
    Uuden hallituksen ensimmäisiä tärkeitä tehtäviä onkin lyödä halolla päähän näitä höyrypäisimpiä metsäpoppamiehiä.

    jees h-valta

    Eikö kuusiuskontokunta siedä alkukantaista luonnonvaratuntemusta?
    Meidän metsävarallisuutta ei uhkaa mikään ”poppauskot” vaan aivan yksiselitteisesti liian yksipuolistunut viljelymetsätalous. Monipuolisuus olisi hyve jolla kaikki saisivat elää ja hengittää oman metsäajattelun mukaan ja kaupallisen pitää tehdä itsestään houkutteleva HINNOITTELULLA! En eds käsitä että jotkut pitävät vielä järkevänä painaa kuusta turpeeseen lähes hullunlailla tällä hintatason reaalilaskulla. Puuta kyllä myydään myös hullunlailla jos se tuntuu olevan muultakin kuin tukin hinnalta edes heikon ja välttävän tienoolla.
    Suomennettuna kuituun hintaa lisää ja sitä tarjotaan yli tarpeen varmasti. Kuten kummakyllä nytkin. Lahjoitetaan.

    Korpituvan Taneli Korpituvan Taneli

    Nyt on Puun takunen hiukan horjahtanut liiaksi siihen suuntaan jonka muuan mummo puki sanoiksi ”Onhan se totta kun son oikeen präntättykin”.

    Tuossakin kiistassa on taatusti se toinenkin osapuoli. Ei kukaan ole vielä todistanut että juuri maanomistaja olisi esim ansapiikkien asettaja ja onko sellaisia edes olemassa. Lehtitieto on aina lehtitietoa.

    Tälläiset asiat pitäisi aina käsitellä yhteisesti, kaikkia osapuolia kuunnellen. Kuten kuitupuun kasvattaja esitti.
    Monesti kunnat ovat kovin kovakorvaisia maanomistajan kohtuullisillekkin esityksille. Seinäjoella on toinenkin vähän merkittävämpi näyttö tästä lähiajoilta.

    Muuten mielenkiintoinen tapa sotkea aloittajan toimesta täysin erillisiä aiheita samaan ketjuun. Aiheen rönsyily on ihan eri asia sitten.

    Terveisin: Korpituvan Taneli.

    Svedu Petteri

    Kyllä asia taitaa olla niin, että reitti pysyy vain sovinnolla siinä. Jos reittiä ei ole kirjattu mihinkään viralliseen järjestelmään, eikä ole tierasitteen tapaista, niin minkäs sille maanomistajalle voi. Siinä nyt vain menee polku, jossa ihmiset kävelee jokamiehen oikeudella. Maanomista nyt vain sattuu kaivamaan ojia ja puita polulle. Kukaan ei kiellä loivapiirteisten kuoppien ja ojien kaivamista omalle maalle. Sen sijaan kaikki ansat ja jäteöljyjutut ovat rikollista toimintaa.

    Nyt pitäisi jonkun, joka on hyvissä väleissä ko. henkilön kanssa, keskustella että mistä homma kiikastaa? Voisiko reittiä esim. hieman muuttaa, jotta hän olisi tyytyväinen? Pieni rahallinen korvaus kunnalta?

    Visakallo Visakallo

    Tanelille vastaisin, että työelämässä olen kyllä tottunut siihen, että pohjalaisiin on voinut kaikkein eniten täällä Suomessa luottaa.
    Tapahtumat olivat ko.polulla jatkuneet jo pidemmän aikaa, joten tuskin lehtiedot ihan perättömiäkään oli.
    Aikoinaan kotikylällä eräs isäntä viritti maillaan kulkevan, kyläläisten käyttämän polun yli ruosteisen piikkilangan n. 10 cm korkeuteen maanpinnasta. Paikka oli lisäksi pimeän kuusikon kohdalla, joten langan havaitseminen oli todella vaikeaa. Muutamat kumisaappaat siinä kulkijoilta puhkesi, onneksi ei käynyt kenellekään pahemmin.
    Ihmismieli on joskus aika erikoinen!

Esillä 9 vastausta, 1 - 9 (kaikkiaan 9)