Kyllä metsäala tarvitsee koulutusta nimenomaa suorittavan työn tekijöiden osalta. Käytäntö on näyttänyt, että kuljettajakoulutuksesta tulee aika paljon ”nahkamunia”, eli kavereita, joilla ei ole todellisia työhaluja ja niitä, joilla ei kertakaikkiaan motoriikka riitä urakoitsijan elättämiseen, sekä niitä, jotka eivät osaa tehdä kunnollista jälkeä – niin tavarassa kuin harvennuksen laadussa.

Suorituksissa on niin valtavia eroja, että ei uskoisi samaksi metsäksi, kun vertaa eri kuskin jälkeä. Menee tukkia kuituun, ei tule sahakuitua / parrua, isoja latvoja väärän katkonnan takia, jätetty huonoja, vaikka on otettu hyviä, kolhittu jääviä, ajouraverkko suunniteltu ja toteutettu päin persettä. ynnä kaikkea mahdollista.

Se hyvien konemiesten häipyminen muihin hommiin on suuri ongelma, koska he ovat haluttuja lähes alalle kuin alalle. Hyvästä konekuskista kannattaa urakoitsijan pitää kiinni. Jotkut maksavat jopa palkan myös siltä ajalta, kun koneet seisovat.

”Kohta tuntuu että pelimaailma on se ala jolla ne rahat tehdään. Metsäala taitaa olla kohta aika vanhanaikaista.”

Fiksuimmat onkin varmaan jo siirtyneet koodaamaan pelejä metsänhakkuusta. Ostin oheisen pelin kirjastoon, eipä ehdi kauaa hyllyssä odottamaan lainakertojen välillä, kun joku piltti sen taas kotiinsa kantaa ja harjoittelee puunkaatoa. Jos ei näin kasva hyviä metsätyömiehiä niin ihme on.

Eikö voitaisi tehdä niin, että pudotetaan hirvikanta 10 000:een ja pelillistetään loppu.

Pelissä ammutaan hirviä, tehdään aika vaikeaksi. Kun saa osuman, siitä menee tieto suoraan nettiruokakauppaan ja jonkun ajan kuluttua tupsahtaa postilaatikosta muutama kiloa mureaa sisäfilettä.  Mitä parempi osuma, sitä suurempi filee.

Metsästäjät väittävät, että harrastukseen kuluu ainakin 1000€ rahaa vuodessa. Sillä saa pelattua 50kg luomunaudan paahtopaistia.