Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Metsäkeskus selvitti: Ensiharvennuksista lähes 60 prosenttia metsälain vastaisia….Onkohan näin? Epäilen kyllä, lakiahan muutettiin niin ettei mikään ole laitonta…..
Konkretiaa puuttuu sekä Jovainilta että Perkolta. Paljonko puuta on metsässä ja minkä kokoisia, jos se on pääomavaltainen? Millainen on Perkon tuottava metsä? Nämä jäävät ikuisiksi arvoituksiksi, eikä kukaan saa mitään eväitä omaan metsänhoitoonsa näin ympäripyöreistä ohjeista.
Poikkeaako Jovainin metsänhoito Tapion ohjeista? Missä kohtaa ja miksi? Ohjeet ovat avoimia uusille avauksille jos hyvät perustelut löytyvät.
Ns. jatkuvan kasvatuksen väittämät eivät ole sen huonompia, kuin muutkaan täällä esitetyt väittämät. Jatkuvaa kasvatusta on käytetty aina – sulkuaikanakin, kun on vapautettu taimistoja ja nuorta metsää. Sitä ei tehdä nykyisen lain aikana, kun pienaukkoja ja poimintahakkuuta tehdään taimettumista varten. Se ei vielä takaa uuden metsän syntymistä. Virheenä voidaan pitää myös, kun hakataan parhaassa kasvu ja tuottokunnossa olevia metsiä aukeaksi, kun vaihtoehto on edelleen kasvatus. On hyvä vaihtoehto myös korjuun kannalta, jos sitä verrataan huonon arvosanan saaneeseen korjuuseen ja nuoren metsän hoitoon.
”…Miksi on raivaamaton?…” No siksi kun raivaamattomia leimikoita putkahtaa korjuuseen silloin tällöin, ja tämäkin myhistyksen valtakirjakauppa, myyty raivattuna.
Pointti edellisessä pakinassa oli se, että harvoin metsämaat ovat pöytälautoja. Ja tässä haastetta kerrakseen.
Jovain: ”kun on vapautettu taimistoja ja nuorta metsää. Sitä ei tehdä nykyisen lain aikana, kun pienaukkoja ja poimintahakkuuta tehdään taimettumista varten.”
Mitähän Jovain oikein kirjoittaa? Eihän ylispuiden poisto ole hakkuuvalikoimasta mihinkään kadonnut.
Ylispuiden poisto on aivan tavanomainen ja usein minunkin käyttämä harvennusmuoto jos seuraava puukerta on sopivan tasakokoista ja riittävä määrältään jatkamaan hiukan metsän kiertoa.
Juurikin viime viikolla teimme suojuspuuston poiston ku- taimikon päältä. Kaksi hehtaaria, 500 mottia, kasoille puinti ja plus-kelit. Hakkuutähteet ajettiin energiaksi ja jäljelle jäi oikein hyvä valmis taimikko. Puolella alalla jo n. 7-8 metrinen.
Säästöä tuli uudistamiskuluissa sen 3 tonnia + monet vuodet kasvua…
Puuki oikeassa, siis molemmat käytössä omissakin. Yläharvennuksen käyttöä kun puustossa on selvästi kaksi eri kokoluokkaa ja jäävä puusto jättää tasakokoisen ja kasvatuskelpoisen metsän. Silloinhan voidaan harventaa myös sitä alakertaa hiukan samalla. Ylispuun poisto onkin tulokseltaan sitten hiukan välistä onnenkauppaa kun ei aina tiedä kuskista tai senhetken säätilasta. Latvoja putoilee ja kolhuja tulee. Siitä seuraa lähes aina jälkeenjäävän puuston manutyönä siistintä. Sitä teen nytkin eräällä palstallani.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään