Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Metsäkeskus selvitti: Ensiharvennuksista lähes 60 prosenttia metsälain vastaisia….Onkohan näin? Epäilen kyllä, lakiahan muutettiin niin ettei mikään ole laitonta…..
Jos mo on ”syyllinen” toiminnallaan tai laiminlyönneillään tai lupansa perästä arvosteltavaan korjuujälkeen, tälle taholle kuuluu siitä myös vastuut. Sama kriteeri siirtyy myhistykselle valtakirjakaupoissa. Korjuun virheet ovat myös yksilöitävissä ja he kantavat oman sektorin vastuut.
Mikä siinä yleistyksessä oli huonoa? Keräsin siihen koosteen palstalaisten perusteluja huonolle korjuujäljelle. Älkäähän nyt alkako itseänne arvostelemaan: minkä kirjoitit sen kirjoitit.
Keskustelin asiasta erään keskisuomalaisen puunostajan kanssa. Oli sitä mieltä, että tutkimus saattoi olla huonosti tehty. Jossakin mittalinja kulki ajouran tuntumassa vaikka pitäisi mitata ajourien poikkisuuntaan. Saattoi olla vajaapuustoisuutta esimerkiksi kallioisen maaston vuoksi. Pohjapinta-alat saattoivat olla alle suositusrajan. Tätä emme kumpikaan pitäneet virheenä, jos puita on tarpeeksi.
Siitä oltiin yksimielisiä, että ajourien risteykset ja kääntymispaikat ovat ongelmallisia. Kertoi, että seuraavalla ensiharvennuksella kokeilevat tyyliä, jossa ajokone pakittaa kuormansa kanssa eikä käänny.
Sinänsä on hyvä, että asiasta keskustellaan, mutta ongelma on, että koko metsäala leimataan yhden epämääräisen tutkimuksen perusteella.
Jäävän puuston mittaaminen on metsäalan yksinkertaisimpia toimenpiteitä. Se onnistuu lyhyenkin opastuksen jälkeen. En oikein jaksa uskoa, että siinä olisi suuria virheitä. Pohjapinta-alan suhteen Timppa on oikeassa. Jos on menty hakkaamaan liian pientä metsää, silloin pitää mitata runkoluku. Jos ajourat vievät 30% kuvion pinta-alasta, eikö silloin jonkun koelinjan pidäkin kulkea ajouran läheisyydessä? Pelkästään poikkiurien mittaamalla urien vaikutus jää liian vähäiseksi. Kallioisilla kohdilla puuta on harvoin hakkuuseen riittävästi. Jos niiltäkin kohtaa on hakattu, niin miksi? Eikö liian harvat kohdat pitäisi ajaa ”terät ylhäällä”.
Tietääkseni yksittäisen kuvion koealalinja vedetään pisimmän etäisyyden mukaan suoraan , ja sitten siihen säännölliset otantavälit. Suuremmilla kuvioilla säännölliset otantavälit ja – linjat joita on useita. Ei niissä katsota etukäteen urien suuntia eikä niiden sijoittumista.
”että: valvonnan puute, totuttu tapa konemiehillä, puunostajien ja maanomistajien epävirallinen hyväksyntä, armoton rahapula ja jokin muu syy oikeuttaa hakkaamaan ensiharvennuksia vajaatuottoisiksi ja metsälain vastaisesti, niin minun puolestani se käy. Mutta lopetetaan sitten näillä palstoilla keskustelu myös hiilinieluista ja monimuotoisuuden köyhtymisestä ja…”
Se, että edellä luetellut eivät ole nyt todisteena mihinkään kuten ei hiilinieluihin ja monimuotoisuusköytymiseenkään ole yhtä totuutta.
Niin mitattiin, kun olin pari kesää tutkimushommissa. Isolla kuviolla harvempi linja- ja koealaväli, pienellä pienemmät välit, koeala aina saman kokoinen. Siten saa sattuman osuuden mittaustulokseen minimoitua.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään