Metsäkeskus selvitti: Ensiharvennuksista lähes ….

Puustovaurioita saa ollakin tietty määrä ja kuorenpoistuman ala on määritelty, siksi ne ovat vähentyneet, kun pieniä vaurioita ei lasketa. Puustovaurioita tulee jokaisessa motohakkuussa jonkin verran.

Vielä yksi konkreettinen esimerkki siitä ,että ajourat on tehtävä palvelemaan myös seuraavaa suoritusta kuviollla.

Kohdalleni osui talvileimikko ,jonne piti mennä edelliskesänä vähän pienemmällä kalustolla korjatun enskan läpi. Suositus tietysti käyttää mahdollisuuksien mukaan vanhoja uria ja suorinta reittiä.

Enskan korjuussa oli käytetty 1070/810 koneketjua ilman teloja. Urat hakattu lievästi mutkaisiksi ajouran sulauttamiseksi maisemaan.

Mutkat mahdollisitivat juuri ja juuri edellämainitun koneketjun työskentelyn, mutta minulla ongelmat alkoivat jo ensimmäisessä mutkassa. Oli päätettävä , otanko suosiolla puun edestä vai leimata kaksi teloilla ja ottaa molemmat.

Voin tunnustaa ,että ajoura oli ihan oikeasti liian leveä suosituksiin nähden ,kun olin päässyt vajaan kilometrin taipaleen takana olevalle talvileimikolle. Tähän riitti mutkien oikominen ajokelpoiseksi kalustolle ,joka uraa joutui käyttämään. Reittikään ei ollut suorin mahdollinen , kun edellinen hakkuun toteuttaja oli rakennellut jos jonkinlaisia sigaaneita häivyttääkseen uran maastoon. Takuuseen en mene siitäkään ,pysyikö uran varsi edes lakirajojen sisällä ,mutta muuta tapaa ei voinut käyttää , mikäli se talvileimikko haluttiin hakata.

Sen verran voin lohduttaa ,että esimerkki ei ollut yksityisen maalla. Kerroin  esimerkin siksi ,mitä voi seurata ,jos joudutaan käyttämään erikokoisia koneketjuja samoissa maisemissa. Urat on mitoitettava suurimman tarpeiden mukaan. Jos uraa joudutaan levittämään , vaihtoehtoja on vähemmän ja se ainoa vaihtoehto levittää uraa kohtuuttomasti , kun lähimmät puut on jo poistettu.

Siis urat alusta-alkaen riittävän leveiksi ja suoriksi huomioiden myös reunapuiden vaatima tila niiden järeytyessä seuraavaan harvennukseen mennessä.

PS. Ongelmia on varmasti niillä ensiharvennukseen tulevilla nmk-kohteilla ,joilla korjuu on tehty koneellisesti ja kevyellä kalustolla. On enemmän sääntö ,että lakirajat paukkuu ,kun että harvennus onnistuu suositusten edellytyämällä tavalla.

Sattui olemaan kierrettäviä suokuvioita välissä.

Ja mitä 70- lukuun tulee , minä tein harvennukset siihen aikaan moottorisahalla ja puut ajettiin hevosella. Edellä mainitussa tapauksessa olin töissä yli 3 metriä leveällä koneella ,joka on kyseisen konemerkin tuoteperheen pienimpiä, ei edes keskiraskas.

Tomperille          Metsäkeskuksen lisäksi selvityksessä oli mukana Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija Tiina Mäkipää. Hän teki selvityksen tulosten perusteella pro gradu -työn Ensiharvennuksen laadun vaikutus metsikön puuston määrään, kasvuun ja hiilensidontaan.

Näin sellaisen kovankasvun kuusikon ensiharvennuksen, jossa olisi urajaoissa sanomista, vaikka konemies en ole mutta sanon kuitenkin.

Otetaan motolla alku ja lähdetään painamaan  ( kyseessä 8 pyöräinen keskikokoinen combi). Sarkajako sitten kaventelee välillä uraväliä ojineen liian kapeaksi. Urien päiden poikkiura oli harvennusleimikon puuston rajasta niin ettei puuta jää kuin rivi tai puolitoista.  Sama oli viimeinen pitkänsivun ura, puurivi välillä ei sitäkään. Eihän se noin voi mennä mielestäni millään. Puuta oli rajusti 25v kuusikko ja myös samanikäistä koivikkoa.

Aloitin 14 ha:n ennakon suolla. Siellä tehdään Sampolla ja 810:llä haamu-urien kera. Varmasti parempi kuin se,että viime suotyömaalla oli edellinen harvennus vedelty motolla 2 uraa /sarka, ojien reunoilla puurivi !!???.

Jos haamu-uria ei haluta käyttää eikö tietyissä tapauksissa ,jos  se on mahdollista taloudellisesti ja siihen on saatavilla miestyövoimaa, urien käyttö olisi tuoton puolesta kannattavaa.