Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Metsäkeskus selvitti: Ensiharvennuksista lähes 60 prosenttia metsälain vastaisia….Onkohan näin? Epäilen kyllä, lakiahan muutettiin niin ettei mikään ole laitonta…..
Eikös kaikissa motoissa ole vimpan päälle tarkat mittasakset aina mukana? Kai niillä voi mitata jäävän puuston läpimitan parissa minuutissa ihan oikein, sen verran ehkä kannattaa jaloitellakin välillä.
”…Minä en raski tarttua kouralla jätettävään runkoon…”
Kun halutaan oikein saivarrella, motolla saa pelkän halkaisijan etuterillä näyttöön ja rinnankorkeudelta. Rullat ja takaterät poissa ollen jäiseen puuhun ei tule mitään jälkeä. 15m:n päähän sorkoteltuna ei mahda onnistua…
Puomimittaus on suuntaa antava, koska PPA:n määrityksen lopputulos on joka tapauksessa suuntaa antava jos läpimitta mitataan yhdestä tai muutamastakin puusta jotka ovat valitut silmämääräisesti. Mitä tulee motolistaan niin sehän tosiaan kertoo vain poistettujen puiden mittatiedot ja ainakin jos harvennus toteutetaan alaharvennuksena, poistettujen puiden paksuus pitäisi olla alkaen sieltä ohuemmasta päästä.
Kuvituskuvan metsä olisi pitänyt harventaa. Pienemmistä puista osa kuolee ja osa sinnettelee hengissä ja ei kasva, mutta haittaa isompien puiden kasvua. Hyvä esimerkki metsästä, jonka kasvu hiipuu ilman harvennusta.
Olen kierrellyt metsälan ammattilaisten kanssa lukuisia kertoja arviouimassa sopivaa harvennusajankohtaa. Tapion taulukot antavat osviittaa, mutta lopullinen rastkaisu on tehtävä puiden latvuksia tarkastelemalla. Joskus kävi niin, että todettiin, että olisikin pitänyt tehdä harvennuspäätös jo edellisellä kerralla.
Harvennuksen tarkoituksena on siis pitää puiden latvukset mahdollisimman elinvoimaisina. Sopiva harvennusaika on vain muutama vuosi. Jos harvennus viivästyy, niin latvus supistuu liikaa, mikä vaikuttaa puun kasvua heikentävästi koko sen loppuiän. Edellä kuvattuihin kokemuksiin perusten on vähän liian aikaisin tehty harvennus mielestäni turvallisempi vaihtoehto kuin liian myöhään. Siis yhtenä mittarina käytetty puiden yhteenlaskettu hehtaarikohtainen poikkipinta-ala voi olla alhainen, jos puiden lukumäärä on riittävä ja latvukset kunnossa.
Liian leveät ajourat ovat eräs ongelma, mutta ratkaisu ei ole helppo. Pienillä koneilla jouduttaisiin tekemään enemmän ajouria. Eräs todellinen ongelma on pienet harvennettavat kuviot, mikä väistämättä lisää ajouria.
Kuusikolle riittää 2 harvennuskertaa. Loppukasvatus tiheydessä 500-600 runkoa/ha. Männikölle 3 kertaa olisi paras vaihtoehto. Viimeinen harvennus tiheyteen 350-400 runkoa/ha. Silloin saadaan laatutukkia. Koivikolle 3 kertaa on välttämättömyys ja harvennusten on oltava mieluummin etuaikaisia ja rajuja. Viimeinen harvennus tiheyteen n 250-300 runkoa/ha.
Tuo, että harvennettavat kuviot ovat usein pieniä, on mielestäni paha haitta, koska silloin ajouria tulee väistämättä liikaa.
Omat kokemukseni tukee Timpan ajatuksia. Ensiharvennukset olen pyrkinyt suorittamaan silloin, kun ostaja mieluusti ostaa. Eli mieluiten heti, kun on kelvollinen harvennukseen. Jos harvennusta liikaa myöhennetään, tulee kasvutappiota latvusten supistumisen myötä, myös hontelot puut myrskylle ja tykkylumelle alttiimpia.
”Puomimittaus on suuntaa antava”, mutta täysin rittävä ja tarkoituksenmukainen oikein tehtynä. Motolistan kapulat ovat pakostakin poistettuja puita, koska niitten perusteella kertyy motit…
Sapiskaa metsänomistajille HS.fi:ssä eli oma kommenttini. Viittaus maamme metsien kasvun taantumaan on mukana siksi, kun sen syyksi epäiltiin muun muassa liian voimakkaita harvennuksia.
Viime vuosien männyn kasvun taantumaan pohjoisessa osassa maata on löydetty muitakin selittäjiä kuin voimakkaat harvennukset, eli runsas käpyjen tuotanto ja kuivat kasvukaudet.
Tarkistusmittauksissa havaitut nuorten metsien liian voimakkaat harvennukset johtuvat aika usein todennäköisesti siitä, että edeltävät vaiheet on tehty huonosti, eli taimikko on varttunut liian tiheänä ensimmäiset vuodet. Kyseessä on metsänomistajan laiminlyönti, joka johtaa latvusten supistumiseen, runkojen riukuuntumiseen, kasvutappiohin ja lumituhoihin.
Uudessa metsän tukilaissa Metkassa suositus on että alle 8 metrin pituusvaihessa koivikossa jätetään enintään 1200 runkoa taimikonhoidon jälkeen ja havutaimikossa enintään 2500 runkoa. Kuusikossa riittää kyllä mainiosti hieman vähempikin määrä, vaikkapa 1800 runkoa.
Yli 8 metrin vaiheessa havutaimikon tuetussa nuoren metsän hoidossa saa jäädä enää 1500 runkoa, mikä voi olla männyn laadun ja ensiharvennuksen kertymän kannalta jo hieman alhainen luku.
Mieluiten siis hoidetaan taimikot kunnolla nuorina. Silloin ensiharvennukseen tultaessa voi riittää kevyt ennakkoraivaus. Näin toimien harvennuksen taloustulos ja jälki ovat hyvät.
Tapion harvennusmalleissa on kyllä joustoa sen mukaan, ollaanko rehevällä vai karummalla kasvupaikalla eli tarvitaanko ja tavoitellaanko yhtä, kahta vai kolmea harvennusta ennen päätehakkuuta. Jos tavoitellaan useaa harvennuskertaa, metsikkö jätetään tiheämmäksi.
Kovasti on asemasodaksi mennyt puomimittaajien ja muiden välinen keskustelu. En voi ottaa kantaa minkään mittauksen puolesta, koska itse olen mitannut vain relaskoopilla ja tallmeterillä puustoja ja onkivavalla taimikoita. Mutta olipa mittaustapa ollut harvennusvaiheessa mikä hyvänsä, eikö voitaisi olla siitä yhtä mieltä, että kovin hyvin se ei ole onnistunut. Jos Metsäkeskuksen julkituomat tulokset ovat paikkaansa pitäviä. Ja luulen, että ovat. Ainakin omissa maisemissa liikuttaessa olen ensiharvennuks ista huomannut että todella harvaksi menevät, lähtötilanteessa huolimatta.
Kun harvennuksen tarkoitus on suosia elinkelpoisia puita ,jää lopputulos harvahkoksi riukuuntuneiden ja latvuksensa menettäneiden puiden poistamisen vuoksi. Mitä pitempään latvukset( myös juuret) ovat supistuneet ,sitä vähemmän kasvatuskelpoisia puita jää harvennuksen tuloksena mittaustavasta riippumatta. Harvennuksessa tarkastellaan ensisijassa puuston lastua ja elinkelpoisuutta ja vasta sen jälkeen aletaan mittailla ,onko puita liikaa tai liian vähän.
Latvukset saadaan hyvin ”näppärästi” supistumaan liikaa jo ennen ensiharvennusikää ,jos taimikko kasvatetaan hoitamattomana tai pahimmillaan pyritään tuottamaan energiapuuta.
Miksi sitten esim. valtion mailla näkee hyvin harvoiksi hakattuja eh kuvioita. On pinta-alaa, taimikkovaiheessa hoidettu hyvin, jos ennen hakkuita kanervaa kankeampaa ollut niin varmasti ennakkoraivattu. Ppa 11-14 hakkuun jälkeen, hakkuussa keskiläpimitta pudonnut useita senttejä. Tosin voihan se olla, että on annettu työohjeeksi tuo harvuus. Mutta näin vanhan metsäammattilaisen mielestä vajaatuottoiseksi ovat menneet.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään