Keskustelut Metsänhoito Metsälannoitteiden levitysmäärät

  • Tämä aihe sisältää 121 vastausta, 27 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 6 vuotta, sitten Puuki toimesta.
Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 121)
  • Metsälannoitteiden levitysmäärät

    Mielenkiinnosta kyselen, onko läsnäolijoilla havaintoja kasvatus- tai terveyslannoitteiden eri käyttömäärien vaikutuksista, vaikka tietysti METLA ja Yara ovat selvittäneet tässä vuosikymmenien aikana keskimääräiset optimimäärät.

    Onko teillä paukkunut mäntyjä halki yliannostellun nitraattitypen voimalla tai onko paras kasvunlisäys jäänyt pienten käyttömäärien vuoksi mustikanvarvuille? Tarinoita otetaan vastaan.

  • ollikolli

    Mista loytyisi kunon tietopaketti milloin ja mita kannattaa lannoittaa ja milla? Itsella vain paatehakuuta odottavaa metsaa ja sitten juuri ensiraivattua kuusi/mantytaimikkoa. Kiitos vastauksista etukateen

    Jätkä

    Hyväkuntoinen ja-kasvuinen päätehakkuuta odottava tukkipuusto on yleensä kiitollinen lannoituskohde. lannoituksen jälkeen kannattaa odotella ainakin kahdeksan vuotta, että saa liiat ravinteet pois maasta.

    Koivikkoa ei lannoitella.

    Tolopainen

    Onko lannoittamiselle jokin erityinen syy puun ylitarjontatilnateessa, kun hinnat laskevat joka vuosi. Valtio tukee toimintaa, joka ennestään lisää puun ylitarjontaa. Kohta joudutaan maksamaan päästömaksuja hakkuista. Kannattais ehkä ostaa Koskenkorvaa noilla metsäapulantarahoilla.

    Jätkä

    Jotkut ovat sitä mieltä, että kun puunhinta on pudotettu alas, niin vastaisku on tuottaa enemmän ja nopeammin.

    Sen toiminnan tuloksena on ns. ”paskainen loppu”. Hinnat tulevat ylitarjonnan avulla laskemaan jatkossakin, joten ainoa valo tunnelin päässä on, että kasvatetaan korkealaatuisia mäntytukkeja ja kun ne ovat oksattomia ja suoria, lannoitetaan niiden kasvupaikkaa.

    Kuitupuuta ei kannata muutenkaan kasvattaa, joten sen lannoitus on hullun hommaa.

    Jean S

    No siis siitähän lähdetään, että ravinteiden liikasaanti voi aiheuttaa kasvuhäiriöitä ja että yksittäisen puun ravinteiden tarve on riippuvainen muiden kasvuun tarvittavien asioiden (vesi, valo jne.) saatavuudesta ja näin myös olennaisesti sen yksittäisen puun koosta. Lisäksi kannattaa ottaa huomioon se, että ravinteita tulee maaperään ensinnäkin näistä raivaus- ja harvennusjätteistä (lähinnä lehdet ja neulaset) sekä jonkin verran myös valumavesien mukana. Sitten se, että minä suojelen harmaaleppää mäntyvaltaisilla kuvioilla, se on jo henkimaailman asioita, mutta toisaalta miksi se ei vaikuttaisi, onhan niilläkin ne typensitojabakteerit…

    Toinen lannoittamiseen vaikuttava metsänhoidollinen periaate on se, että otetaan huomioon toimien taloudelliset vaikutukset. Ensinnäkin tulopuoli. Käytännössähän metsän arvo kasvaa erityisesti silloin, kun puuta siirtyy tavaralajista toiseen, eli siis taimikon ”olematon” puu muuttuu ainespuuksi ja toisaalta kun kuitu muuttuu tukiksi. Tästä voitaisiin vetää johtopäätös, että taimikoita ja keski-ikää lähenteleviä metsiä kannattaisi erityisesti lannoittaa. Edellisessä kappaleessa mainituista syistä taimikoita ei kuitenkaan yleensä lannoiteta, koska taimikon puut ovat pieniä ja sen vuoksi vielä vähäruokaisia. Kokemusta ei ole, mutta kun tässä nyt on viime vuosina uudistettu vähäravinteisiakin kuvioita kuuselle, niin voisi ounastella, että ne saattaisivat jossain vaiheessa kyllä lannoituksesta hyötyäkin. Menopuolen (ja ajanmenopuolen) osalta taas joutuu laskemaan, onko millainen alue lannoitettavissa kerralla ja onko alue ylipäätään liikuttavissa a) helikopterilla b)traktorilla c) vain jalan.

    Ollikollille vastauksena, että katsoisin ne päätehakkuuta odottelevat metsät läpi ja inventoisin, onko siellä jotain sellaisia alueita, joissa tuottoa voitaisiin lannoittamalla parantaa ennen päätehakkuuta. Käytännössä tällaisia voisivat olla esimerkiksi edellisessä harvennuksessa hiukan ylitiheiksi jääneet alueet, joissa tukkiosuus rungosta voisi vielä lisääntyä.

    Tolopaiselle sen verran, että Tolopaisen (mahdolliset) metsät kannattaa laittaa välittömästi myyntiin esimerkiksi tori.fi:hin, niin säästyy välityspalkkiolta. Jos kuitenkin sijoituskohteestaan ei raaski luopua, kannattaa pohtia, miten saa omistamastaan maasta ja sillä jo kasvavista rungoista mahdollisimman paljon irti. Tällöin lannoituskin saattaa näyttää järkevältä investoinnilta.

    A.Jalkanen

    Metsän myynti tori.fi:ssä on toivottavasti vitsiksi tarkoitettu. Ilman välittäjää ei kannata metsää myydä.

    lannoitusta koskien on tullut hyviä neuvoja. Peltometsityksissä ja muutenkin jos epäilee ravinne-epätasapainoa, kannattaa hankkia viljavuustutkimus neulasnäytteelle. Ei ole kallis hyötyyn nähden.

    Pete

    <span style=”font-family: ’Arial’,sans-serif; font-size: 10pt;”><span style=”color: #000000;”>Kivennäismailta ei neulasnäytteitä kannata paljoa ottaa. Hyötyä ei juurikaan ole. Peltoviljelyssä olleista maista tiedetään, että boorilannoitus on käytännössä aina hyödyksi. Neulasanalyysin kustannuksella saa jo nestemäisen boorin hehtaarin alalle.</span></span>

    <span style=”font-family: ’Arial’,sans-serif; font-size: 10pt;”><span style=”color: #000000;”>Turvemailla ravinneanalyysi saattaa olla tarpeen. Turvemaillakin pääsee kuitenkin jo pitkälle kun selvittää turvekerroksen paksuuden. Jos turvekerros on alle 40cm paksu niin 3kl puusto saa jo pohjamaasta fosforin ja kaliumin. Tilanne näkyy kyllä neulasissa ja latvuston kunnossa, mutta niiden tulkintaan tarvitaan kokemusta.</span></span>

    <span style=”font-family: ’Arial’,sans-serif; font-size: 10pt;”><span style=”color: #000000;”> </span></span>

    <span style=”font-family: ’Arial’,sans-serif; font-size: 10pt;”><span style=”color: #000000;”>Neulasanalyysikin on lopulta vain yksi apukeino ravinnetilan määrittämiseen. Metsämiesten ja -naisten perusosaamiseen pitäisi kuulua typpilannoitustarpeen/kannattavuuden tunnistaminen. Tämä on toki osaamista jota kaikilla ei ole eikä se kaikille voi edes kehittyä. Ehkä vähän henkimaailmankin juttuja, mutta osa meistä pystyy ”aistimaan” mikä kunkin kuvion seuraavan järkevän käsittelyn tulee olla. Kysymys on ehkä näkemyksestä tai ”näkemyksellisyydestä”, sitä joko on tai ei ole. Näkemyksellisyyteen ja kokemukseen kun yhdistää neulasanalyysin tulkinnan niin sitten ollaan toki jo tarkalla tasolla. Parhaiten oppii kun pääsee metsään kokeneiden ja avarakatseisten metsänomistajien kanssa yhdessä miettimään ja keskustelemaan. Itse pidän neulasanalyysiä tarpeellisena vain poikkeustapauksissa ja toki Kemeran saamiseksi se on joskus tarpeen…</span></span>

     

    Jean S

    Mitä olen neulasanalyysejä teettänyt mhy:n kautta, niin laskut ovat olleet siinä 70-100 euroa. Sillä rahalla ei etämetsänomistajan kannata lähteä itse ajamaan. Sitä ei sitten voi tietysti koskaan tietää, että kenen metsänomistajan neulaspussista ne juuri sinulle tulleet tulokset on tehty.

    Nyt kun lannoitevalikoima on tällä hetkellä aika pieni (NP1, Suomensalpietari, Urea, tuhka ja bortrac sekä näiden lisäksi maatalouslannoitteet ja hankalasti levitettävät apatiitti ja biotiitti), niin käytännössä ne kriittiset kysymykset on, että onko turvetta yli 30 cm (eli tarvitaanko kaliumia), onko männyissä liian vähän neulasvuosikertoja (tarvitaanko lisäfosforia mukaan vai ei) ja onko selvästi hänkkyräisiä kuusia (tarvitaanko booria mukaan vai ei).

     

    hatelo

    Tori.fin kauttakin olen menestyksellä metsää ostanut ja katson sieltäkin tarjonnan joka päivä.. Taas pari viikkoa sitten typellä vajaat 10 ha lannoitin harvennettuja metsiä tutulla koneurakoitsijalla. Taidan ottaa tavaksi joka kesä lannoittaa 5-10 ha. Sellaiset 600 kg pistin nyt hehtaarille ja kun osa oli viljavan maan kuusikkoa, niin booriakin oli seassa.

    sikari

    A Jalkanen:” Metsän myynti tori.fi:ssä on toivottavasti vitsiksi tarkoitettu. Ilman välittäjää ei kannata metsää myydä.” Miksi ei? Kyllä näitä ”ammattilaisten” (mhy:n) myymiä ostaneena ja katsoneena en ainakaan niille antaisi omiani myyntiin.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 121)