Metsän hävitystä

Et kai sinä Kahlschlag väitä, että on perusteetonta invastointeja tehtäessä tehdä laskelmia kannttavuudesta, vaan pitää toimia umpimähkään, kun sitä kristallipalloa ei ole. Mieti nyt vähän! Pitäisi muka tehdä isoja investointeja umpimähkään. Ei hyvänen aika näin taloudellisesti missään toimita. Kuten aiemminkin totesin yritän itse kartttaa suuria riskejä metänhoitoon investoidessani, kun en erityisemmin  pidä tuosta kristallipallosta.

R.Ranta: ”Kun teen investoinnin mihin hyvänsä, niin taloudellisessa mielessä tarkastelen ainoastaan sitä, saanko riski huomioiden omani korkoineen takaisian. Metsä ei ole tietenkään millään tavalla poikkeus tässä suhteessa.”

Kuinkahan moni omaan käyttöön tarkoitettu omakotitalo tai asunto-osake olisi jäänyt kokonaan hankkimatta, jos tuota olisi kirjaimellisesti noudatettu? Asuntojen arvojen eriytyminen eri puolilla valtakuntaa on ollut Suomen oloissa ennennäkemätöntä. Toivottavasti metsänomistusta ei odota jatkossa vastaava kohtalo.

Puukin teoria ei päde käytännössä. ( Honkajoen pohdinnalla,  tyhjiössä ja ilman vastusta se olisi pyörinyt, heitti rakennelman nuotioon) . Myyntiä  jk puustosta on ollut  jo ennen sitä päätehakkuun aikaa 60 vuodelta. Silloin  tämä aukontekijä riemastuu vasta kun saa eka rahat 60 -80 vuoteen !   Laskelmassani on tämä herja kyllä huomattu ja myyntirytmi  jatkuu  katkeamatta. Pääoman kustannus ei kasva . Sijoitukset  rinnalle tuottaisi 50 vuodessa voiton kolminkertaiseksi ”nylkyrien” korollakin.  Eka jaksollisen  30 v on kaiken tuhoava juttu! Se on ratkaiseva  ero systeemeissä.  Matemaattiset kaavat eivät ratkaise vaan aika ja arvopuun myyntituotto!

Metsä on siinä mielessä erikoistapaus, että investoinnin kiertoaika pitkä ja metsän arvo saattaa muuttua arvaamattomasti.  Sen takia on täydellistä itsepetosta olettaa, että joku laskelma on oikea.

Minun kokemusaikanani on nähty koivutukin arvon radikaali putoaminen ja sitten elpyminen.  Merkittävä muutos oli kuusitukin hinnan voimakas nousu mäntyä kalliimmaksi.  Kuitupuiden hintojen vaihtelut ovat olleet hurjia.  Ensiksi pitkäaikainen trendinomainen lasku.  Sitten ensiharvennus- ja koivukuidun tuplaantuminen.  Nyt taas lasku.

Metsätilakauppa kuitenkin käy kovilla hinnoilla.  Uskotaan Mark Twainin oppia, maata kannattaa ostaa, sillä sitä ei valmisteta lisää.  Metsä ei voi mennä konkurssiin kuten lähes mikä tahansa muu firma.  Jos syynää tarkkaan tilanteen, niin tilakauppa jää tekemättä.

Kuten täällä onkin kirjoitettu, niin yhdistelmä metsä joka tuottaa vakaata tuloa. minkä sijoittaa markkinoille on hyvä vaihtoehto.  Näin meidän taloudessa onkin tehty.

Olen ymmärtänyt (tai väärinymmärtänt) että RR ja Perko ovat siinä mielessä samalla karttalehdellä, että metsään kannattaa investoida mahdollisimman vähän. Parhailla paikoilla parhaisiin tuloihin tarvitaan investointeja muokkaukseen, taimiin, heinäykseen, Tricoon ja raivauksiin. Jos tämän kaiken teettää ulkopuolisella, kyllähän se vaatii uskoa ja toivoa. Nuori metsänomistaja voi vielä ehtiä itse korjata sadon, mutta varsinkin varttuneempi ja lapseton omistaja voi ajatella, että ei kannata. Jos panostukset jäävät metsän tarpeeseen nähden kovin vähäisiksi, voi olla parempi myydä metsät muille.