Keskustelut Metsänhoito Metsän hävitystä

Esillä 10 vastausta, 351 - 360 (kaikkiaan 382)
  • Metsän hävitystä

    Kolmisen viikkoa ehdin ihmetella kotopaikkani läheisyyteen tehtyä laajaa aukkoa, tai oikeammin useampia.

    Mielestäni tässä on tehty on oikea metsän hävitys.
    Kyseessä olevan männikkökankaan puusto oli enintään kuitumittaista mäntyä parhaassa kasvussa.
    Kun metsä vielä oli pystyssä mietin ohiajaessani että alkaisi olla ensiharvennusvaiheessa, pian tulivat koneet ja nyt on sellainen harvennus etteivät linnut aukon yli jaksa lentää ilman eväsreppua.

    Tähän uusi metsälaki antaa valtuuden.
    Hankintahinnan verovähennysoikeus vielä edistää metsien hävitystä.
    Onko tämä nyt sitä metsäteollisuuden vaatimaa puutavaran hankintaa?

    On todella pelottava ajatus palauttaa pinta-alaverotus yhdessä nykyisen metsälain seuraksi.

    Nyt luin maaseudun tulevaisuudesta että nuorten metsien hävitys on riistäytynyt käsistä.

    Kyllä pirulle on nyt annettu pikkusormi, ja nyt on mennyt jo koko käsi.

    On tässä jotain hyvääkin, hakkuuikää lähestyvien metsien arvo kasvaa kunhan niiden annetaan järeytyä.

    Tällaista toimintaa harrastiivat vanhan lain aikaan kulassit jotka ostelivat metsätiloja, mutta joku roti siinäkin oli.
    Nyt kulassit ostavat varttuneet kasvatusmetsät ja hakkavat keskenkasvuiset puustot .

    No, tämähän on sitä nopeakiertoista metsätaloutta.

    Tällä pelin ei suomesta kauan tule saha-, puusepän- tahi rakennepuutavaraa.

  • isaskar keturi

    Tähän keskusteluun, jossa käytetään sana investointi yhtä holtittomasti kuin nykyisin käytetään sanaa strategia, kysynpä: tiedättekö yhtään yritystä tai ketään, joka käsittelee metsänuudistamiskuluja tai taimikonhoitokuluja kirjapidossaan investointina? Ei koska ne eivät niitä ole. Ne ovat metsätalouden toiminnan kuluja. Niitä on opiskellessa käytetty ”investointeina” vertailtaessa eri toimenpiteiden kuluja ja niistä saatavia hyötyjä haettaessa mahdollisimman kustannustehokkaita toimenpiteitä. Tällainen laskentatapa ei sovi lainkaan kahden erilaisen metsäkasvatusideologian välisiin vertailuihin täysin toisistaan poikkeavissa kohteissa kuten ei myöskään metsätalouden ja jonkin muun liiketoiminnan kannattavuuksien välisiin vertailuihin.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    metsäkasvatusideologian välisiin vertailuihin täysin toisistaan poikkeavissa kohteissa

    Jos metsänomistajalla ei ole henkilökohtaista antipatiaa avohakkuuseen eikä kohteessa ole muitakaan syitä olla avohakkaamatta,  ja lisäksi metsikössä on kumpi tahansa vaihtoehto sääntelyn (lakien, sertifikaatin) kasvupaikan ja metsän tilan puolesta mahdollinen, vain silloin on kyseessä aito valintatilanne. Itselleni ei ole tällaista tullut vielä vastaan omalla metsäpalstalla. Rannat ja monimuotokohteet jäävät pysyvästi hakkaamatta ja Natura-kallioaluetta hoidetaan peitteisenä suojuspuumännikkönä.

    jupesa

    Jokainen tapaus pitää käsitellä sen hetkisen tilanteen mukaan eikä haihatella ottamalla jotain sata vuotta sitten olleita mahdollisia kuluja samaan vertailuun .

    Jos  jollain käsittelytavalla on mahdollista saada parempi lopputulos taloudellisesti , niin siitä päältä vähennetään uudistuskulut . Helppoa on vertailu useimmiten . Loppu tulon erotukselle lasketaan korkotuotto vaihtoehtoissijoituksessa. Siitä päästään vertaamaan toisiin vaihtoehtoihin.

    Perko

    Päättäjien tekemät virheet kostautuu monenteen polveen.  Paljaaksi hakatun jälkihoitotukien uudelleenkohdentaminen poistaisi taloudellisen jarruvaikutuksen, joka liittyy vuosikymmeniä kestävään, tulottomaan taimikkovaiheeseen, ja nopeuttaisi metsätalouden tuoton uudistumista merkittävästi.

    Tehokas malli (Jatkuva kasvatus): Tuki kohdennetaan harvennushakkuisiin, jotka tuottavat positiivisen rahavirran heti. Esimerkiksi 60 hehtaarin metsässä satoja tuhansia euroja tulovirtaa saataisiin nopeasti, kun rahat eivät haihdu tuottamattomiin kuluihin.
    Rahan uudelleenkohdentaminen muuttaisi negatiivisen kassavirran positiiviseksi, mikä itsessään on nopein taloudellinen ihmisikään sattuva uudistus.

    Perko

    Puukin ”vuorisaarnan opit,  unohtaa kärsimänsä paha”.   Saa niitä silti käsitellä ja ottaa opiksi.

    On käytetty myös ilmaisua ”Avohakkuiden pakkovallan kausi – synkkä jakso suomalaista metsähistoriaa” esimerkiksi Elonkehä-lehden artikkelissa, mikä kuvastaa kriittisempää jälkikäteisarviota aikakauden käytännöistä.
    Vaikka termiä ”huijaus” ei akateemisessa tutkimuksessa käytetä, metsähistorialliset analyysit ja julkaisut myöntävät, että metsänomistajia ohjattiin hyvin yksipuolisesti ja voimakkaasti avohakkuisiin perustuvaan metsätalousmalliin tuolloisen metsäpoliittisen suuntauksen mukaisesti.

    Karkea arvio saamatta jäävästä tulosta:  Jos oletetaan, että 60 hehtaarin metsä palautetaan tukkipuuvaltaiseen tilaan 40 vuoden aikana, ja käytämme aiemmista laskelmista saamatta jääneiden tulojen nykyarvoa esimerkkinä:
    Jatkuva kasvatus (tukkipainotteinen) tuottaisi 60 hehtaarilla 40 vuoden aikana noin 750 000 euron nykyarvoisen tulon.

    Metsäntutkimuslaitoksen ylijohtaja Viljo Holopaisen 1960-luvulla alaan vaikuttava näkemys oli, että talonpoikainen yksityismetsätalous on Suomen metsätalouden suurin ongelma, josta tuli päästä eroon tekemällä yksityismetsistä riittävän suuria kokonaisuuksia.   Radiossaa pidetty luento!

    KuneKoski

    Tuollaisella 60 ha:n tilalla 60 vuoden kiertoajalla voi 10 vuoden välein tehdä 10ha aukkoa, 10ha enskaa ja 10ha 2-harvennusta. Jatkuvassa kasvatuksessa jos tuo sama euromäärä haalitaan koko tilan alalta 10 vuoden välein, alkaa tilan puustopääoma väkisinkin pienenemään. Kertaluonteisestihan voi tehdä mitä vain, mutta kun tuossa nimessäkin on tuo sana ”jatkuva”, niin se vähän edellyttäisi, ettei menettely johda toiminnan hiipumiseen.

    Perko

    Siinähän se ero syntyy paljaaksihakkuuseen jo alun  40 vuoden aikana eikä perikunnan kolmannessa polvessa.

    jupesa

    Sinun laskelmat Perko on ihan /c:stä. Pitää verrata päätehakkuusta saatavaa tuloa tuohon jk:n pätkittäiseen tuloon, laskea molemmille tavoille tulevat vaihtoehtoistulot ja verrata niitä keskenään. Silloin päästään vasta oikeaan vertailuun . Useimmiten päätehakattuna kohde tuottaa selvästi paremmin kuin jk:n tyylillä harsittu.

    Perko

    Hyvä ystäväni Puuki, en nyt ihan kaikkea laskenut itse, on sellainen avustusohjelma, laiskuus ja omat voimat ei saattaisi ihan riittääkään monikerroksisen eksponentiaalisten funktioiden  selvittelyyn enää.  Mutta se asia; tuossahan on vasta 40 vuotta joka vastaa avohakkuun kiivainta tamppausjaksoa,  päähakkuun riemu antaa odottaa tuosta jopa reilun 20 vuotta!  Niin , tuo eri-ikäinen  jk  puskee myytävää silloinkin ja sen jälkeen.

    Mielenkiintoinen juttu: Avohakkuiden pakkovallan kausi – synkkä jakso suomalaista metsähistoriaa | Elonkehä

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Tuo Panu Kuntun kirjoitus on tullut aiemminkin luettua, mutta on ihan hyvä katsaus jatkuvan kasvatuksen historiaan.

    Lainaus: ”Lähteen mukaan Metlan johto oli tässä vaiheessa tietoinen jatkuvan kasvatuksen tutkimuksen hyvistä tuloksista, mutta koska menetelmä oli ilman tutkimusta jo julkisuudessa leimattu metsän vajaapuustoisuutta ja -tuottoisuutta edistäväksi, niin tilanne oli Metlalle kiusallinen.

    No, kriittisen tarkastelun kohteena ollut Lähde itse ei varmaan ole tässä asiassa kaikkein luotettavin lähde. Matti Kärkkäisen muistelmissa oleva tarina samasta ajankohdasta on erilainen. Jos oikein muistan, ongelmana oli mm. se että jk-kokeet oli puutteellisesti perustettu ja hoidettu – ei se että tulokset olisivat olleet liian hyvät.

     

Esillä 10 vastausta, 351 - 360 (kaikkiaan 382)