Metsän hävitystä

Lähteen osalta juttu taisi mennä niin, että koealueilta löytyi sinne istutettuja taimia.  Norokorven osalta olen kertonut moneen kertaan, ettei 8 vuoden aikana ollutn tullut uusia taimia hänen ohjeiden mukaan harvennettuun jk-metsään.

Tämä ei haitasnnut yhtään oikeita uskovaisia.

Perkolla on siis omakohtaisia kokemuksia harsintahakkuiden selvittelystä käräjillä ja vanhoilla päivillään purkaa katkeruuttaan palstalla.

Miksi puustopääomalle pitäisi laskea korkoa ? Jk:n puusto ei tuota korkoa korolle. Puun kasvu on eri asia. Tasaikäisen metsän tuotto jatkuu korkosijoituksissa, harsitun metsän kasvu ei tuota korkotuloja. ( kun vertaillaan erotuksen tuloa).

Useimmiten kangasmaisessa maastossa yli tiheänä kasvanut mänty jossa hoitotoimet aikanaan jäänyt tekemättä,riukuuntuu ajan oloon,eikä siinä auta enää harventaminen.Luultavasti tästä on kyse kun on hakattu.

Suomalainen aina ylpeilee metsänhoidollaan ja sillä että metsät ovat olleet nielu 1970-luvulta lähtien. Mielipide Hesarissa osoittaa, että kaiken voi nähdä toisesta vinkkelistä. Kaikki Marjan teesit on jo käsitelty moneen kertaan keskusteluissa. Silti omaksuttu näkökulma ei hänellä muutu. Tämä saattaa olla yleisemminkin pulma nettikeskusteluissa: tieto menee toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos – ilman sen syvällisempää prosessointia siinä välillä. Teeseissä on sen verran totta, että niitä ei pysty kokonaan kumoamaan. Metsäammattilainen joutuu selittelemään ja puolustuskannalle.

Marja Pajunen:

Tässä ”hyvin hoitamisessa” on tehty virheitä samoin kuin maanviljelyssä ja virheitä onkin alettu korjaamaan.

1. Luonnonmetsä on monilajinen. Eri lajit auttavat toisiaan selviytymään paremmin. Eri lajit ottavat maasta eri ravinteita ja ravinteita ja vettä kulkee sienirihmastoja pitkin puista toisiin.

2. Maan muokkaus tuhoaa sienirihmastoja ja aluskasvillisuuden juuria.

3. Keinolannoitteet tuhoavat pieneliöstöä, joka ylläpitää maan rakennetta ja elinvoimaa. Lannoitteet myös valuvat vesistöihin aiheuttaen sen pilaantumista ja kalakantojen tuhoa.

4. Metsien hoito on muuttanut ympäristön niin paljon toisenlaiseksi, että on syntynyt lajikatoa.

5. Lannoitteiden avulla nopeutettu kasvu tuottaa pehmeämpää, huonolaatuisempaa puuta. Sellunkeittoon se kyllä sopii.

6. Laajoillekin avohakkuualueille luonto siementää puita, joten istuttami en on tavallaan turhaa työtä, joka vie metsänomistajalta tuloja istutustyöhön.

7. On raportoitu liiallisesta harvennushakkuusta, jolloin järeäksi kasvavia jää vähemmän, mikä sekin vähentää metsänomistajan tuloja, jos metsää näiden tulojen takia omistetaan. Harvennushakkuun jäljiltä metsä vasta läpikulkematon ryteikkö onkin.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011682936.html

Kävin nyt kuitenkin pitkin hampain selittelemässä (ei ole julkaistu):

Mielipiteestä olen samaa mieltä: jos metsään.fi ehdottaa toimenpiteitä, järjestelmän osana voisi olla yksinkertainen metsänomistajan toiveiden kartoitus. Jos kyselyyn ei vastaa, järjestelmä voisi olla pelkkä metsävaratieto. Se voisi kuitenkin vinkata, että on olemassa metsänhoidon suositukset.

Kuten edellä Marja mainitsikin, korjaaviin toimiin on metsätaloudessa jo ryhdytty ja kehitystä seurataan. Sitä en tiedä onko jokaisessa metsäaiheisessa artikkelissa ja mielipiteessä tarpeen käydä samat asiat uudelleen läpi. Kommentoin numeroituja kohtia.

1. Eri kasvien tarvitsemat ravinteet ovat pääosin samat. Monilajisuudesta on kuitenkin hyötyä.
2. Metsänuudistusaloilla maata ei muokata kokonaan kuten pelloilla. Muokkaus varmistaa uudistumisen.
3. Typpilannoitteita en käyttäisi, mutta puutuhka ja boori ovat hyviä metsien kasvun varmistajia.
4. Lajikatoa koetetaan kääntää elpyväksi metsänhoidon ja sertifioinnin suosituksin.
5. Lannoitteiden avulla pidetään puun kasvu samalla tasolla sen elinkaaren loppuvaiheessa, jolloin viimeiset lustot ovat yhtä paksut kuin nuoremmat. Tämä ei heikennä puun laatua.
6. Istutus on monesti paras tapa uudistaa rehevä kasvupaikka: päästään heinäkasvuston edelle ja tulee kerralla valmista. Karummilla kasvupaikoilla on lisäksi käytössä kylvö. Luontaista uudistamista käytetään silloin, kun siihen on hyvät edellytykset. Metsälaki velvoittaa, että taimikko tulee saada aikaan tietyssä ajassa.
7. Liiallinen harvennusvoimakkuus voi johtua siitä, että edeltävä taimikonhoito tehtiin puutteellisesti; nuori metsä kasvoi liian tiheänä ja riukuuntui. Puita voi olla riittävä määrä mutta ne ovat ohuita. Aika korjaa tämän puutteen pian, jos puissa on vihreää latvusta hyvin jäljellä.