Tehostamisen varaa tosiaan on ja siitä toisaalla ollaan keskustelua käyty.

Puuntuotanto tuskin kuitenkaan Suomessa tukemalla tehostuu.

Suomen kansantalouden kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää nostaa metsien kasvua n 50 % nykyisestä ja lisätä vastaavasti puunjalostusteollisuuden kapasiteettia. Tämä on mielestäni ainoa tie nykyisestä ahdingostamme kohti parempia aikoja. Uskon, että puunjalosteiden viennillä + puun lisääntyvällä energiakäytöllä voimme lisätä vientiä ja vähentää tuontia siinä määrin, että pärjämme ilman velanottoa.

Edellytyksenä on, että ulkomaisella velalla pilviin hinattu kustannus- ja tulotasomme saadaan vastaamaan sitä tasoa, jonka oikeasti ansaitsemme omin voimin. Tämä on tietysti pitkä tie, mutta niin on myös puuston kasvun huomattava tehostaminen. Viherhörhöilyt ja jatkuvan kasvatuksen apostolit tietysti voivat myös lyödä kapuloita rattaisiin, mutta jossakin vaiheessa kyyti alkaa olla niin kylmää, että järki alkaa voittamaan tunteet.

Mielenkiintoisia nuo tavoitteet 50% kasvun lisäyksestä. Kuka muistaa parin vuoden takaista ilmapiiriä, jossa oltiin huolissaan lähinnä ylituotannosta? Kari Mielikäinen tosin esitti Metsäradiossa pakinan ruotsalaisista, joiden metsäpolitiikassa otettiin määrätietoinen puuston kasvun lisäys tavoitteeksi. Kari kysyi, ovatko ruotsalaiset meihin verrattuna metsäpuolellakin samanlaisia Hannu Hanhia, kuten jääkiekossa.

Tuon ajan suhtautumisen Karin juttuihin arvaa, mutta kovin lyhytnäköistä on se, jos ajatukset tähän tahtiin metsästä muuttuu.

Itse olen kasvun lisäyksen kannalla. Vastaus löytyy, kun luetellaan ne raaka-aineet, joita Suomessa ja maailmassa voi kestävästi tuottaa ja verrataan sitä nykyiseen käytössä olevaan valikoimaan.

Jos Jessen puheet tuesta laajennetaan kattamaan puun tuottamisen olosuhteita, silloin ollaan melkein samaa mieltä. Hirvikanta on ehkä konkreettisin esimerkki tästä aiheesta. Sen sijaan perinteinen tehottoman tuotannon rahallinen tukeminen ei ole ollenkaan itsestään selvä vaikutuksiltaan.

Ylituotantoa metsissä pitää olla ja mahdollisimman paljon. Vain se luo paremmat mahdollisuudet puuhun perustuvien uusien tuotantolaitosten perustamiselle. Eihän raaka-ainepohjaa pysty muutamassa vuodessa kovin paljoa lisäämään. Nytkin ehkä vain 2/3 metsistämme on teollisen käytön piirissä, ja hoidot niissä ovat joten kuten hallinnassa.

Tavoitteet metsien tuoton lisäämisessä pitää olla riittävän korkealla. Ei siihen tarvita yhteiskunnan rahoitusta. Riittäisi vain että turvattaisiin nykyistä paremmat edellytykset puuntuotantoon. Tässä hirvikannan alasajo olisi avainasemassa.

Leikkimielisesti vosi esimerkiksi ideoida, että hirviporukat pitäisi pyyntiluvista vapaan hirvenmetsästyksen lisäksi motivoida metsästykseen vuokraamiensa metsien osalta hoitamaan taimikoita. Se voisi käydä vaihtelusta viikonlopun jahtipäivien jälkeen.

Metsästysmaiden vuokraamisesta säästyneet varat ja tehdyn metsänhoitotyön tulo metsästäjille voisi toimia paremmin kyläyhteisöä yhdistävänä tekijänä kuin nykyinen pyyntilupiin sidottu hirvenmetsästys peijaineen. Jatkuvat hirviturmat sekä taimikkovahingot ovat paikoin kärjistäneet metsänomistajien ja metsästäjien suhteita niin, että vuokrasopimusten uusimisten kanssa on ollut jo pitkään ongelmia.