Keskustelut Metsänomistus Metsäomaisuuden viisas saattohoito

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 34)
  • Metsäomaisuuden viisas saattohoito

    Kuten tiedämme, elämme aikoja, joina metsätalouden tulevaisuus on todettu monessa mielessä uhanalaiseksi – on ympäristövaatimuksia, on laskevia puun hintoja, on riski verorasituksen noususta seuraavan hallituksen aikana, alati kalliimmaksi tulevat sertifikaattivaatimukset – ja niin edelleen.

    Näin ollen yksi mahdollinen ratkaisu on ennallistaa metsä niin sanotusti jääkauden jälkeiseen asuunsa, jolloin puussa oleva arvo mahdollisimman tehokkaasti voidaan siirtää muihin kohteisiin.

    Pyytäisin nyt arvoisia palstalaiskollegoita pohtimaan aivan kuvitteellista tilannetta, jossa kaveri, sanotaan vaikkapa Jonne, omistaa esimerkiksi noin 330 hehtaaria metsää. Metsiä sijaitsee eri lämpösumma-alueilla ja kokoelmaan kuuluu kaikkia kehitysluokkia 04:sta lukuun ottamatta, suurimmat kehitysluokat ovat 03 ja 02. Metsät ovat varsin kannattavasti lannoitettuja ja niissä on tehty myös kunnostusojituksia. Kaikki metsä on ostettua, kokonaisuuden rahallinen arvo on hiukan toista miljoonaa ja metsävähennystä on karkeasti käytetty 100000 ja käyttämättä 300000.

    Koska maapohjan myyminen laukaisisi verorasituksen, se ei välttämättä ole suotuista vaihtoehto. Toisaalta joku – olikohan Makarov – on esittänyt mallin, jossa metsävähennys hakataan ensin loppuun, jonka jälkeen jäännösmetsät siirretään yhtiöön. Kysymys kuitenkin kuuluu: jos metsästä olisi tarkotuksenmukaista ottaa rahat pois, missä järjestyksessä hävittäisitte metsät (tai siis puut metsästä)? Miten huomioisitte eri kasvuvaiheet ja sen, miten helppoa tai halpaa uudistaminen eri maapohjilla on?

    Ehdottaisin tässä laskuharjoituksessa, että laskennan tai arvailun tavoite on, että ”maa on autio ja tyhjä” vuonna 2033. Oletetaan, että vuonna 2027 eduskuntavaalit voittaa SDP (pääomaveron nosto, ympäristövaatimuksia) ja että vuonna 2031 on jonkinlainen oikeistohallitus, jossa on myös keskusta (erikoisia tukia).

    Unohtakaa eettisyys, pohtikaa taloutta ja esittäkää perusteltuja mielipiteitä: kuinka toteuttaa metsäomaisuudelle viisas saattohoito seitsemässä vuodessa?

     

  • mehtäukko

    ”..Perikunta on iältään 0-4v eli perii sitten aikanaan ..” on pointti…

    Jovain Jovain

    Onhan avohakkuu lakirajoja ja pienaukkoa pidemmälle viety metsänhoidon tapa, sillä erotuksella, että jk metsiltä ei vaadita uudistamisvelvollisuutta. Tekee houkuttelevaksi jk metsien hakkuun, ottaa pääomat haltuun ja siirtää metsä reserviin. Sen estämiseksi ja sen varalle, jk metsille tulisi säätää uudistamisvelvollisuus, joko luontainen tai keinollinen. Olisi ryhtiliike metsänhoidolle ja puoltaisi huolehtimaan metsistään.

    Jean S

    Olen nyt yrittänyt vähän ajatella lisää itse ja olen yrittänyt vähän poimia ajatuksia.

    Varmaakin alkuvaiheessa kannattaa ainakin päätehakata ohutturpeiset rämeet ja korvet riippumatta puuston kehitysluokasta sekä kaikki ne alueet, joissa on kehityskelpoista alikasvosta. Ensimmäisen perustelu on se, että näitä pystyy kaivurilla muuttamaan kivennäismaiksi, jolloin poliittinen riski niiden osalta vähenee. Jälkimmäisissä on luontaisen uudistamisen mahdollisuus.

    Samalla kannattaa kasvatuslannoittaa kaikki muut sellaiset alueet, joissa on mahdollisuus tukkiprosentin merkittävään kasvuun seitsenvuotissuunnitelman aikana tai tuhkalannoittaa alueet, joissa se voi edistää luontaista uudistumista.

    En osaa vielä ajatella, paljonko puun hinnan mahdollinen lasku tai lisääntyvät säästöpuu- tai suojakaistavaatimukset ”maksavat”. Yhden ”vähän vajaan” 03-04-leimikon osalta tein laskelman, jossa totesin, että jatkokasvatus ei juuri kannata, jos tukin hinta laskee esimerkiksi 5-10 euroa.

    Jovain Jovain

    Kannattaa ohutturpeiset metsämaat ottaa haltuun, ojittaa ja muuttaa kivennäismaaksi. Sillä aina on olemassa riski, vedenvaivaamat alueet muuttuvat kitumaaksi ja edellytykset metsänhoidolle puuttuvat. Täsmähoidolla voidaan metsänhoidon tulosta parantaa, ojitus on yksi ja lannoitus, mutta ei välttämätön. Usein löytyy myös luontainen vaihtoehto. Itse olen toteuttanut ja ollut toteuttamassa hoitohakkuita, joka on hoitotoimenpide avohakkuun sijaan ja antaa tulosta välittömästi.

    mehtäukko

    ”…aina on olemassa riski, vedenvaivaamat alueet muuttuvat kitumaaksi ja edellytykset metsänhoidolle puuttuvat…”

    Siinä tunnustus jk:n surkeudesta, jossa et voi kuin kitua mukana. Menetelmä on kuin rampa ankka…

    ”..toteuttamassa hoitohakkuita, joka on hoitotoimenpide avohakkuun sijaan..”    Mikä ja miksi ”hoitohakkuu”? Taitaa olla vaan pelastusyritys jk-hatelikon vähille ja raihnaisille puille? Jaksollisessa tuntematon käsite.

    Visakallo Visakallo

    Jovain: ”Usein löytyy myös luontainen vaihtoehto.”

    Ainoa kaikkein lähimpänä luontaista vaihtoehtoa oleva metsänhoitomuoto on jaksollinen kasvatus. Juuri sen takia siitä on tullut valtamenetelmä. Aivan jokainen näkökyvyn omaava henkilö voi ilman ideologisia silmälaseja nähdä tämän, kun katsoo täysin luonnontilaisia metsiä. Kyllä niissä vain ne kasvukilpailun voittaneet puut hallitsevat ja hävinneet alistuvat. Samoin yhden puulajin kuviot ovat hyvin yleisiä, sillä ne puulajit valtaavat kasvutilan, jolle kulloinenkin maapohja parhaiten soveltuu. Näin se menee eläinkunnassakin, johon myös me ihmiset lukeudumme.

    Jovain Jovain

    Tuskin metsänhoitoa kannattaa hehkuttaa eriytettynä, hoitomuodot ovat aina kuuluneet samaan metsään. Siihen ei kuulu mehtäukon mainostamat hatelikot, sen paremmin, kuin Visan tismalleen hoidetut jaksottaisen metsät. Aina kannattaa pähkäillä mitä tekee. Näkymä voi olla erilainen, ja voi olla molemmat hoitomuodot huomioon ottava. Tuhlausta metsässä on syytä välttää, ainakaan sillä perusteella, että jaksottainen tuottaa paremmin. Pukkalan ns. vapaa kasvatus on ihan hyvä vaihtoehto, on valtapuustoa ja puustopääomia suosiva vaihtoehto.

    mehtäukko

    Jojo on kirjoitellut taas itsensä pussiin. Kuinka sinä ojittamalla teet jk-metsässä kasvupaikka muutoksia kaivamalla, -tai vedenpoisto toimia? Ja ellet sen jälkeen aloita jaksollisella istutus-taimikonhoito-harvennuksilla, et saa uuta talousmetsää sataan vuoteen.

    Tuhlausta on nimenomaan hyvä-uskoisuus jk:n kaikkivoipaisuuteen, sillä vuodet kuluvat ja omistajalla kun kallistuu toinen jalka hautaan, tulot jäi kuittaamatta.

    suorittava porras suorittava porras

    Jos alkaa hautoa jk-ajatuksia, kannattaa metsät myydä kiireesti kyvykkäämmille. On mahdollista itsekin hyötyä vähän omaisuudestaan ennen poismenoa.

    Tuli tehtyä tuo ratkaisu jo liki 30 vuotta sitten. Siitä ei seurannut kuolema ,vaan uusi elämä.

    Jovain Jovain

    Kovin pitkään kestää talousmetsä 100 vuotta istutuksesta, eikä 30 vuottakaan riitä pääomien kartuttamiseen. Kovin hitaassa kulussa saattohoito tuntuu olevan. Jo 50-60 luvulta puustopääomia on kartutettu. Harsinta on erinomainen metsänhoitomuoto, se on hallittava, mutta huonosti on ollut hallittavissa sen puolesta. Pidettiin metsänhoitomuotona sulussa 50-vuoden ajan.  Hyvin ovat harsintametsät siitäkin huolimatta tuottaneet ja kelvanneet, ovat riittäneet korjuuseen näihin päiviin asti. Valitus kuitenkin jatkuu. Ei pitäisi olla valittamista, sillä nämä uudet tuotoksenne (pusikot ja vajaatuottoiset metsät) eivät ole jk metsiä, vaan ovat ihan omia tuotoksianne ja niitä kovin jk metsinä mainostatte?

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 34)