› Keskustelut › Metsänomistus › Metsäomaisuuden viisas saattohoito

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 34)
1 2 3 4

  • Metsäomaisuuden viisas saattohoito

    Lähetetty: 8.10.2025, 01:01

    Merkitty: 

    Kuten tiedämme, elämme aikoja, joina metsätalouden tulevaisuus on todettu monessa mielessä uhanalaiseksi – on ympäristövaatimuksia, on laskevia puun hintoja, on riski verorasituksen noususta seuraavan hallituksen aikana, alati kalliimmaksi tulevat sertifikaattivaatimukset – ja niin edelleen.

    Näin ollen yksi mahdollinen ratkaisu on ennallistaa metsä niin sanotusti jääkauden jälkeiseen asuunsa, jolloin puussa oleva arvo mahdollisimman tehokkaasti voidaan siirtää muihin kohteisiin.

    Pyytäisin nyt arvoisia palstalaiskollegoita pohtimaan aivan kuvitteellista tilannetta, jossa kaveri, sanotaan vaikkapa Jonne, omistaa esimerkiksi noin 330 hehtaaria metsää. Metsiä sijaitsee eri lämpösumma-alueilla ja kokoelmaan kuuluu kaikkia kehitysluokkia 04:sta lukuun ottamatta, suurimmat kehitysluokat ovat 03 ja 02. Metsät ovat varsin kannattavasti lannoitettuja ja niissä on tehty myös kunnostusojituksia. Kaikki metsä on ostettua, kokonaisuuden rahallinen arvo on hiukan toista miljoonaa ja metsävähennystä on karkeasti käytetty 100000 ja käyttämättä 300000.

    Koska maapohjan myyminen laukaisisi verorasituksen, se ei välttämättä ole suotuista vaihtoehto. Toisaalta joku – olikohan Makarov – on esittänyt mallin, jossa metsävähennys hakataan ensin loppuun, jonka jälkeen jäännösmetsät siirretään yhtiöön. Kysymys kuitenkin kuuluu: jos metsästä olisi tarkotuksenmukaista ottaa rahat pois, missä järjestyksessä hävittäisitte metsät (tai siis puut metsästä)? Miten huomioisitte eri kasvuvaiheet ja sen, miten helppoa tai halpaa uudistaminen eri maapohjilla on?

    Ehdottaisin tässä laskuharjoituksessa, että laskennan tai arvailun tavoite on, että ”maa on autio ja tyhjä” vuonna 2033. Oletetaan, että vuonna 2027 eduskuntavaalit voittaa SDP (pääomaveron nosto, ympäristövaatimuksia) ja että vuonna 2031 on jonkinlainen oikeistohallitus, jossa on myös keskusta (erikoisia tukia).

    Unohtakaa eettisyys, pohtikaa taloutta ja esittäkää perusteltuja mielipiteitä: kuinka toteuttaa metsäomaisuudelle viisas saattohoito seitsemässä vuodessa?

     

    Tekijä
    Jean S
    Teema Metsänomistus Metsänomistus
  • mehtäukko 12.10.2025, 16:47

    Jospa Jojo heittäisit tuon lätinän jo vähemmälle:

    Prof. Kari Mielikäisen juttua MT:ssa

    ”…Tähänastisten tutkimusten perusteella haavekuvien pohja pettää. Jatkuva kasvatus vähentää metsien kasvua ja hiilensidontaa 20–30 prosenttia.

    Tappio suurenee, jos vertailukohdaksi otetaan jalostetusta siemenestä kasvatettujen puiden parempi kasvu ja sopeutuminen muuttuvaan ilmastoon. Vääjäämätöntä on myös valoa vaativien lehtipuiden ja muiden kasvi- ja hyönteislajien väheneminen sekä tyvilahon leviäminen korjuuvaurioiden ja tuoreiden kantojen kautta ”isältä pojalle”…”

    Jovain Jovain 13.10.2025, 09:22

    Tuskin kuitenkaan haavekuvien tutkimuksesta on kysymys. Hyvää tutkimusta tehdään jaksottaisen metsissä, mutta sitä hyvää tutkimusta ja käytännön tuloksia tehdään myös peitteisen metsissä. Tuskin kuitenkaan jaksottaista metsänhoitoa kannattaa lähteä omimaan sillä perusteella, että jaksottainen tekee parempaa tulosta. Ei ainakaan sulkemaan peitteistä metsänhoitoa maisema ja virkistysmetsiin, jonne hoitomuodon katsotaan soveltuvan paremmin?

    Pete 13.10.2025, 10:52

    Pieni sivuhuomio, jos Jonnen salkusta löytyy tila josta on maksettu korkea hinta siitä johtuen, että tila on ollut puustoinen ja se on myöhemmin hakattu kattavasti, niin on mahdollisuus tehdä jopa myyntitappiota myymällä kyseinen tila vaikka metsävähennys tuloutuukin. Ensi vuonna tappion teko on hitusen vaikeampaa kun metsävähenns nousee 75 prosenttiin.

    Eli jos kovasti ahdistaa metsävähennyksen tuloutus, niin kannattaa katsoa sitä salkkua ja tehdä päätöksiä. Pohjineen myynti voi olla sitten edelleen ihan käypäinen ratkaisu sitä mukaa kun tulee 10 vuoden omistusaika täyteen ja pääsee käyttämään hankintameno-olettamaa. Jos kantohintojen korjausliike onnistuu kattavasti, niin on mielenkiintoista nähdä mitkä ovat sen vaikutukset ovat metsätilamarkkinaan. Varmaankin tiloja tulee myyntiin, mutta ostajat ovat kriittisempi? Toisaalta riittää kun on se yksi ostaja joka tarjoaa ”vanhan hinnan”, kauanko näitä ostajia riittää? Toisaalta iso osa myyjistä jää odottamaan, että tilasta saa sen ”vanhan hinnan”? Vanha hinta tässä tapauksessa se mitä maksettiin 2020-2024 noin suunnilleen.

    Saattohoidosta sen verran, että jos painopisteen kääntää tulouttamiseen, niin uudistamisesta ei ehkä kannata kokonaan luopua. Vaihtaa vain edullsimpiin menetelmiin. Jättää rauduskoivuja säästöpuiksi ja äestää kuviot.  Jos on selkeästi männynmaata niin ei konekylvö nyt mikään ihan mahdoton investointi ole. Tekee sitten tai on tekemättä raivauksia.

    Petkeles Petkeles 13.10.2025, 16:19

    Palstan terävimmät mielet pohtivat ihan tosissaan muutaman sadan hehtaarin aavistushakkuita, kehitysluokasta riippumatta, silmät kiiluen.

    Never go full retard.

    Visakallo Visakallo 13.10.2025, 16:30

    Niin kuin Petkeles hyvin tiedät, ihmisen on pidettä kaikki ratkaisuvaihtoehdot avoimina, sillä se antaa parhaat mahdollisuudet menestymiseen, -eikö niin?

    Goofy 13.10.2025, 21:47

    Perusta yhteismetsä ja myy se, niin metsävähennys ei tuloudu.

    Rippe 13.10.2025, 23:53

     

    Välitön avohakkuu, jos puuta on yli 100 m3/ha. Tällöin saat välittömästi minimitulon 3000 €/ha. Ja lisäkuutiot voinee laskea arvolla 40-60 €/m3. Eli 200 m3/ha antaisi ehkä tuloa noin 8000 €/ha.

    Tämän jälkeen luontainen uudistaminen, jota voi korkeintaan avittaa maanmuuokkauksella. Metsä uudistuu sille puulajille, mikä on luontaista kullekin paikalle ja maaperälle. Puolukkakankaille jätetään muutama siemenpuu, ja turvekankaille toivotaan kuusi + koivu sekametsän syntymistä. 30 -vuoden kuluttua sinulla on sankkapuustoisia, satunnaisia (luonnollisia) puulajeja kasvavia riukumetsikköjä. Parhaat puuyksilöt ovat kuitenkin vallanneet paikkansa, ja haluttaessa ne kasvavat tukeiksi. 30 -vuoden kuluttua metsäkuntoilusta on voinut tulla uusi muotiurheilu, joten palstoilla riittää reippaasti trendikästä tekemistä. Tai sitten puhavihreät asiantuntijat kilvan kehuvat perintömetsiesi ekologisuutta ja hiilinielua. Jos tämä hiilen nieleminen vielä silloin sattu olemaan muodissa.

    Emme tiedä, minkälaista puuta arvostetaan vuosikymmenten kuluttua. Sahapuulla on toki aina ollut arvonsa, mutta sellun ja energian osalta näyttää olevan vaihtelevampaa.

    Tämän konseptin taikasana on pieni uudistuskulu, kuten JK -metsillä. Mutta tulot tulevat nopeasti, ja pääsee hyötymään avohakkuiden paremmista kuutiohinnoista.

     

    Vaihtoehtoisesti voi exceliin syöttää uudistamisesta, esimerkiksi: (tuet jätetty huomiotta, kuuluvat sosialisteille)

    – Vuosi 0: Maan muokkaus ja istutus: 900 €/ha

    – Vuosi 5: Varhaisperkaus 300 €/ha

    – Vuosi 12: Taimikonhoito 600 €/ha

    – Vuosi 30: Ensiharvennus, 22 €/m3. Kertymä 50 m3/ha. Tulot 1100 €/ha

    – Korkotekijäksi voi laittaa haluamansa. Aktiivinen sijoittaja voi käyttää vaikka lukemaa 5%, jonka optimisti kuvittelee saavansa muista tuotoista. Tällöin harvennettu, tukkipuuta noin 60-80 vuoden kohdalla tuottava metsä on maksanut 30 vuoden kohdalla noin 5200 €.

    Oikein hyvällä kasvupaikalla väliin voi helposti lisätä vielä yhden raivauksen, kun hirveällä kasvuvoimalla kasvavat koivut meinaavat syrjäyttää kuusen.

     

    Omat ostometsäni ovat lähellä ylläkuvattua tilannetta. Nähdäkseni ne on avohakkuiden jälkeen uudistettu, ja useimmiten jätetty oman onnensa nojaan. Paljolti on tehty tuplahölmöys, eli uudistettu kalliisti ja unohdettu startata raivaussaha. Metsät ovat kauttaaltaan tiheähköjä, joita olen nyt raivaussahalla kuntoillut siistimmiksi.

    Metsän uudistaminen on 1950 -luvulta asti ollut jollain tapaa subventoitua touhua. Puhtaasti omalla rahalla maksaen, tulee raivauksesta aika kallista. Tämän työn kannattavuus heikkenee pohjoista kohti mentäessä. Mutta jos raivaaminen tuntuu mukavalta puuhalta, niin silloinhan ei omalle työlle pidä laskea hintaa, ja homma on varmasti erittäin kannattavaa. Verokiila toimii omaksi hyödyksi!

     

    Niin, sellainen juttu vielä, että täällä Ruotsissa on lainsäätäjä asettanut säännön, että maksimissaan 50% metsätilasta saa olla kerrallaan avohakattuna. Taitaa ikäraja tällöin olla 10v. Tämä saattaisi rajoittaa ehdottamaani konseptia. Suomessa ei taida olla tällaista rajoitetta.

    Tuli vähän rönsyilevä vastaus, anteeksi. Ja pientä provoakin mukana.

     

     

    R.Ranta R.Ranta 15.10.2025, 11:20

    Suorittava porras: ”Tuli tehtyä tuo ratkaisu jo liki 30 vuotta sitten. Siitä ei seurannut kuolema ,vaan uusi elämä.”

    Suorittava täällä metsänsä myyneenä esitelmöi kuinka metsien kanssa pitää toimia – ???. Surkuhupaisaa!

    Myit metsäsi vajaa kolmekymmentä vuotta sitten ja pidät toimenpidettä saavutuksena.

    Minua puolestani vähän harmittaa, etten silloin harrastuksen sijasta päivätyökseni siirtynyt ostamaan metsiä, mutta kun ammmatisllista opiskelua aivan muulle alalle oli tullut  laahattua melkein kymmen vuotta, niin ei ollut luontoa heittäytyä metsään, vaikka olisi pitänyt.

    Eräs  esimerkki tuolta ajalta.

    Ostin metsätilan hintaan 80.000 markkaa ja hakkasin sieltä laajan siemenpuualueen saaden niistä 150.000 markkaa ja pinta-alaverolla tietenkin verottomasti. Sen jälkeen sieltä on harvennettu n. 20.000 euroa. Nyt metsän arvo on n. 250.000 euroa eli 18 kertaa metsän ostohinta. Kuluina parin viikon raivaus metsurikaverin kanssa ja vajaan kymmen hehtaarin äestys ja omin käsin kylvö. Hehtaarin kylvöön menee aikaa runsas tunti ja siemeniä parisataa grammaa/ha.

    Silloin pitää takoa, kun rauta on kuumaa ja maalata vähän isommalla pensselillä, eikä nyppiä joutavia.

    Perko 16.10.2025, 14:49

    R R , Niimpä oli silloin veromuutosten aikaan, niistä puista oli jo  maksettu veroa, aina ei satu ostot kohdilleen.  Kun rauta on kylmä on sen hiomisen aika.  Hiojia on  riittänyt kämpät täyteen.

    Kokenut kaiken tietää 16.10.2025, 18:41

    Minusta on hyvä, että joku menestyy metsälläkin. Mutta tuo takominen ja hiominen kyllä pitää paikkansa. Itsekin kun joskus velkaisena metsiä himoitsin, oli tuo rippen näkökanta. Olisi sillloin pitänyt ostaa metsiä pohjoispohjanmaalta ja lapista enemmänkin. Mutta sehän siinä onkin, jos olisi se paikkansa pitävä kristallipallo…

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 34)
1 2 3 4