› Keskustelut › Metsänomistus › Metsästysseurat ja metsänomistaja – yhteistä ja kummia sääntöjä

Esillä 5 vastausta, 1 - 5 (kaikkiaan 5)
  • Metsästysseurat ja metsänomistaja – yhteistä ja kummia sääntöjä

    Herätelläänpä vähän keskustelua aiheesta, joka tuntuu herättävän tunteita lähes jokaisessa pitäjässä: metsänomistajien ja paikallisten metsästysseurojen välinen yhteiselo.

    Metsänhoidollisestihan kuvio on selvä: me kasvatamme puuta ja toivomme, että taimikot saisivat kasvaa rauhassa ilman, että hirvipoppoo pitää niitä noutopöytänään. Miten teillä päin yhteistyö seuran kanssa toimii käytännössä? Onko hirvikanta saatu pidettyä sellaisella tasolla, että männyntaimet ja koivikot saavat kasvaa ilman jatkuvaa latvojen napsimista, vai tuntuuko syksyisin siltä, että luvat loppuvat kesken ja sorkkaa riittää silti joka notkoon?

    Erityisesti kiinnostaa tilanne etämetsänomistajan näkökulmasta: kuulutko itse seuraan, vai hoituuko homma vain vuokraamalla maat seuran käyttöön?

    Miten vuokrasopimukset on teillä muotoiltu – onko seuralle luovutettu kaikki metsästysoikeudet, vai rajattu sopimus tiukasti vain sorkkaeläimiin/hirvieläimiin? Moni tuntuu jättävän pienriistan itselleen tai lähipiirilleen, kun taas toisaalla seura vaatii ehdottomasti kaikki lajit samaan pakettiin, jotta maita ylipäänsä otetaan mukaan. Oletteko saaneet maiden vuokraamisesta vastineeksi suoran metsästysoikeuden koko seuran alueille tai esimerkiksi vapautuksen riistanhoitotoimenpiteistä?

    Ja sitten se mehevin puoli: mitkä ovat oudoimmat tai tiukimmat sääntöerikoisuudet, joihin olette seuroissa törmänneet?

    Tuntuu nimittäin siltä, että joissain seuroissa portit pysyvät visusti säpissä. Vaaditaan useamman vuoden koeaika tai talkootyöskentely kieli pitkällä ennen kuin jäsenyydestä edes äänestetään – ellei sitten sukunimi osu oikeaan sukuhaaraan tai maata löydy tiskiin suoraan vähintään sataa hehtaaria. Toisissa seuroissa taas nuorta ja uutta verta toivottaisiin mukaan avosylin, mutta byrokratia tai vanhojen konkareiden linjaukset jarruttavat.

    Minkälaisia kokemuksia teillä on – toimiiko vuoropuhelu ja luistaako jahti hyvässä hengessä, vai pitäisikö seurojen sääntökirjoja vähän tuulettaa tälle vuosituhannelle? Sana on vapaa!

  • Metsäkupsa Metsäkupsa

    Maat on vuorattu kaikelle riistalle, olen / olemme allekirjoittaneet valmiit sopimukset enempää kyselemättä. Hyvin on hirvipeijaisia piisannut, niin myös syötyjä taimikoita. Ilman metsästäjiä hirviä olisi monin verroin, niin myös olisi syötyjä taimikoita. Itse en metsästä, joten  minusta ei ole riistakannan säätelijäksi. Lihaa kun tulee metsästysseuroilta muutenkin, myös purkitettuna. Nostan hattua metsästäjille, kiitos.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    On vuokrattu pois pelkästään hirvi. En muista mitä vieraspedoista on sopimuksessa sanottu, mutta niitä saisi tietenkin poistaa. Sallin koirien koulutuksen alueella sukulaismiehelle, joka on ollut myös hirviseurueen pomo. Sallisin myös kauriit, jos niitä joku paikallinen haluaisi metsästää. Lanko saa käydä lintumetsällä, mutta lintukoira on jo eläkkeellä niin että nekin saanee olla rauhassa.

    En ole osallistunut peijaisiin, lihaosuuksiin enkä muuhunkaan toimintaan.

    Taimikot ovat saaneet kehittyä aika lailla rauhassa kun männyn syönti on ollut lievää. Yksi lehtikuusikko ja yksi koivikkokin saatiin perustettua.

    Panu Panu

    Pyrin saamaan sopimukseen jonkun vastikkeen. Toistaiseksi en kuitenkaan rahaa ole saanut mutta hirvenlihan toimitus on kirjattu yhteen sopimukseen ja toisessa olen saanut ilmaisen metsästysseuran jäsenyyden. Osalla maista en ole antanut mitään oikeuksia kun asenne on ollut, että kaikki pitää saada vastikkeetta. Osalla olen antanut pelkät hirviluvat. V-mäisimpiin seuroihin en maanomistajana ole päässyt edes rahalla jäseneksi ja silloin on turha haaveilla ainakaan täysistä oikeuksista vastikkeetta.

    140ärrä

    Omien maiden osalta olen tehnyt selväksi, että saa metsästää. Itsellä ei ole aikaa.

    Yhdellä palstalla oli paha hirviongelma, ja siellä kyllä paikallinen seura suoritti väitteensä mukaan tehopoiston. Koska itsekin tein toimia, niin ihan kokonaan ei voi sanoa, mikä on mihinkin vaikuttanut, mutta nyt on päässeet kasvamaan myös ruuaksi kelpaavat puut.

    Gla Gla

    Vastikkeetta vuokralla. Kun tiedän, millainen työmäärä seuralla on hallinnoida satoja sopimuksia ja miten työ kaatuu muutamien aktiivien niskaan, jotka muutenkin vastaavat seuran toimintaedellytyksistä, en ala joutavuuksien kanssa sopimusehdoissa leikkiä. Keskittyköön he ydintoimintaan, minä keskityn omaani.

    Lupia on käytetty hyvin, mutta se ei riitä, eikä se ole seuran vika.

    Joskus olin rajannut pienpedot pl. vieraslajit sopimuksen ulkopuolelle, eikä se seuralle mikään ongelma ollut. Sitten tuli joku järjestelmäuudistus, jossa sopimuksia päivitettiin ja rajaus jäi pois. En ole siitä murehtinut.

Esillä 5 vastausta, 1 - 5 (kaikkiaan 5)